Tänään oli sitten SE keskustelu esimiehen kanssa.. Vaikka suu sanoi:" Mielelläni jatkan firman palveluksessa, varsinkin jos työnkuva tulee jonkin verran muuttumaan." niin sydän teki jo lähtöä. Tunteellisuuteni sai miehet (esimies ja talouspäällikkö) vaivautumaan, en vain voinut mitään sille että siinä vaiheessa kun sain esittää omaa kantaani asiaan tulvahtivat kyyneleet silmiin.. Tietyllä tavalla tuo tunteilu oli juuri sellainen tunne irtipäästämisestä, sen hyväksymisestä että elämä muuttuu..
Edelleen kaikki vaihtoehdot on avoinna. Elokuun alussa (viimeistään) tehdään päätöksiä puolin ja toisin. Kerroin kyllä avoimesti motivaatiotasoni ja mielenkiintoni. Mielummin antaa tässä vaiheessa työnantajalle mahdollisuuden valita kuin se että lähtisin lätkimään kesken koeajan.. Tuntuu taas kuin pönkä olisi otettu pois ison pyörän rattaista, hitaasti mutta varmasti tuo pyörä lähtee liikkeelle. Mihin suuntaan se sitten kuljettaa, aika näyttää..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti