maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Alkemiaa

Olin varmaan 15 vuotias kun marssin eräällä Helsingin reissullani Decadenziin ja halusin ostaa uuden korun (olisin kyllä halunnut tuolta liikkeestä kaiken muunkin, mutta koruihin nippa nappa rahat riittivät). Koru jonka valitsin oli korvakoru: melko kookas pääkallo jolla oli ruusu poikittain suussa ja otsassa painettuna iso A-kirjain. Tuo oli toinen "ikuisuusrakkaista" koruistani. Toinen (tai siis ensimmäinen) oli tinasta valettu sydän josta lähti kotkan siivet. Tuon ostin aikanaan myös Decadenzistä, ja käytin sitä aina niin että tuosta muodostui tunnusmerkkini. Ystäväni sanoivat että jos joutuisin onnettomuuteen eikä kasvoista voisi tunnistaa, niin korusta tunnistaisi..

Mutta tuo korvakoru. Muistan kuinka enoni kysyi tiesinkö mitä tuo edusti? Vastasin jotain ympäripyöreää alkemiasta, mutten todellisuudessa tiennyt yhtään mitä koko alkemia tarkoitti. Tai tiesin, sen että alkemisti pyrkii tekemään lyijystä kultaa, mutta muuten en tiennyt oliko tuo hyvää vai pahaa.. Enollani uskon olleen enemmän tietoa asiasta, mutta jätti asian pelkkään toteamukseen että kannattaisi ottaa selvää mitä merkkejä kantaa..

Jokin aika sitten hankin Paulo Coelhon Alkemistin äänikirjana. Työmatkat sujuivat mukavan rattoisasti kuunnellessa tuota tarinaa. Tarina avasi silmiäni monin kohdin. Toisaalta se myös herätti kysymyksiä. Yksi ihastuttava fantasia ihmisen kyvyistä tehdä liki mitä tahansa kun vain tahtoo.. Joitakin ajatuksen siemeniä jäi kuitenkin itämään mieleeni ja sydämeeni. Nyt kun olen perjantaista lähtien uppoutunut (sanan kaikissa merkityksissä) Läsnäolon voimaan, laitoin tänä aamuna uudestaan pyörimään työmatkan ajaksi Alkemistin. Oli kuin olisin kuunnellut eri kertomusta. Asiat ja sanat joita edellisellä kerralla kuuntelin kyllä "nälkäisenä" mutta silti lähinnä hyvän tarinan kehyksenä, löysivät eri kanavan suoraan sydämeeni. Sanat saivat uuden merkityksen, noiden kahden eri kirjoittajan tekstit avasivat toinen toisensa. Tuntui kuin joku todellakin olisi avannut silmäni, ne miljoonat kysymykset joita mielessäni oli risteillyt perjantaista alkaen saivat selityksensä. Yhden sanat ja nimikkeet saivat selityksensä toisesta..

Kun Oppaani tänään kehoitti pysymään polulla, ja lupasi polun aikanaan levenevän tieksi, tiesin ja tunsin olevani matkalla oikeaan suuntaan..

Ei kommentteja: