enteitä ja kirjoitusta

Viime viikot ovat nostaneet esiin vakavan pohdiskelun siitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Kuten mainitsin, en koe oloani hyväksi "normaalissa" 8-16 työssä (laiskuutta kuten S toteaa). Pointti ei ole siinä ettenkö haluaisi tehdä töitä, tarvittaessa painan pitkää päivää viikkojakin putkeen, mutta kaipaan tietynlaista vapautta. Myönnän joskus nuorempana ottaneeni saikkupäivän kun työmotivaatio on ollut hukkateillä. Nykyään en mielellään kuluta työnantajan rahoja siihen jos tarvitsen aikaa itselleni tai asioiden hoitamiseen, enkä ennen kaikkea todellakaan halua valehdella olevani sairas jos ainoa syy vapaan tarpeeseen on tarve saada olla hetki rauhassa /tai tehdä jotain muuta kuin sitä mistä työnantaja palkan maksaa.. Toinen mikä on alkanut tökkiä nykyisessä työssä on tuo liiallisuus rutiinillisuus, ymmärrän toki että kulujen seuranta on tärkeää jotta tiedetään onko budjetti hollillaan, mutta kun samaa tietoa pitää arkistoida paperina ja sen lisäksi pariin - kolmeen - jopa neljään eri paikkaan, tuntuu tuo pahuksen turhalta.. Tosin, onneksi tuohonkin asiaan on tulossa muutosta, joten tilanne korjautuisi kyllä syksyn mittaan, mutta...

Mitä sitten haluan?

Jokaisen on seurattava elämän tietään. Jokainen valitsee oman tiensä. Sama asia hiukan eri tavoin sanottuna. Tuota lausetta eri muodoissa huomaan tulevan eteeni joka puolelta. Osin on varmasti kyse samasta asiasta kuin uuden auton kanssa: aiemmin ei ole kiinnittänyt mitään huomiota fiat puntoihin, mutta sitten kun sellaisen ostaa, tuntuu että maailma on täynnä fiat puntoja. Vaikka siitä olisikin kyse, silti tiedän ja tiedostan sen että voidakseni luopua levottomuudesta, on minun tiedettävä mitä elämältäni haluan. Jos edelleen vain otan vastaan mitä elämä eteeni kuljettaa, oletettavasti jatkuu "harhailuni" hamaan hautaan asti ja vain siksi etten uskalla ottaa selvää siitä mikä on unelmani. Aiemmin jo kirjoitin haluavani kirjoittaa. Viime päivinä tuo halu on kasvanut entisestään. En vain tiedä onko nyt kyse vain suuresta unelmasta kirjasta, vai tyydyttäisikö mieltäni mikä tahansa kirjoittaminen? Edellisessä työpaikassa pidin suuresti asiakaskirjeiden kirjoittamisesta, markkinointikirjeistä, viesteistä, saatteista.. oikeastaan kaikesta johon voin pyöritellä sanoja, miettiä lauseita ja luoda mielikuvia. Savolaiseen tapaan yksinkertaisen asian voi ilmaista laajasti kaartelemalla, jättäen lukijalle mahdollisuuden tulkita lukemaansa. Toisaalta osaan tarvittaessa myös tiivistää asian mahdollisimman selkeään ja vähäeleiseen muotoon. Ihmekkös tuo että pidän runoista ja aforismeista, lyhyen ytimekkäitä ja vain oleellinen ilmaistuna..

Missä työssä sitten pääsisin käyttämään parhaiten kykyäni? Nykyinen työ ei millään muotoa tuo tyydytystä tuohon tarpeeseen, vaikka ehkä puhtaaksikirjoitusta pääsenkin tekemään, mutta se ei ole sama kuin oman tekstin luonti. Kenties parhaiten halun täyttäisi markkinointiassistentin työ, ehkäpä jopa joku mainostoimiston homma.. Kolumnistiksi en itseäni voi/osaa kuvitella, vaikka varmasti siitä pitäisinkin, uskon että tarvittava terävyys ja objektiivisuus puuttuu tavastani kirjoittaa. Eikä muutama kohdalleen osuva teksti vielä luo satunnaisesta näppäimistön näpyttelijästä suurta kirjailijaa.. Askel kerrallaan kohti suurta unelmaa.

Ymmärsin sen tänään, työmotivaation ollessa karkuteillä "loman" jälkifiiliksissä. En ole vastuussa siitä kuinka nykyinen työpaikkani pärjää työsuhteeni päättyessä. Työsuhteeni on määräaikainen, sen valinnan he tekivät palkatessaan minut. Vaikka ihmiset ja ympäristö ovat juuri sopivan hulluja, viihdyn hyvin, ei ole minun vastuulla huolehtia työtehtävieni hoitumisesta työsuhteen päättyessä.. Toki jos työnkuvaani tarkistellaan vastaamaan enemmän niitä tarpeita joita hulluuteni vaatii, eihän sitä tiedä jos vaikka vietänkin seuraavat kymmenen vuotta pumppujen ihmeellisessä maailmassa.. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.. Ainakin tiedostin sen että tässä on jälleen yksi sellainen kohta jossa on opittava "kuolemaan", päästämään irti, avaamaan mahdollisuuksille ovia, lukea ja uskoa ennusmerkkeihin, jotta voin löytää sen tien jota kulkemalla kuljen samalla kohti unelmaani..