Katse menneeseen ja tulevaan

Viimeinen vuosi on ollut kovin erilainen aikaisempiin verrattuna. Selailin blogiani taaksepäin ja huomasin viimeisen vuoden pää puheenaiheen olleen muutos, sen haluaminen, hakeminen ja toteuttaminen. Joku saattaisi todeta että on hyvä että päälle kolmekymppinen nainen alkaa tietää mitä elämältä haluaa. Edelleen joudun toteamaan etten ehkä vieläkään tiedä mitä haluan, tiedän vain mitä en halua..

Vaikka halu muutokseen on, olen myös joutunut huomaamaan ettei pelkkä halu riitä. Tarvitaan myös muutosta ylläpitävä voima. Mielen motivointi, jotta henki olisi lihaa vahvempi, vaatii ulkoista ärsykettä, sillä itseään on kovin helppo huijata. Helppo on selitellä kuinka tämä yksi olut on sallittu raskaan työpäivän jälkeen, kuinka tämä pähkinä-pussi ei kerrytä kiloja vyötärölle kun en ole tänään muuta syönyt, kuinka ja kuinka.. Huijausta. Tiedän sen olevan pelkkää itsepetosta, ja vihaan itseäni siksi. Samalla kuitenkin suon nuo "rikkeet" mieleni lohdukkeeksi. Kun itsetunto rämpii syvässä suossa, on helpoin antaa periksi mielihaluille ja lohduttautua herkuttelulla joka loppujen lopuksi aiheuttaa vain suon syvenemisen. Näihin tarvitaan avuksi se kiintokohta, se ulkoinen syy miksi jättää se olut avaamatta, miksi jättää pähkinät ostamatta.. Tiedän ja tunnen itseni liian hyvin voidakseni kuvitella pelkän tahdonvoiman riittävän, ei se ole ennenkään riittänyt. Toisaalta en tarvitse kuin sen pienen pienen kimmokkeen, sen pienen merkin joka kertoo kuinka tärkeää on että tahdonvoimani kestää, kuinka pidän itseni kurissa.. Se pieni hämähäkin seittiäkin ohuempi kiintokohta riittää, kunhan voin luottaa sen säilyvän, aina.

Lihakset kehittyvät kuulemma levossa, näin tehotreenaajat ovat kertoneet. Tosin jotta kasvua tapahtuu, edellyttää se lepoa edeltävän rasituksen. Huomaan mieleni toimivan samoin. Pitkin kevättä on minua "aivopesty" kehittymään, ajatteluani ja minuuttani on treenattu. Nyt kun vuorossa oli "lepo" olen huomannut kuinka prosessi on edennyt. Asiat joihin vielä alkuvuodesta takerruin pakonomaisesti, ovat nyt kaikessa hiljaisuudessa muuttuneet merkityksettömiksi tai ainakin erilaisiksi. Uskon tulevien päivien/viikkojen osoittavan askeleiden uuden suunnan, tiedän oikean oven avautuvan ja uusien polkujen löytyvän.. Pian!