rajamailla

Viime aikoina on ollut taas kovin outoja unia. Liian selkeitä, liian hyvin aamulla mieleen painuneita. Unia jotka hiljalleen häipyvät päivän kahden aikana vain noustakseen jonkin alitajuisen puuskan nostamina esiin.

Viime viikolla kuulemma valitettavasti pahoinpitelin S:n yöllä unissani. tai siis surutta mätkin unissani päin näköä. Uneni ei ollut millään tapaa väkivaltainen, sen vain muistan että koiralla oli jotain mitä ei olisi saanut olla ja sitä yritin estää.. En muista enää edes oliko kyseessä että koiralle oli sattunut jotain vai oliko tuo repimässä jotain.. samapa tuo. Viikonloppuna näin unta naapurin tytsystä, työasioisat ja ylläri ylläri koirista. Osuutensa viikonlopun uniin oli varmain perjantai-illan tuulettuminen.

Muilta osin epäilen unien johtuvan viime viikkoina käymiini hieroja ja reiki hoitoihin. Joku toinen voi olla sitä mieltä että huuhaata, mutta itse uskon jotta noilla hoidoilla on vaikutusta alitajuntaan ja henkiseen puoleenkin. Jos vaikka sen 0,01% käytössä olevan aivokapasiteetin sijasta saisi kasvatettua käyttöasteen edes yhteen prossaan...

Eräs teeveen viihdyttäistä reality-sarjoista sitten saavutti päätöspisteen vain jotta keltainen lehdistö pääsee riepottelemaan osapuolia kunnolla. En ole edes vaivautunut selaamaan iltapäivälehtien juttuja Anssin ja Miian koiran-lopetuksista ja eroista. Oletan jotta taas on laitettu sanoja suuhun ja asiat näyttämään draamalta vaikkei siitä olisi kyse.. Toivon noiden parien itsensä takia että jaksavat olla vahvempia kuin median riepotus, ovat sitten yhdessä tai erikseen...

Itsepäisyyspäivää

Se on taas se pukujuhlien aika.. Ajelin tuossa iltapäivällä nuoruuden maisemiin tekemään juhlameikin ja kampauksen.. Paluumatkalla ajellessa mietiskelin missä kaikki ne teinivuosien ystävät ovat. Joitakin vuosia sitten (taitaapi tuosta olla jo 8 vuotta) olimme eksän kanssa tuon ajan ystävien häissä. Emme olleet pariin vuoteen enää olleet yhdessä, mutta jostain syystä osa vanhoista frendeistä ei edes tiennyt sitä, olimme kuin vanha pari.. No, häiden jälkeen olen tainnut pariskunnasta kuullut suoraan kerran, ja pari kertaa kautta rantain jotain uutisia..

Muistelin itsenäisyyspäiviä aliksen jengin kanssa, silloin kun kaikilla ei ollut ikää ravintolaan, ja vielä senkin jälkeen kun illat päätyivät ravitsemusliikkeen puolelle. Se oli sitä aikaa kun Ace of Bace oli kova sana.. Tanssilattialla tuli viihdyttyä ja tuo oli sitä aikaa kun muutaman sadan metrin kotimatkaan saattoi mennä useampi tunti aikaa.. Menneiden muisteluista aloin mitettiä missä kaikki nuo ihmiset ovat, kenellä on perhettä ja minkä verran, ketkä asuvat samoilla kulmilla, ketkä ovat jossain muualla. Itse olen vaihtanut työpaikkaa lukemattomia kertoja tuon ajan jälkeen, itseasiassa olen vaihtanut alaakin pariin otteeseen. Jostain syystä kuitenkin kuvittelen heidän olevan yhä samoissa ammateissa, samoissa ympyröissä. Vaikka todellisuudessa lienee kaikkien muidenkin elämä ollut vaihtuvaa..

Jostain syystä juhlapäivät aina nostavat muistot esiin, kai se on jotenkin arjen pysähtymistä ja menneiden kertausta. En todellakaan tarkoita että kaipaisin sitä aikaa. No jollain tasolla varmasti kaipaankin, sitä oman aikansa huolettomuutta kun ei vielä ollut vastuussa mistään muusta kuin ehkä nippa nappa vuokran hoidosta. Mutta ennenkaikkea sitä haluaisi tietää mitä muille kuuluu, miten elämä on heitä kuljettanut.. Ehkä kaivan puhelinnumerot esiin ja soittelen heille.. ennen ensi itsenäisyyspäivää...

priorisointia

Viime aikoina asiat ovat loksahdelleet kohdilleen. Vanha viisaushan sanoo jotta asioilla on taipumus järjestyä. Välillä tuntuu että kun vain malttaa lopettaa vastaan pullikoinnin niin asiat järjestyvät.. työrintamalla on ollut hoppua. Koirat ovat vieneet jonkin verran aikaa (näyttely tulossa ja papana ontuu), jopa sosiaalisia suhteita on tullut viime aikoina hoidettua.

Viime lauantaina oli ensimmäiset tämän joulunseudun "pikkujoulut", yhdistelmä ehkä parasta jouluateriaa (gourmet sellaista) tallibileitä ja rentoa meininkiä. Ajatuksena oli irroitella kunnolla, mutta lopputulos olikin vain pari lasia punaviiniä ja monta mukia kahvia ja hauskaa oli. Kotiutuminen puoli neljän maissa, autoillen. Eikä sunnuntaina krapulaa, väsymystä kyllä senkin edestä, mutta se suotakoon.

Uskon siihen että vuosi menee kuten on alkanut. no tämän vuoden osalta ainakin pitää paikkansa, viime uudenvuoden vietin Aatun ja Wänen kanssa kotona. S oli frendeineen kaupungilla. Alkoholipolitiikkani taisi olla se yksi olut.. no, eipä tänä vuonna ole tullut pahemmin missään käytyä, ja ne kerrat kun olen jossain ollut niin lähes aina autolla.. No yksi vai kaksi poikkeusta koko vuonna... En väitä että kaipaisin mitään järjettömiä ryyppäjäisiä tai liehumista kaupungilla joka viikonloppu, mutta ehkä sitä voisi pari kertaa enempi liikenteessä käydä.. No, nyt tulevana uutenavuotena ei tarvitse mennä päivänä töihin, joten aattoa voi juhlistaa vähän railakkaammin. Toisaalta edelleenkään en taida haluta jättää poitsuja keskenään kotiin kun raketit paukkuu ympärillä.. No, katsotaan jos vaikka saisi järkättyä jotain pientä kivaa.. :)

Ystävät rakkaat, en ole teitä unohtanut vaikken ole antanut kuulua itsestäni. Välillä tarvitsee voimansa itsensä liikkeellä pitämiseen elämän yrittäessä kiskoa mattoa jalkojen alta. Ei se tarkoita että olisin pulassa tai katoamassa mihinkään, päinvastoin, mikä ei tapa se vahvistaa. Ja olen onnellinen teidän puolestanne kun näyttää että elämät ovat löytäneet suuntansa. Silloin kun sinulla menee hyvin, tiedän Sinun pärjäävän ilman että olen lähelläsi. Olet silti ajatuksissani, ja tiedän että tarvitessani tukea olet puolestasi vain puhelinsoiton päässä...

Se elää sittenkin

Livistin tänään töistä hiukka aiemmin, hoitamaan pois tätä viikkoja piinannutta päänsärkyä. Suomeksi sanottuna menin siis hierojalle. Voin todellakin lämpimästi suositella kaikille jumittajille Suomen Urheiluhierojaopistoa länsi-pasilassa. Tunnin käsittelyn hinta on naurettavat 20 jurpoa, ja lyhyemmät luonnollisesti vielä edullisempia. Tunnin verran selkääni käsiteltiin, kuulemma enempää eivät lihakseni tältä erää edes ottaisi vastaan. Nyt on sitten jatkosuunnitelmina joulukuun alkuviikolla parin viikon putki jolloin käyn 2 kertaa viikossa 45 minuutin käsittelyssä. Sitten pitäisi selkä olla auki. Tällä hetkellä tunnen kyllä joka ikisen selässäni olleen kipupisteen, päätä juilii aavistuksen mutta eri lailla kuin vielä aamupäivällä, vettä olen juonut sen kun olen muistanut, kohta pitäisi olla kuona-aineet liikenteessä.
No onhan se ihan hyvä kun kuuli ammattilaisenkin sanovan pitkien fileideni olevan jumissa.. siis kaikan muun ohella.. *virn*

Kotiin tullessa sitten periaatteessa sabotoin hierojan tekemän työn. Ne talvirenkaat... Viime lauantaina saatiin haettua mulle se puuttuva rengas, mutta luonnollisestikaan sitä ei saanut tuolloin vaihdettua suoraan alle (eikä niitä kolmea muutakaan). Huomenna pitäisi ajella Espooseen, joten pakko mikä pakko. Hetken verran kyllä harkitsin vakavasti sitä että ajelisin kesänakeilla... No todellakin hetken vain.. Ehkäpä huomisen ajelu olisi sujunut ongelmitta (onhan luvattu reilua plussakeliä eikä lumisadetta) mutta tuurini tuntien jos olisin hypännyt rattiin noilla nakeilla taatusti viimeistään puoliltapäivin olisi sitten tullut lunta tupaan ja urakalla.. No eihän tuohon vääntämiseen ja väsäämiseen mennyt kuin liki kolme tuntia. Ensin oli hukassa pulttiavain, sitten pähkäilin millä pölykapselit irroitetaan, sitten taistelin tunkin kanssa ja sen jälkeen muttereiden.. Mikä rengas, mihin paikkaan (jostain syystä niitä ei tietenkään oltu merkitty). Niin ja mainitsinko jo, koko homman aloitin viiden jälkeen, eli ulkona oli jo pahuksen pimeää ja mitkä pihavalot?? Fikkarin avulla pärjää kumman hyvin... No lopulta nakit paikoillaan, ja bensikselle tarkistamaan ilmanpaineet, niin ja tankkaamaan.. Täytyy myöntää että vaikka polvea särkee, selkä on sen tuntuinen että olisi ollut parempi jättää tekemättä, reiden takaosaa juilii ja kädet on hajalla, niin olen aika tyytyväinen saavutukseeni..

Nyt uunissa muhii chili-silakka-juustovuoka, tv:ssä pyörii lempiohjelma ja aivot juoksevat jo pitkällä huomisessa päivässä.. eli mikäs tässä on taas ollessa...

Uutissontaa

Taas elämä repii ja raatelee, ja täytyy todeta jotta en todellakaan halua lukea lehtiä tai selailla nettiä uutisten perässä, sen verran paskaa uutisointia on tällä hetkellä. Eikö ole jo tarpeeksi paha että nuoret ihmiset heittävät henkensä huonojen sattumuksien summana, tarvitseeko asiasta vielä uutisoida sillä kuinka puhelu katkeaa hetkeä ennen. Ihmettelen todellakin mistä keltainen lehdistö kaivaa aina nämä ystävät, omaiset jne jne jotka tilittävät seuraavan päivän lehdessä tuntojaan siitä mitä on tapahtunut. Kääntäen vielä mietityttää mitä mahtaa tuo soittanut ystävä miettiä koko tapahtumasta. Entä jos hän ei olisi soittanut, olisivatko ystävät kuulleet lähestyvän junan, entä jos entä jos... Ihmisellä on paha tapa syyllistää itseään, niin voi tapahtua tässäkin (lukija havaitsee tässä vaiheessa että olen todellakin ulkona koko tapahtumasta, en ole lukenut muuta uutista kuin sen jossa kerrottiin kahden nuoren jääneen junan alle), toivottavasti kaikki tosiasiat kuitenkin vakuuttavat tuon ystävän siitä että kaikella on aikansa ja paikkansa ja vaikka hän olisi hyppinyt päällään ei se olisi vaikuttanut tapahtuneeseen...

Omassa elämässä mennään taas vuoristorataa. Kun asiat järjestyvät toisesta suunnasta, kiskotaan toisesta päästä mattoa jalkojen alta. Viime syksy meni veitsenterällä appiukon vuoksi. Nyt kun hänen tilanteensa on monikertaisesti ihmeiden jälkeen jokseenkin kunnossa, odottavat katastrofit toisen kulman takana. Viime syksynä olivat kädet ristissä useammin kuin varmaan edellisen kymmenen vuoden aikana. Ja rukouksiin vastattiin. Nyt kun pitäisi jaksaa aloittaa sama rumba uudestaan epäilyttää. Jotenkin tuntuu ettei minulla ole enää oikeutta pyytää mitään, en voi käydä enää kauppaa millään. Ja tavallaan en edes tiedä haluaako rukouksen kohde saada lisää aikaa täällä, vai onko hän jo luovuttanut. Onko väärin pyytää toiselle lisää elämää itsensä (ja perheenjäsenten) takia. Jotenkin tuntuu väärältä pyytää toiselle lisää "kitumista" kun luonnollisesti toivoisi toiselle tuskatonta ja hyvää aikaa, mutta onko se liikaa pyydetty?? Sanotaanhan; Pyytäkää niin teille annetaan. Mutta paljonko saa pyytää? Koska tulee tieto että tilillä ei ole katetta. Koska on varannot käytetty.
Kyyneleet silmissä kohotan taas katseen ja pyydän vain: Tapahtukooon sinun tahtosi.

lunta tupaan

Nyt sitä sitten onneksi tuli, lunta. Tai no johan tuon tuleminen oli viime viikon puolella, mutta tänään siitä nautiskelin oikein urakalla. Onneksi päällä oli tarpeeksi vaatetta, sillä neljän kilometrin taaperrus välillä vaakasuorassa puhalluksessa olisi ollut muutoin aika vilpeää puuhaa. Hulluja nämä suomalaiset. Niin varmasti ajatteli niin bussikuskit kuin postiauton kuljettaja joka ehti ohittaa meikäläisen kolme kertaa kävelyn aikana. Mutta mitäs siitä, kävely oli mukavaa vaikka tuuli tuiversi ja näkyvyyttä lumipyryssä oli vaivaiset 100 metriä. Mielessä kävi ettei ylläni luonnollisestikaan ollut heijastinta (eihän moista kaupunkitakissa roiku) mutta seuraavaksi mietin jotta eipä eipä tuo varmaan olisi "kirkkaassa" päivänvalossa ja pyryssä mitään auttanutkaan. Päällä oli sentään pinkki pasmiina jonka väri ehkä herättää autoilijoiden huomion, toisaalta vajaan kymmenen minuutin jälkeen taisin muistuttaa enemmän valkoista lumiukkoa kuin pinkkiin pukeutunutta..

Huomenna voi sitten olla persaus kipeänä. En kaatunut, enkä ole harrastanut mitään perverssiä toimintaa. Tuota kävelyä voi syyttää tästäkin. 15-20 cm höttöistä pakkaslunta pirskatin liukkaan alustan päältä toimii kuin paraskin stepperi. Askel eteen ja puolikas taakse. Vielä kun vaatetuksena on sileä pohjaiset bootsit ja nilkkapituinen hame, kuin kuntosalilla ikään..

Takamus ei ole ainoa joka on hajalla. Viikonloppu meni messuilla. Mukavaa kyllä oli mutta taas kolmen päivän seisoskelu kovalla betonilattialla sai selän huutamaan hoosiannaa. Onneksi ei tarvinnut sentään sipsutella korkkareissa kuten naapuriständin Salarakkaan. Ilmeisesti alan olla vanha kun lähinnä katselee huvittuneena noita messuosastoilla käytettäviä "luonnonaseita" joilla asiakkaat pyritään pysäyttämään. Tosin ehkä noiden aseiden ylle olisi voinut pukea jotain muuta kuin sellaista joka korosti silikonipitoisuutta. S kävi patsastelemassa sunnuntaina ja totesi sitten illalla noutaessaan meikäläistä junalta että olin näyttänyt väsyneeltä, nuhjuiselta ja värittömältä kuluneissa farkuissa ja värittömissä hiuksissa. Ehkäpä niin, mutta ainakin jaksoin hymyillä messukävijöille ja ehkäpä olin "lähempänä" normaali messukävijää kuin nuo kiiltokuvat. No niin tai näin, ainakin 80% aloitetusta keskusteluista johti kauppaan, joten ei paha.. Vaikkakin eihän myynti ole pääasia, mutta samalla tutkimustyön tekeminen koulua varten aiheutti moisen prosenttitutkailun...

Kumma juttu muuten miksi aina silloin kun tuntuu että asiat alkavat järjestyä alkaa joku muu asia tökkiä. Tällä hetkellä on perheemme kumpikin tietotekninen härveli enempi tai vähempi sökönä. eli reilua rahanmenoa taas tiedossa...

Tänään oli ruotsinkoe. Läpi se varmaan meni, mutta muutoin ei sitten osaakaan sanoa sen kummempaa..

Öinen ääni

Siitä on jo reilu vuosi kun jokainen puhelinsoitto oli paniikin aiheuttaja. Edelleen öiset puhelut saavat kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitä. Osa varsinkin viikonloppu öiden soitoista aiheuttaa vastaamattomuutta ihan sen takia että olettamuksella soiton olevan kännistä örvellystä. Jos itsellä on viihteellinen olo, mikäs silloin on jutellakin. Toiset puhelut taas saatan ignoorata pelolla että kyseessä on ihmissuhteiden setvimistä. Toki kuuntelen, jopa mielelläni, jos sellaista toteamusta nyt voi yleisesti ottaen negatiivisen asian puitteissa, jos itsellä ei ole aikaista herätystä..

Viikonloppuna ignoorasin tylysti pari puhelua, heräsin toki kyllä puhelimen soittoon, mutta luokittelin kellonajan huomioiden soitot kännipuheluiksi. Pelkäsin pahinta. Aamulla kuuntelin vastaajan hiukan varauksellisina. Vastaajaan jätetty viesti sai hymyn huulille ja pienen harmituksen etten vaivautunut vastaamaan. Aina ei kannata pelätä pahinta, yöllinen soitto voi yhtä hyvin olla iloinen tervehdys..

Alaston planeetta

Täällä taas, ikuisuuksien hiljaiselo on tältä erää takana..
Voi kuinka raskas taakka on harteilta pudotettu tässä viimeisen viikon aikana. Rästi joka on painanut jo toista vuotta on nyt hoidettu lähes kokonaan pois häiritsemästä ja voin taas hengittää vapaammin. Nyt kun onnistuisi vain pitämään pöydän puhtaana ja asiat oikeassa järjestyksessä niin kaaottinen elämä voisi olla taakse jäänyttä... Toiveajattelua, tiedän, mutta saahan sitä haaveilla... *virn*

Tällä hetkellä pitäisi naputella kyllä täydellä teholla koulutehtäviä, mutta ressin poistuminen laukaisi myös syysflunssan ja lupasin itselleni antavani aikaa nautiskella vapaa illasta ja keskittyä korjaamaan pöytäkonetta ja järjestelemään tämän läppärin sisuksia..

Äkkikuolo haastoi meikäläisen paljastamaan palan todellisuuttani. No kaikki 3 aktiivista lukijaani tietävät minusta suuretkin salaisuudet, joten varmaankaan suurta ja mullistavaa ei paljastu.. Haasteeseen ei ilmeisestikään hyväksytä mitään ihan pikkujuttuja, niitä voisin kyllä paljastella mutta jotain "suurta".. No, suuria skandaaleja ei komerosta löydy (mitään ei ainakaan myönnetä) mutta jotain kaltaiseni narsistin itsetuntoa hivelevää kuitenkin: Minusta on kirjoitettu kirja. Ei kannata sännätä vielä kirjakauppaan tahi kirjastoon tutkimaan hyllyjä, olkoonkin että nimelläni sieltä löytyisikin teos, mutta tämä minusta kertova odottaa vielä kustantamossa julkaisuaan..

Täytyyhän sitä aina jokunen ylläri hihassa pitää...

Z on..

Googleta hakusanoilla: "(Nimesi) on" (esim. "Matti on") ja kopioi viestiin 10 ensimmäistä tulosta.
Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.
Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.


- Z on luonteeltaan melko sisäänpäinkääntynyt tyttö, joka on tottunut mukautumaan ja toisaalta saavuttamaan tahtomansa hienovaraisella päättäväisyydellä.
- Z on sinnikäs eikä anna periksi missään vaiheessa
- Z isn't working on any lists ... yet
- Z on unenomainen, maagisen realistinen romaani, joka pohtii uskontoon, parisuhdeväkivaltaan, vallanhimoon ja kuolemaan liittyviä teemoja.
- The world wants to meet
- Vastauksena aikaisemmin tehtyyn vieraskirjaviestiin, että tuo Z on tietojeni mukaan arabialainen nimi.
- Z on mielenkiintoinen hahmo ja haluan tietää milloin hän herää todellisuuteen kun hän ei vielä 13 - vuotiaanakaan tajua mitä miehet haluavat ja tiedä ...
- Z on temperamenttinen nuori tamma.
- Ocaña is the Vicus Cuminarius of the Romans, and was the dowry that El Motamid of Seville gave his daughter Z on her marriage with Alphonso VI of ...
- ykevärakenteinen Atlantinkyntäjä Z on kuljettanut kannellaan niin katkarapuja , sillejä , tohtorismiehiä kuin tasavallan arvohenkilöitäkin .

Ok, myönnetään, jätin pois kaikki ne joissa ei ollut mitään tolkkua.. mutta nämä osui ja uppos aika hyvin..

Prosenttiruokaa

Olen ihminen joka en usko ennenkuin näen. Senpä takia olen tutustunut suurella huvittuneisuudella aina mainoksissa esiintyviin prosenttilukuihin kuinka paljon paremmin, tehokkaammin ja toimivammin uusi tuote toimii kuin vanha. Hällä väliä jos mascaran luvataan pidentävän ripset 300% pidemmäksi tai shampoo lupaa hiukset 78% puhtaammiksi (tosin mietin aina verrattuna mihin, kokonaan ilman käyttöä vai kilpailijaan verrattuna)

Nyt kuitenkin kiinnitin huomion siihen kuinka nykypäivän lähes kaikki ravintoaineet ovat prosenntteja. Maito 1%, jugurtti 0,01%, juusto 14 tahi 17 prossaista. Mutta eniten havahduin tähän prosenttipeliin uuden leivan osalta: Täysjyväpaahto joka on 59% täysjyvävehnää ja runsaskuituinen, kuitua 6,8%. Prosenttia mistä????? Onko leivän kokonaisraaka-aineista 59% täysjyvävehnää vai tarkoittaako tuo että vain 59% jauhoista on täysjyvää. Entä kuitu? Leivän kokonaismäärästäkö vai... Ehkä itselleni vakuuttavin maininta pussin päällä oli keltainen lätkä jossa luki: UUSI täyteläinen maku. Hällä väliä montako prosennttia tuotteessa on sitä tai tätä jos maku on hyvä tahi huono. Joku viisas on joskus todennut jotta kaikki mitä TODELLA haluaisin tehdä on joko laitonta, moraalitonta tai lihottavaa. Eläköön elämä ilman turhia prosentteja, maku ratkaiskoon!

Väsynyt mutta onnellinen

Takana mitä mahtavin viikonloppu sateisessa Göteborgissa. Kauniita ihmisiä, ihania ihmisiä. Uutta innostusta, vanhoja viisauksia. Ruokaa, aivan liikaa ruokaa. Suhteessa liian vähän unta (minkä ihmeen takia lennolle tarvitsee herätä jo ennen kukonlaulua). No varsinaista univelkaa ei kyllä ole, mutta pari piiiiitkää päivää seminaarissa istumista ja lisäksi tuplasti ellei triplasti sapuskaa siihen verrattuna mihin elimistö on tottunut, niin hiukka oli "tukkoinen" olo.

Kotiin tullessa suorastaan järkytyin kuinka suunnattomasti Alfa oli kasvanut. Poitsu on jo 66,5 cm korkea.. huisaa! Nykyään Wäne ja Alfa ovat melkoisia soffaperunoita, sanan varsinaisessa merkityksessä..

Tänään jatkui sitten vielä järjetön aikataulu. Herätys jo viiden maissa, kuvauksiin seiskaksi.. jostain kumman syystä iltapäivällä käytyäni katsastamassa auton (läpi meni että napsahti) uuvahdin sohvalle päikkäreille. Toisaalta parmpi ottaa rennosti nyt ja nollata väsymys kuin olla loppuviikosta/ensi viikolla sairaana...

Kyllä on mukava olla taas kotona..

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa oli aikaa istahtaa koneen äärelle ja rustata muutama rivi. Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun, ihan kaikesta ei viitsi/jaksa kirjoittaa mutta ainakin voin kertoa että nyt on loma-kammasta enää yksi piikki naksauttamatta ennen ruhtinaallisen lomani alkua. No täytyy myöntää että tuota "lomaa" odotan kuin kuuta nousevaa, sen verran hektistä on ollut työ kuin muulla rintamalla että hyvä päästä hengähtämään hetkeksi.

Viime aikoina on taas jotenkin havainnut asioiden tapahtuvan kuten on tarkoitettu. Läheskään aina asiat eivät järjesty kuten niiden toivoisi tai olettaisi järjestyvän. Mutta järjestyvät kuitenkin. Loistava yksinkertainen malliesimerkki hetken takaa: Pesin koneellisen pyykkiä. Meinasin viedä pyykit ulos narulle kuivumaan, mutta sitä ennen ajattelin tarkistaa moneltako tv-ohjelma, jonka olin ajatellut katsoa, olisi alkamassa. Totesin että puolisen tuntia aikaa, vielä ennen pyykkien viemistä mietin mahtaako yöllä sataa. Istahdan koneen äärelle katsomaan mitä forecan sivut kertovat tulevasta säästä: Näyttää satavan yöllä. Hetken verran vielä lorvin koneella niitä näitä ja kuinka ollakaan selkäni takaa kuuluu kohinaa: Sataa! Eli pyykit päätyvät sisälle kuivumaan. Ei sillä ettäkö niiden kastuminen olisi haitannut varsinkaan tässä vaiheessa kun vielä olivat muutenkin märkiä, mutta silti...

Ei kaksi ilman kolmatta kuten sanotaan. Kävin isovanhemmillani ja parin päivän päästä kuulin isoäitini joutuneen sydämen takia sairaalaan. Olimme viikonlopun mökillä josta kotiinpaluu tapahtui suunniteltua aikaisemmin, käly (vai onko se nyt nato) paineli päivystykseen, lopputulos: keuhkokuume. Kolmantena ajattelin että lomaileva frendi ottaa todellista irtiottoa kun ei ole kuulunut mitään.. tänään sain tietää hänen olleen sairaalassa.. Toivottavasti tässä nämä tämän syksyn järkytykset.

Mielenkiintoista huomata kuinka kiinni sitä on rutiineissa. Meni monta päivää, jopa toista viikkoa etten ehtinyt kotona edes konetta avaamaan. Toisinsanoen jäi myös ystävien ja tuttujen blogien lukeminen väliin. Mielenkiintoista havaita kuinka kiinni sitä on toisten elämän tapahtumissa. Vasta kun oli lukenut kaikki vakiot läpi saatoin huokaista ja rauhoittua. Tiedän taas missä kenenkin elämässä mennään. Vaikkei omassa elämässä tapahdu kuin töitä ja koiria niin ainakin voin elää ja iloita toisten elämässä..

Kuinka pidetään hullua jännityksessä.. pysyhän kuulolla niin kerron kun on ajankohtaista..

varokaa putoavia hampaita

Viimeiset puolitoista viikkoa on olleet outoja. Kävin intuitiivisessä hoidossa purkamassa totaalista umpisolmua. Hermot kireällä, kroppa kuin viulun kieli, valmiina hajoamaan pienestäkin syystä ja silti kasvattaen vahvempaa ja vahvempaa kuorta ympärilleni.. Hoito auttoi, todellakin. Välillä tekee pahuksen hyvää purkaa jollekulle kaikki vuoden (vuosien) aikana kertynyt stressi, kuunnella ja oppia. Kuinka hyvältä tuntuu kun löytyy SE kipupiste selästä joka avaa lopullisesti kyynelhanat. Se josta hellästi painamalla padot aukeavat ja tuntuu että hyvä olo pääsee virtaamaan patoutuneen kitkeryyden tilalle. Enhän minä vieläkään ole entiselläni. En varmasti vielä vähään aikaan. Mutta nyt tiedän että tästä on silti mahdollisuus palautua.

Tuon käsittelyn jälkeen on elämässä alkanut tapahtua. Ehkä asioilla on taipumus järjestyä kun niille vain annetaan mahdollisuus siihen.. mutta se mitä ihmettelen on viime aikaiset uneni sekä reagointi täysikuuhun. Olenhan toki joskus kärsinyt unettomuudesta täysikuun aikaan, mutta nyt oli keskiviikon täysikuu totaalinen katastrofi. Nukahdin kyllä ongelmitta, mutta sitten niitä painajaisia. Milloin kaatuvat kirjahyllyt koirien päälle, milloin oli rottia nurkissa, milloin mitäkin. Luulisin että hätkähdin hereille vähintään puolen tunnin välein. Ärsyttävää.

Pari yötä sitä ennen näin unta liitovarjosta. En koskaan ole kokeillut laskuvarjohyppyä tai liitovarjoilua, vaikkakin mieli on kyllä tehnyt. Unessa lentelin varjolla talon lähellä, talo oli tämä missä asumme, eikä kuitenkaan ollut. Lähistöllä oli suuret voimalinjat joita väistelin liidellessä. Näin kerrottuna ei vaikuta miltään, mutta unessa tunne oli vahva.. outoa...

Pieni hiirulainen

Eilen töistä kotiutuessa olin liikkeellä niin outoon aikaan ettei ihan kotinurkille tullut bussia. Niinpä kävelin hiukan kauempana olevalta bussipysäkiltä. Mikäs siinä kävellessä auringonpaisteessa.

Oman bussipysäkin tienoilla, kotia kohti kääntyessä huomasin tien vierellä pienen pienen hiirulaisen istumassa. Tuo oli kuin kivettynyt paikalleen ja toivoi varmaan mielessään ettei suuri ja kammottava ihminen huomaisi. Huomasin silti. Pysähdyin ja kumarruin katsomaan lähempää. Hiirulainen näytti niin suloiselta. Kehoitin olemaan varovainen ettei jäisi auton alle. Hiiri vilkaisi minua ja lähti vipeltämään karkuun toiseen suuntaan. Kävelin kotiin hymyillen. Ajattelin että mukavaa kun voi iloita noinkin pienistä asioista kuin hiiren huomaamisesta.

Tänä aamuna menin pysäkille odottamaan bussia. Maassa makasi kuolleena tuo pieni hiiri.

katkeraa hysteriaa

Vihaan itseäni tällaisena kiukkuisena paskiaisena. Töissä joudun pinnistelemään etten kiukuttele asiakkaille. Kotona en edes jaksa pinnistellä vaan kaikki saavat kärsiä väsymyksestäni. Tänään hoitokoiran lähteminen aiheutti hysteerisen itkukohtauksen. Hoitokoiran omistajan soitto ja ehdotus että maksaisimme eläinlääkärin puoliksi aiheutti toisen hysterian. Vakuutusyhtiössä meni hermot.. Ei jaksa, yksinkertaisesti kaikki kaatuu taas päälle..



VITTU!

Hiljaisuuden hävittäminen

Viime aikoina on ollut hiljaista tällä oman blogin rintamalla, muutamia hajanaisia heittoja lukuunottamatta. Osin syynä on ollut elämän pyöriminen täydellisesti koirien maailmassa, osin se ettei yksinkertaisesti ole jaksanut enää iltaisin kirjoittaa mitään. Viime viikkoina olisi ehkä töissäkin ehtinyt täydentää tekstejä, mutta jotenkin tuntunut että ei pysty ei kykee.

En jaksa esittää kärkeviä kommentteja ystävien parisuhteista, antaa ajan kulua ja toivokaa parasta. Ympäripyöreää tyhjänpäivästä. Mitä muuta osaisin sanoa. Varsinkin kun tekisi mieli ottaa osapuolia niskasta kiinni ja ravistaa kunnolla: HERÄTKÄÄ, tajutkaa että edelleen rakastatte toisianne. Mutta, ei sitä voi aikuisille ihmisille mitään sanomaan. Onneksi näiden monien erojen rinnalla on myös noita toiseen suuntaan liikkuvia suhteita, yhteen muuttoja, pesän rakentamisia. Näillä jaksaa uskoa siihen parempaan huomiseen. Olkoon että se pieni sarkasti piru yrittää tuosta olkapäältä huudella että miksi nämä onnistuisivat paremmin kuin muut, miksei nämä muka ole parin vuoden kulutta itkemässä elämän surkeutta. Pyyhkäisen moisen pikku kääkän hiiteen olaltani. Tyst! Uskon yhä ihmiseen ja rakkauteen..

Ilmassa on vauvakuumetta. No meidän perheessä edelleen vain koiravauvakuumetta. Mutta tuntuu tuota ihmisvauvojen tilaustakin olevan liikkeellä. Omalta kohdalta päädyimme toteamukseen, että jos joskus tulee lapsia tehtyä ja lapsilla todetaan koira-allergia niin laitetaan keltaiseen pörssiin ilmoitus: "Annetaan lapsi (lapset) hyvään kotiin, koirattomaan perheeseen allergian takia!"

Anoppi tuskaili tuossa mökkiviikonloppuna kuinka ei jaksa kun oli neljä koiraa pyörimässä jaloissa. No tulipa vain mieleen kuinkakohan muka jaksaisi jos siinä olisi ollut pyörimässä neljä lasta. Koirien kanssa hänen kun ei tarvinnut muuta kuin tarvittaessa komentaa pois kukkapenkistä, ei syöttämistä, nukuttamista, leikkittämistä, vaipanvaihtoa jne jne.. Lähtiessä totesinkin että turha kinuta niitä kaksijalkaisia jälkeläisiä jos nämä nelijalkaiset ovat jo liian rasittavia. Meikäläisen geeneillä ja oletettavalla luonteenlaadulla kun luvassa ei ole mitään herran enkeleitä jotka istuisivat nätisti kiharat ojennuksessa soffan reunalla odottamassa lupaa liikkua, vaan kakaroita etsittäisiin milloin laiturin alta, milloin aitan katolta ja kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista noiden väliltä...

Jaa-a jos sitä menisi nauttimaan sunnuntai-illan viimeisistä auringonsäteistä ja asennoitumaan taas arkeen...

Viisastumisia

Nyt lienen sitten lopullisesti ja virallisesti viisastunut (lue aikuinen) ihminen. Eilen poistettiin viimeiset kaksi viisauden hammasta. Nyt alkaa posken turvotus vähentyä, kipukin helpottaa pikkuhiljaa. Kyllä tämä tästä, uskoisin....

Viisautta tai sitten ei, kerrankin osaa olla pyrkimättä mahdottomiin suorituksiin. Kovin olisi tehnyt mieli lähteä viikonlopuksi viihtellee, mutta onneksi on nyt tuo ekstrakin koira kuvioissa niin en edes kuvitellut lähteväni rokkailemaan tänä viikonloppuna. Muuten olisin saattanut jopa kuvitellut kykeneväni nautiskelemaan rokkenrollista ja viisasten juomasta vaikka hampaita olisi poistettu..

Paljonpa olisi asioita joita haluaisin taas korjata taikasauvan heilautuksella. Mutta kun ei pysty, ei kykene. Jotenkin tuntuu pahalta aina sivusta seurata toisten pahaa oloa kun ei kykene asialle mitään tekemään. Ei vaikka kuinka haluaisi.

hukkunut työmotivaatio

Uutisissa kerrottiin viikonlopun aikaan 11 hukkuneen menneen viikonlopun aikaan. Ainakin 12 on hukkunut, yksi niistä oli työmotivaationi. Mikäpä tässä olisi kesää kulutellessa jos ei tarvitsisi istua toimistossa pitkiä päiviä. Toisaalta kun on rauhallista niin ehtii surfaamaan netissäkin ja päivittelemään elämää.. Silti ehkä kuitenkin mielummin olisin kotopihalla nauttimassa auringosta, tai vielä mielummin mökillä nautiskelemassa...

No tämä kesä näin, ensi kesänä sitten ehkä toisin päin..

Elämässä ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Älkää silti luulko etteikö koko ajan tapahtuisi jotain, en minä vielä ole muumioitunut vaikka välillä hiljaisempaa päivitysrintamalla.. Koirat ja ystävät pitävät aktiivisena, edelleen. Illalla taas treeneihin pikku riiviön kanssa, saas nähdä kuin tällä kertaa käy....

auringonpistos meemiä

no onneksi ei sentään pistosta, mutta sen rajamailla jäähdyttelyä meematen...
Olen
[x]Suudellut miestä
[x ]Suudellut naista
[x]Käynyt huussissa
[ ]Ratsastanut kamelilla
[x]Harjannut kissaa
[x]Ollut jälki-istunnossa
[x]Lyönyt kaveria
[x]Halannut naapuria
[x]Juonut samppanjaa
[ ]Heittänyt televisiota ikkunasta

[x]Yöpynyt hotellissa
[ ]Käynyt Amerikassa
[x]Puhdistanut wc-pönttöä
[ ]Käynyt Puuhamaassa
[x]Polskutellut Serenassa

[x]Valehdellut äidilleni
[x]Ollut musiikkivideossa
[x]Omistanut syyliä
[x]Tanssinut napatanssia
[x]Varastanut
[ ]Kokeillut isäsi pitkiä kalsareita
[x]Valvonut koko yön
[ ]Rikkonut ikkunaa
[x]Sanonut "rakastan sinua"
[x]Stripannut (en julkisesti :D )
[x]Ollut rippileirillä
[x]Nukkunut villasukat jalassa
[ ]Pissinyt yli 8 vuotiaana housuun
[x]Syönyt kuivattuja banaanilastuja
[x]Mokannut kotitalouden tunnilla
[x]Tehnyt yli 80e kännykkälaskun
[x]Leikannut koiran kynsiä
[x]Pessyt vauvan pyllyä
[x]Ollut päivän syömättä mitään
[x]Ajanut traktorilla
[x]Tilannut taksia
[x] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä (Onnistunutkin jopa :))
[ ]Ajanut viiksiä
[x]Syönyt kynsiä
[x]Soittanut pilapuhelua
[x]Ollut Ankkarockissa
[x]Käyttänyt mikroshortseja
[x]Rikkonut lupaustasi
[x]Ollut moottoripyörän kyydissä
[x]Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa
[x]Soittanut seksilinjalle
[ ]Haukkunut hoppareita
[x]Soittanut bassoa
[x]Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto
[x]Uinut vaatteet päällä
[x]Kuunnellut klassista musiikkia
[ ]Ajanut pyörällä laiturilta järveen
[x]Röyhtäissyt ruokapöydässä
[x]Koskenut sähkölankaan eli paimenpoikaan
[x]Nielaissut jääpalaa
[x]Tippunut ponin selästä (toim.huom. hevosen)
[ ]Haukkunut hevareita
[ ]Ollut vaahtobileissä
[ ]Lähettänyt viestiä mtv3 chattiin
[x]Soittanut väärään numeroon
[x]Oksentanut ruusupuskaan
[x]Vilautellut julkisilla paikoilla
[x]Halannut julkkista
[x]Ollut alaikäisenä baarissa
[ ]Laskenut pulkalla katolta
[x]Nostanut lippua salkoon
[x]Ollut järjestämässä discoa
[ ]Saanut turpaan tuntemattomalta
[]Matkustanut peräkontissa
[x]Siivonnut lattialta oksennusta
[x]Kävellyt yli 10cm koroilla
[x]Karannut kotoa
[ ]Tilannut Mix-lehteä
[x]Saanut 4 kokeesta
[ ]Käynyt eduskuntatalossa
[ ]Pelannut kännykällä kirkossa
[x]Vastannut seuranhakuilmoitukseen
[x]Nähnyt kaupassa julkkista
[x]Pelännyt hämähäkkejä
[ ]Kirjoittanut Reginaan
[x]Ihaillut gootteja
[x]Hävennyt kilojasi
[x]Ollut puolukassa
[x] Rakastunut
[x]Poistanut punkkia
[x]Pitänyt stringejä
[x]Nolannut itsesi ihastuksesi edessä
[ ]Hypännyt 10 metristä pää edellä
[x]Liftannut
[x]Kerännyt mansikoita
[ ]Ajanut mopolla päin seinää
[x]Seisonut hevosen selässä (siellähä on millo missäki asennossa...)
[x]Käynyt navetassa
[ ]Kokeillut vanhusten vaippoja
[ ]Esittänyt Güntheria
[ ]Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin
[x] Tuntenut mielisairaan
[ ]Hypännyt benjihyppyä
[x]Ollut yksin lentokoneessa
[x]Eksynyt kaupungille
[ ]Hävittänyt laukun Linnanmäellä
[ ]Koulussa tiputtanut terveyssiteen lattialle
[x]Laulanut mikrofoniin
[x]Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa
[x]Astunut lehmän paskaan
[x]Nielaissut purukumia
[x]Ostanut kondomeja
[ ]Puhaltanut kondomin täyteen ilmaa
[x]ollut/vieraillut vankilassa
[x]Itkenyt itseni uneen
[x]Ajatellut itsemurhaa
[ ] Tykännyt The Rasmuksesta
[x]Täyttänyt 14 vuotta
[ ]Käynyt psykiatrilla
[x]Seurustellut yli 23 vuotiaan kanssa
[x]Ollut alipainoinen
[x] Käyttänyt narubikineitä
[x]Laihduttanut
[x]Keräillyt kaljapullojen korkkeja
[x]Juonut Hyla-maitoa
[x]Ollut krapulassa
[x]Käyttänyt henkseleitä
[ ]Fanittanut RAW:ta
[x]ostanut e-pillereitä
[x]Hengittänyt heliumia
[x]Käyttänyt ripsentaivutinta
[x]Koskettanut käärmettä
[ ]Juonut venäläistä valkoviiniä
[x]Ollut tuhkarokossa
[x]Tehnyt heräteostoksia
[x]uinut avannossa
[ ] käynyt Lontoossa
[x]mennyt vahingossa väärään junaan
[x] katsonut samaa leffaa kaksi kertaa peräkkäin
[ ] nukkunut veneessä
[x] tehnyt runoa
[x]ollut lempiartistini keikalla
[ ]harrastanut balettia
[x] ollut kirpparilla myymässä
[x] löytänyt kadulta rahaa
[x] värjännyt hiukseni
[x] lintsannut
[ ] sanonut opettajaa vahingossa äidiksi/isäksi
[x] matkustanut pummilla
[x] lukenut Raamattua
[x] tuhlannut yli 200 euroa kerralla vaatteisiin
[x ] ollut yksin leffassa
[ ] ollut kielikurssilla
[ ] kokeillut nyrkkeilyä
[x] kierinyt alasti lumikinoksessa
[x] voittanut arvonnassa
[x] pyörtynyt
[x] haaveillut näyttelijän urasta
[x] joutunut jonkun epäilyttävän tyypin seuraamaksi
[x] lukenut dekkaria
[x] menettänyt läheisen ihmisen
[x] ollut isosena jollain leirillä
[x]käyttänyt minihametta
[x] jättänyt kokonaan lukematta kokeisiin
[x] tuntenut itseni yksinäiseksi
[ ] tehnyt kurkkunaamiota kasvoillesi
[x ]ollut katsomassa oopperaa
[x] harrastanut näyttelemistä
[x]Lukenut Mauri Kunnaksen kirjoja
[x] neulonut lapasia
[x]katsonut Stand by me-leffaa
[x] eksynyt
[x] keksinyt aprillipäivänä pilaa jonka joku uskoi
[x] järjestänyt yllätysjuhlia jollekin
[x] syönyt pizzaa aamupalaksi
[x] saanut paniikkikohtauksen
[ ] ollut ambulanssin kyydissä
[x] ollut poliisiautossa
[x] omistanut lemmikkieläintä
[x] laulanut sooloa jossain tilaisuudessa
[x] soittanut/laulanut bändissä
[x]ajanut autoa
[x] ajanut mopoa
[x] nukahtanut koulussa tunnille
[x] saanut aivotärähdystä
[x] lukenut salaa toisen päiväkirjaa
[x] ollut tietokoneella yli 5 tuntia putkeen
[x] maalannut taulua
[ ] ollut yli kuukauden pois kotoa
[x] ollut kesätöissä
[x] maistanut mustekalaa
[x] unohtanut parhaan kaverini syntymäpäivän
[x] ollut festareilla
[x] luntannut kokeessa
[x] saanut ampiaisenpistoa
[ ]Saanut murtumaa
[x] antanut rahaa katusoittajalle
[x] ensin inhonnut jotain leffaa/tv-sarjaa ja sitten alkanutkin tykkäämään siitä
[ ] käynyt Irlannissa
[ ] käynyt Ukrainassa
[x] käynyt ruotsissa
[x] irkannut
[x] pelannut twisteriä
[x] katsonut Kauniita ja rohkeita kokonaisen jakson verran
[x] hukannut kirjastonkirjan
[x] kulkenut alasti kotona
[ ] ollut galleriassa päivän kuvana(en ainakaan tiedä asiasta!)
[x] opetellut elvyttämistä
[ ] pelannut golfia
[x] ollut liikenneonnettomuudessa
[ ] tilannut jotain ostos-tv:stä
[x] polttanut tupakkaa
[x]Ollut sairaalassa yötä
[x] vuokrannut asunnon
[ ] ollut lapissa
[ ] esiintynyt oikeassa teatterissa
[ ]saanut jonkun jäsenen menemään sijoiltaan
[ ] pelannut cs:ää
[x] ollut lehdessä
[x] tilannut jotain netistä
[x] ollut tappelussa
[x] lukenut kirjan ruotsiksi
[ ] käynyt ulkomailla elokuvissa
[ ] ollut lastenkodissa
[x] käyttänyt heijastinta
[x] leikkinyt pikkuautoilla
[x] syönyt viimeisen tunnin sisällä
[ ] valvonut yli 48 tuntia putkeen
[x] ollut onkimassa
[ ] kuvitellut olevani kala
[ ] soittanut kirkon kelloja
[x] kerännyt kolehtia
[x] teipannut suuni kiinni
[ ] palauttanut kokeen tyhjänä
[x] ollut nälkäpäivä-kerääjänä
[ ] pessyt hampaani joka ilta
[x] saanut kuhmun viimeisen vuoden aikana
[x] saanut mustelman viimeisen vuoden aikana
[ ] olen tippunut portaat alas viimeisen vuoden aikana
[ ] olen saanut aivotärähdyksen viimeisen vuoden aikana
[ ] tippunut puusta viimeisen vuoden aikana
[ ] ollut sairaalassa viimeisen vuoden aikana
[x] käynyt lääkärissä viimeisen vuoden aikana
[x] saanut silmätulehduksen viimeisen vuoden aikana
[ ] käynyt kampaajalla viimeisen vuoden aikana

Ihmisiä suviyössä

Mittumaari on takana. Uskomattoman rentouttavan ihana viikonloppu. Ympärillä luonnon rauhaa (koirien haukuntaa), aurinkoa (paloin, jep), uimista (märkä koira ja mullos...), nauramista, saunomista vihdan kera. Syömistä, syömistä ja syömistä, niin ja sopivassa suhteessa juomista. Ei krapulaa.

Ihanan rentouttavaa todellakin. Aamuisin päästäessäni koiria aamupissille seitsemän pintaan kuuntelin taivaanvuohen mäkätystä ja mietin mahtaako noita lintuja olla pääkaupunkiseudulla. Voi olla että olisikin, mutta kuulisiko niiden ääniä autojen kohinalta, räjäytyksiltä ja hälinältä. Uskomatonta kuinka sitä itsekin pysähtyy ja rauhoittuu kun ympäriltä puuttuu kaikki häly. S kysyi jossain vaiheessa mikä vialla kun olin niin hiljainen. Ei ollut mitään vialla, hiljennyin vain kuuntelemaan sitä että ainoat äänet joita kuului oli pääskysten laulu, koirien äänet (niin omat kuin naapurustoista) eikä sillä hetkellä ainuttakaan moottorin ääntä, ei autoa, mopoa tai moottorivenettä, ei edes kauempaa. Eikä rauhaani häirinneet ne pari kolme päivän mittaan kuulunutta moottorivenettä, muutamat ohi ajaneet autot tahi mopot/moottoipyörät. Eivät häirinneet omalla pihalla käynnissä olleet moottorisahat tahi traktorit yhtään sen enempää kuin kauempaa kuuluneet moottrisahan käytöt. Hetkellisiä ääniä jotka kertoivat vain sen että on elämää mutta jotka eivät muodostaneet hiljalleen hermoihin käyvää hälyä..

Kävelylenkit metsässä, muistellen mennyttä aikaa, kertoen mitä on tehnyt ja missä. Tuolta laskeuduttiin jyrkänteeltä Peten kanssa. Tuolla istuin isän kanssa nuotiokahvilla puusavotan aikaan. Tuolla keräsin vattuja Hexen kanssa kun supikoira tuli tervehtimään. Tuolla olivat peikkometsät ja tuolla keijut.. Osa paikoista oli hakattu puuttomaksi mutta muistot ovat yhä olemassa. Täällä, tuolla ja tuolla.. Lapsuuteni maat.



Mukaan mahtui myös vakavia keskusteluita, tulevaisuus. Kuinka, kuka ja koska. Entäs me muut. Mennyttä ei takaisin saa vaikka haluaisi, enkä edes halua. Elän sillä mitä minulla on ja toivon osaavien tekevän sen minkä voivat että edes muistojen paikat säilyvät, eivät ehkä ennallaan mutta olemassa.

L O M A

Yessh! sitä se on ollut perjantaista lähtien. Nyt alkaa hiljalleen ahdistus ja stressi hellittää. Lomakausi alkoi frendin häämeikillä. Pehmeä lasku, noin niinkuin ei täysin työtön päivä.. Lauantaina frendien kanssa terassille, ja siitä muutaman mutkan kautta tanssahtelemaan. Näitä harvinaisia hetkiä kun systerikin oli samassa porukassa. Hervotonta hihitystä ja ressin poistoa. Täytyy myöntää että kiitettävästi muutama olkkonen kihahti nuppiin, ei ole nimittäin muistikuvaa kuinka hakaniemestä tuli siirryttyä sörkkään. Ja tapahtuipa sellainenkin ihme että onnistuin hukkaamaan kapulani. Tuota aloin kaivatakin vasta iltasella, jolloin sain sitten vihdoin soiton systeriltä, tuo enkeli oli kerännyt jälkeen jääneen kapulan parempiin hoteisiin... :)

Sittemmin loma on ollut auringon palvomista ja koiria.. rentouttavaa elää ilman kapulaa.. Tosin kai tuo olisi aiheellista käydä noutamassa ennen juhannusta etten ihan täysin metsity..

hurja viikko

Kertoo paljon, ellei kaiken kuluneesta viikosta.. Toisaalta kiireessä on puolensa. Vielä kun kaikki asiat saisi tehtyä... Työpaikalla nauraminen piristää silti, aina!

Lazy day

Takana on suorastaan katastrofaalinen viikko. Kolleega jäi kesälomalle keskiviikosta, luonnollisesti juuri ennen laskutuspäiviä. Tuuraamaan tarkoitettu ihminen ilmoittaa keskiviikko-aamuna jäävänsä saikulle.. Jippii, pieni (?) katastrofi on valmis. Kuinka kaksi ihmistä selviää hommista jotka kolmellekin tekee tiukkaa.

No loppujen lopuksi voimme olla ylpeitä itsestämme: Laskutus hoidettu kunnialla pulkkaan ja lähes kaikki muukin asiaankuuluva pois päiväjärjestyksestä. Toivottavasti ensi viikko on rauhallisempi jotta ne tekemättömät hommat saa järjestykseen, sillä ei ole mukavaa palata lomalta vain huomatakseen töiden olevan tekemättä, sitä en haluaisi itse enkä näinollen toivo sitä muillekaan.

Työ hässäkkä heijastui tietysti osaltaan kotiinkin, kiukkuisuutta, väsymystä ja kun hommaan lisätään PMS-oireilut niin ilmapiiri on mitä parhain koiranpennun kotiuttamiseen... No, onneksi tuo meidän "kauhukakara" Wäiski on astunut isoihin saappaisiin ja ottanut hoteisiinsa pennun kouluttamisen. Tosin eipä koira toista sisäsiistiksi opeta, tai kerro ettei naapuriin saa karata.. :)

Tämä päivä on aamun meikkikeikan jälkeen mennyt lähinnä koulutus sivustojen selailuun, lepäilyyn ja ihmettelyyn. Kotonakin on liuta tekemättömiä asioita, mutten ole jaksanut nyt niistäkään stressiä ottaa, kyllä ne ehtii illemmalla, tai huomenna tai...

Huomenna jos ei sada niin voisin mennä verestämään muistoja Käpylän kyläjuhlille.. katsotaan..

me-meeh

ENSIMMÄINEN...
1. paras ystävä: veikkaisin sen olleen serkkuni Malek
2. suudelma: ala-asteella leikkiessä jotain suukkohippaa..
3. lemmikki: pihapiiri täynnä elukoita mutta oma lemmikki oli koira Hexe, sitä ennen lauma mielikuvituslemmikkejä
4. rakkaus: Naapurin Jakke
5. harrastus: partio, edelleen: Ole valmis - Aina valmiina!

KOSKA VIIMEKSI...
1. Poltit tupakan: ikuisuus sitten
2. Joit alkoholia: saunaolut illalla, enempi vissiin kuukausi sitten kun Marika oli maisemissa
3. Ajoit autolla: viime vai toissa viikolla
4. Soitit: tänään Liukkoselle
5. Nauroit: hetki sitten noille karvakuonoille
6. Kuuntelit musiikkia: Pari päivää sitten kunnolla, päivällä soi radio

OLETKO KOSKAAN...
1. deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? Edelleen... *virn*
2. ollut pidätettynä? En
3. uinut alastomana? Säännöllisen epäsäännöllisesti, talviturkki yhä heittämättä
4. ollut TV:ssä? muutamaankin otteeseen
5. Harkinnut itsemurhaa? Olen
6. suudellut jotakuta ja katunut sitä? En välttämättä suudelmaa, mutta sen seurausta..
7. Pelännyt? olen

TÄLLÄ HETKELLÄ...
1. Mitä uraa harkitset? *virn* haaveissa olisi yhä kokeilla siipiä näyttelijänä
2. paras ystäväsi? S, muuten pari todella hyvää ja muutama hiukan etäisempi
3. sinulla on päälläsi? Oloasu

5 ASIAA JOTKA OLET TEHNYT TÄNÄÄN...
1. Päivittänyt omaa ja Alfan blogia
2. laittanut koirille sydän-riisi-ohra-mössöä
3. Katsonut koirien telmimistä
4. noutanut koirat naapurista
5. tiskannut ja pessyt koneellisen pyykkiä

koiran elämää

Viime päivät on menneet totaalisesti koiruuksissa. Pienten asioiden ihmettelyssä, jännittämisessä, riemastumisessa ja suunnattomissa hepuleissa. Päiviin ei ole mahtunut oikein mitään muuta kuin pentuun keskittymistä. Tosin lauantaina kävi ystäväperhe pyörähtämässä, muksujen ihmettelyä (niin koirien kuin ihmisten) turinointa ja ylipäätään mukavaa yhdessäoloa piiiiitkän tauon jälkeen. Alfan kasvattajakin poikkesi vielä katsastamassa mihin poika muutti ja turistiin hetki lisää koiruuksia ja lapsellisuuksia. Nauroin jotta yllättävän paljon meiltä löytyy valmiuksia ottaen huomioon ettei lapsia ole eikä edes kovin usein käy. Oli syöttötuolia, pelipalikoita ja kuvakirjoja.. no jotain hyötyä siitä ettei ihan kaikista muistoista halua päästää irti.. :)

Jatkan pentusen ihmettelyä..

Polskis Alfa Romeo

Nyt on natiainen kotona. Kuinka samaan pakettiin on voitu mahduttaa unelmien enkeli ja pahuksemoinen gremlinsin riiviö.. :)

Ainokainen ikäväilmaus oli pieni jäähyväis serenaadi joka nousi ilmoille heinolan tienoilla. Tuonkin Wäne vaijensi ärähtämällä takaa pariin otteeseen, sen jälkeen Alfa päätti vain nukkua. Anoppilassa pysähtyessämme valtasi pikkuinen välittömästi sydämet. Toisaalta mitä muuta voisi odottaakkaan, niin kaunis meidän vauveli on.


avasin pojalle oman blogin: http://polskisalfaromeo.blogspot.com/ jotta hauvauutiset päivittyy yhteen paikkaan.

kaksi yötä enää

Vähiin käy päivät ennenkuin loppuu.. Kaksi yötä enää ja sitten Alfan noutoon. Tänään alkoi jo tulla paniikki, en minä halua mitään sisälle pissivää ja paskovaa rääpälettä joka ei tiedä mistään mitää, jotka ei tottele yhtäkään käskyä vaan tuhoaa ja rikkoo kaiken sen mikä Wänen jäljiltä on jäänyt ehjäksi. Toisaalta ajattelen jo orastavalla innolla niitä hetkiä kun saa kokea onnistumisen riemua siitä kun pieni (suhteellinen käsite juu) hurttimus istuu käskystä..

Tänään oli tarkoitus hoitaa jokunen rästihomma pois jaloista kuleksimasta, vaan toisin kävi, taas. S:n kiukuttelu nenänsä tukkoisuudesta sai jotain napsahtamaan ja aloin imuroida ja siivota. Yksi asia johti toiseen. S putsasi ilmanputsarin jota tässä huushollissa ei vielä kertaakaan ole käytetty. Sörkan aikaiset paskat olivat aika järkyttäviä, tuntui hurjalta ajatella että niin siinäkin pölyssä oli tullut elettyä ja hengiteltyä... No ennenkuin ilmanputsariin pääsi käsiksi se täytyi tietysti löytää.. Joten kellarin kimppuun... Kun S lähti töihin huomasin meuhkaavani kellarissa, löysin kadonneet autonavaimet ja paljon muuta tarpeellista ja tarpeetonta roinaa.. Kohtsillään huomasin kellon nakuttavan jo ilta kuutta joten ei muuta kuin lähikauppaan...

Kauppareissu sujui sutjakasti viikonloppuna huutonetistä hommaamallani fillarilla, kyllä tuolla 13 euron edestä ajelee.. Olin ajatellut tekeväni jauheliha-keiton. No yllätys, tänään ei kaupassa ollut jauhelihaa valmiina (kauppias olisi kyllä toki sitä jauhanut halutessani) joten katselin mitä muita herkkuja lihatiskiltä löytyi: patalihat, kolmesta eri lihasta valmiiksi tehty ja maustettu pataliha. Kysäisin sitten kauppiaalta mitäs hän veikkaa onnistuisiko lihakeitto noista patalihoista.. Hetken hiljaisuus.. no, juu... ei hänelle kyllä tuollainen vaihtoehto ollut tullut edes mieleen, mutta onnistuisi varmaan kyllä, lihat kun oli kuitenkin paistia ja kylkeä eikä lapaa kuten yleensä pataan tarkoitetut. Suositteli kyllä ettei kannata lisätä suolaa, sen verran messevät mausteet oli jo valmiina.. Tuolla nuo nyt porisee, saas nähdä mitä tulee..

Nyt vielä muutama asia paikoilleen ja sitten saunan lämmitykseen, vesisateen koleuttamat luut kaipaavat saunan lämpöön..

mee-meeh

Tällainen tuli napattua Ihmiskunnasta..

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?
Koko seinän mittaisen harmaan lipaston, peilin seinällä ja pari takorautaista sydänkuviollista koukkua

2. Osaatko sanoa kalenteriin katsomatta monesko päivä tänään on?
jep, 18.5. sen verran monta kertaa tullut päivämäärä tänään naputeltua.

3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?
Toisesta ikkunasta valkeaa tiiliseinää, pihatie ja hiukan pensaikkoa, toisesta pihakuusi ja metsikön takaa häivähdys naapurista

4. Mitä tavaroita löytyy kylpyhuoneen peilin läheltä?
peilihyllyllä, sivellin muki pensseleineen, hammasharjat, tehotipat, meikkivoide, silmänympärystuotteita ja vanupuikkoja. Seinähyllyllä muuta meikkiroipetta

5. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?
Tällä totaalisen kaaottisella hetkellä ehkä japanilais-henkinen makuuhuone..

6. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?
Juu ja en, liikaa tavaraa jolla ei ole omaa paikkaa ja liian vähän tauluja...

7. Petaatko sänkysi joka aamu?
En todellakaan..

8. Mitä löytyy sänkysi alta?
Villakoira-farmi, wäiski aina välillä, muutama kirja ja lehti, kännykän laturi, roomba, kurkkupastilli-aski..

9.Kuinka monta kertaa annat kännykän soida ennenkuin vastaat?
Riippuu tilanteesta, yleensä vastaan mahd.pian.

10.Suosikkikeksi?
Kestosuosikki: Domino, muuten hyviä suklaalastu-keksit, wilhelmiinat...

11.Päivämäärä jonka jatkuvasti sekoitat?
ei suoranaisesti ole, aina päivät ja ajat sekaisin..

12.Onko sinulla salaisuus, jota et ole kertonut kenellekään?
On

13.Viimeksi syöty ruoka?
Lennossa napsittua grillikylkeä ja tacolastuja jalopeenosoossilla, lämmintä ruokaa ei tänään vielä ollenkaan..

14.Tuletko toimeen vanhempiesi kanssa?
Tulen.

15.Kuinka monta tuntia nukuit viime yönä?
5,5 suunnilleen, voi olla vähän vähempikin..

16.Miten reagoit kun sinua yritetään iskeä?
Riippuu tilanteesta.. Paistatellen tai kiroten...

17.Milloin olet viimeksi itkenyt?
kyyneleet silmissä eilen, varsinainen itku... no varmaan kuukauden sisällä..

18.Mitä teet jos törmäät exääsi?
Lähden syömään, oluelle, kahville, mitä mieleen juolahtaa, höpistävää riittää..

19.Millainen vaatetus juuri nyt?
Musta kukkakuvioinen t-paita, mustat liekkisametti-housut, paljain varpain..

20.Mitä teit edellispäivänä?
Kirjanpitoa ja rästejä

21.Kuinka usein käytät alkoholia?
Maistuessa, saunaolut pari kolme kertaa viikossa, enempi menee ehkä kerran kuussa.. jos sitäkään

22.Mitä teet talvilomallasi?
Haaveena olisi lähteä Thaimaaseen viikoksi-kahdeksi.

23.Mitä olet oppinut itsestäsi viime aikoina?
Että pystyn halutessani ihmeisiin

24.Uskotko evoluutioon?
Uskon evoluution ja luomiskertomuksen yhteyteen...

25.Surullisin uutinen mikä sinulle on kerrottu vuoden sisällä?
Muutama kuolintapaus, muutama ero, vakavia sairastumisia...

26.Mukavin asia mikä sinulle on tapahtunut vuoden sisällä?
Työasioiden loksahtaminen kohdilleen..

27.Mitä sinulle sanottiin viimeksi?
Yritän olla olematta kauan...

28.Valvottaako täysikuu?
Joskus

29.Onko sinulla mielipidettä Matista ja Mervistä?
Mediapellejä

30.Kerro yksi tai useampi positiivinen asia tästä päivästä!
Jokunen rästi hoidettu pois päiväjärjestyksestä, löysin kivat farkut ja kauniin takorautaisen kirjetelineen. Aurinkoisen kaunis päivä.

Suunnitelman muutoksia

Tarkoitus oli lähteä viikonlopuksi anoppilaan, no aamulla heräillessäni S totesi ettei mennä, ainakaan tänään, ajetaan huomenna sitten edes takas jos siltä tuntuu.. Sopii meikäläiselle, himassakin on rutosti tehtävää niin koti kuin firma-asioita joten ihan hyvä näin. Tosin täytyy myöntää, että sen jälkeen kun S lähti ajelemaan olen roikuskellut vain netissä, tosin välillä lienee hyvä "hoitaa sosiaalisia suhteita" edes netitse..

Kukan siemenet joiden piti liota yön yli ovat nyt lionneet viikon, jokohan nuo pitäisi istuttaa.. Eilen imuroin, mutta muuten pitäisi siivota ja pestä muutama koneellinen pyykkiä. Laittaa kirjanpito ajan tasalle, kirjoittaa kuukausikirje, viikkoraportti, asiakaskortiston päivitys, pakata maanantain luokkaa varten jne jne.. joten voi vain kysyä miksi minä tässä vielä istun.. *virn*

Melkoisen hektinen viikko takana. Tekemättömiä asioita joita sai hoidettua pois päiväjärjestyksestä, vain havaitakseen että kymmenen uutta asiaa täyttää tyhjiön. Uudet työtehtävät vaativat enemmän huomiota kuin entiset (jotka nekään eivät ole kadonneet mihinkään), näyttää pahasti siltä että tuntimäärät kasvavat. Toisaalta pitäisi ehtiä pyörittää omaakin kuviota täydemmällä teholla kuin tällä hetkellä. No täytynee vain tehdä lukujärjestys ja varata kaikelle oma aikansa..

Sain 23 vuosilomapäivää. Hurraa! Melkein neljä viikkoa, tai no tuleehan tuosta neljä viikkoa kun luonnollisesti osa lomasta sijoittuu juhannuksen ympäristöön.. Muuten päiviä on sitten ripoteltu miten sattuu, ja osa jäämässä talveenkin (etelään!!). Kumma juttu kuinka paljon lisäpontta työskentelyyn antaa ajatus siitä että jossain välissä saa hyvällä omallatunnolla potkaista kengät jalasta, nostaa jalat ylös ja vain relata, ja siitä vielä maksetaankin.. Toisaalta täytynee löytää jostain se off-nappula jolla kaikkien muiden asioiden hoitamisen saa kytkettyä pois päältä..

Viikon hektisyyttä lisäsi osaltaan lauantainen Semifinaalin Ramoviisu-tapahtuma jota meikäläinen oli juontamassa. Hauskaa oli, onneksi sain etukäteen luettavakseni Rehtori-Hekon kirjoittamat spiikit, olisi voinut muutoin pokka pettää, mutta pariin otteeseen ne tankattuani onnistuin leikkimään tyyntä. Tosin suupielissä nyki tehokkaasti mietiskellessäni rakkauslaulussa (?) laulajaa ja vuohta järven rannalla...

Kävin torstaina täyttämässä "kansalaisvelvollisuuttani" ja luovuttamassa 450ml. Kuulun tuohon kaikkein yleisimpään veriryhmään A+ josta on huutava pula tällä hetkellä. Toinen runsaalla vajauksella oleva on O-, joten ainakin näitä kahta edustavat mars mars... Oma lehmä tässäkin asiassa on taas ojassa, huomenna appi menee taas sairaalaan suurta leikkausta varten, joten varastoja tyhjenee taas, tosin toivottavasti tällä kertaa ei sentään sitä 99 pussia.. jos nyt menisi vaikka vain se yksi niin voisi sitten hehkuttaa kuinka satasella voitettiin aorttarepeämä.. :)

Nyt kukkien kimppuun jotta sitten pääseen katselemaan eteisen uutta lattiamateriaalia jotta sitten kohtapuolin saadaan pikku juniori noudettua kotiin... C ya!

Suunnitelman muutoksia

Tarkoitus oli lähteä viikonlopuksi anoppilaan, no aamulla heräillessäni S totesi ettei mennä, ainakaan tänään, ajetaan huomenna sitten edes takas jos siltä tuntuu.. Sopii meikäläiselle, himassakin on rutosti tehtävää niin koti kuin firma-asioita joten ihan hyvä näin. Tosin täytyy myöntää, että sen jälkeen kun S lähti ajelemaan olen roikuskellut vain netissä, tosin välillä lienee hyvä "hoitaa sosiaalisia suhteita" edes netitse..

Kukan siemenet joiden piti liota yön yli ovat nyt lionneet viikon, jokohan nuo pitäisi istuttaa.. Eilen imuroin, mutta muuten pitäisi siivota ja pestä muutama koneellinen pyykkiä. Laittaa kirjanpito ajan tasalle, kirjoittaa kuukausikirje, viikkoraportti, asiakaskortiston päivitys, pakata maanantain luokkaa varten jne jne.. joten voi vain kysyä miksi minä tässä vielä istun.. *virn*

Melkoisen hektinen viikko takana. Tekemättömiä asioita joita sai hoidettua pois päiväjärjestyksestä, vain havaitakseen että kymmenen uutta asiaa täyttää tyhjiön. Uudet työtehtävät vaativat enemmän huomiota kuin entiset (jotka nekään eivät ole kadonneet mihinkään), näyttää pahasti siltä että tuntimäärät kasvavat. Toisaalta pitäisi ehtiä pyörittää omaakin kuviota täydemmällä teholla kuin tällä hetkellä. No täytynee vain tehdä lukujärjestys ja varata kaikelle oma aikansa..

Sain 23 vuosilomapäivää. Hurraa! Melkein neljä viikkoa, tai no tuleehan tuosta neljä viikkoa kun luonnollisesti osa lomasta sijoittuu juhannuksen ympäristöön.. Muuten päiviä on sitten ripoteltu miten sattuu, ja osa jäämässä talveenkin (etelään!!). Kumma juttu kuinka paljon lisäpontta työskentelyyn antaa ajatus siitä että jossain välissä saa hyvällä omallatunnolla potkaista kengät jalasta, nostaa jalat ylös ja vain relata, ja siitä vielä maksetaankin.. Toisaalta täytynee löytää jostain se off-nappula jolla kaikkien muiden asioiden hoitamisen saa kytkettyä pois päältä..

Viikon hektisyyttä lisäsi osaltaan lauantainen Semifinaalin Ramoviisu-tapahtuma jota meikäläinen oli juontamassa. Hauskaa oli, onneksi sain etukäteen luettavakseni Rehtori-Hekon kirjoittamat spiikit, olisi voinut muutoin pokka pettää, mutta pariin otteeseen ne tankattuani onnistuin leikkimään tyyntä. Tosin suupielissä nyki tehokkaasti mietiskellessäni rakkauslaulussa (?) laulajaa ja vuohta järven rannalla...

Kävin torstaina täyttämässä "kansalaisvelvollisuuttani" ja luovuttamassa 450ml. Kuulun tuohon kaikkein yleisimpään veriryhmään A+ josta on huutava pula tällä hetkellä. Toinen runsaalla vajauksella oleva on O-, joten ainakin näitä kahta edustavat mars mars... Oma lehmä tässäkin asiassa on taas ojassa, huomenna appi menee taas sairaalaan suurta leikkausta varten, joten varastoja tyhjenee taas, tosin toivottavasti tällä kertaa ei sentään sitä 99 pussia.. jos nyt menisi vaikka vain se yksi niin voisi sitten hehkuttaa kuinka satasella voitettiin aorttarepeämä.. :)

Nyt kukkien kimppuun jotta sitten pääseen katselemaan eteisen uutta lattiamateriaalia jotta sitten kohtapuolin saadaan pikku juniori noudettua kotiin... C ya!

Suunnitelman muutoksia

Tarkoitus oli lähteä viikonlopuksi anoppilaan, no aamulla heräillessäni S totesi ettei mennä, ainakaan tänään, ajetaan huomenna sitten edes takas jos siltä tuntuu.. Sopii meikäläiselle, himassakin on rutosti tehtävää niin koti kuin firma-asioita joten ihan hyvä näin. Tosin täytyy myöntää, että sen jälkeen kun S lähti ajelemaan olen roikuskellut vain netissä, tosin välillä lienee hyvä "hoitaa sosiaalisia suhteita" edes netitse..

Kukan siemenet joiden piti liota yön yli ovat nyt lionneet viikon, jokohan nuo pitäisi istuttaa.. Eilen imuroin, mutta muuten pitäisi siivota ja pestä muutama koneellinen pyykkiä. Laittaa kirjanpito ajan tasalle, kirjoittaa kuukausikirje, viikkoraportti, asiakaskortiston päivitys, pakata maanantain luokkaa varten jne jne.. joten voi vain kysyä miksi minä tässä vielä istun.. *virn*

Melkoisen hektinen viikko takana. Tekemättömiä asioita joita sai hoidettua pois päiväjärjestyksestä, vain havaitakseen että kymmenen uutta asiaa täyttää tyhjiön. Uudet työtehtävät vaativat enemmän huomiota kuin entiset (jotka nekään eivät ole kadonneet mihinkään), näyttää pahasti siltä että tuntimäärät kasvavat. Toisaalta pitäisi ehtiä pyörittää omaakin kuviota täydemmällä teholla kuin tällä hetkellä. No täytynee vain tehdä lukujärjestys ja varata kaikelle oma aikansa..

Sain 23 vuosilomapäivää. Hurraa! Melkein neljä viikkoa, tai no tuleehan tuosta neljä viikkoa kun luonnollisesti osa lomasta sijoittuu juhannuksen ympäristöön.. Muuten päiviä on sitten ripoteltu miten sattuu, ja osa jäämässä talveenkin (etelään!!). Kumma juttu kuinka paljon lisäpontta työskentelyyn antaa ajatus siitä että jossain välissä saa hyvällä omallatunnolla potkaista kengät jalasta, nostaa jalat ylös ja vain relata, ja siitä vielä maksetaankin.. Toisaalta täytynee löytää jostain se off-nappula jolla kaikkien muiden asioiden hoitamisen saa kytkettyä pois päältä..

Kävin torstaina täyttämässä "kansalaisvelvollisuuttani" ja luovuttamassa 450ml. Kuulun tuohon kaikkein yleisimpään veriryhmään A+ josta on huutava pula tällä hetkellä. Toinen runsaalla vajauksella oleva on O-, joten ainakin näitä kahta edustavat mars mars... Oma lehmä tässäkin asiassa on taas ojassa, huomenna appi menee taas sairaalaan suurta leikkausta varten, joten varastoja tyhjenee taas, tosin toivottavasti tällä kertaa ei sentään sitä 99 pussia.. jos nyt menisi vaikka vain se yksi niin voisi sitten hehkuttaa kuinka satasella voitettiin aorttarepeämä.. :)

Nyt kukkien kimppuun jotta sitten pääseen katselemaan eteisen uutta lattiamateriaalia jotta sitten kohtapuolin saadaan pikku juniori noudettua kotiin... C ya!

uusi minä

Pikkupaprika.com
IHMISGENERAATTORI

Zeta kiskaistiin maailmaan maailmaan eräänä hiostavana iltapäivänä. Melkein heti näki että hänestä tuli nainen.. Perhe oli ruma ja he söivät vain marjoja. Koulussa hän suorastaan loisti taidoillaan, siellä hänelle oltiin kateellisia.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ihastuttamaan postimerkit, niinpä rakkaaksi harrastukseksi tuli miehet.

Zeta kehittyi viidennelläkymmenellä varsin komeaksi. Päähänsä hän sai siniset hiukset, sekä tumman ruskeat silmät.
Lääkitsemättömyydestä huolimatta hän oli erittäin idiootti. Lempiruokaansa hevosenmaksaa hän sai työskennellen sisustajana.

Zeta ei tupakoi mutta käyttää nuuskaa ollessaan ravintolassa. Alkoholia hän käyttää ollessaan sairas.

Hän osti itselleen puolison jonka kanssa meni vahingossa naimisiin.

Sen pituinen se.

Luotu Ihmisgeneraattori Webillä 22:16:49 10.05.06 Pikkupaprika.com

Aurinkoista elämää

Niinhän se on, kun tuntuu että enempää ei enää jaksa, huomaa maailman muuttuneen ja asioiden löytäneen oikean paikkansa...

Huomasin tuossa että viime kuussa tuli päiviteltyä vain pari kertaa, kai tuo kertoo jotain elämän hoppuisuudesta näinä päivinä. No, osaltaan päivitystä rajoitti kahden viikon nettikaranteeni kotona, saunalahdella joku oli ilmeisesti nojannut liittymämme kytkintä vasten, sillä netti vain pimeni maanantaina pari viikkoa sitten, luulin että vika oli kotikoneessa tai modeemissa ja rämppäsin kaikki asetukset läpi, saldoksi jäi yksi löydetty troijalainen ja edelleen toimimaton yhteys. No sitten soitto vikatukeen, tunti säätöä tuen kera ja toteamus, jos saisi modeemin testattua jossain muualla ja jos tuo todetaan toimivaksi niin sitten uusi soitto vikaan jotta laittavat asentajan asialle.. Tänään sain sitten vihdoin ja viimoin jonkun kiinni tuesta ja loppujen lopuksi vartin kuluttua toimi kone.. :|

Kaivopojat tulivat vihdoin tänään. Olivat erittäin harmissaan kun olivat ajelleet harhaan ja tulivat puolisen tuntia sovitun ajan jälkeen. No meitä tuo ei haitannut, saimme heräillä rauhassa ja juoda aamukahvit ennen vieraiden "tunkeutumista" reviirille.. Komeita ja mukavia poikia olivat ja hyvin näkee kuinka keskenään pidempään työskennelleet hoitavat hommat sujuvasti ja ammattimaisesti. olin varautunut siihen että kaivo on levällään koko päivän ja ehkä vähän huomistakin, mutta toisin kävi, puolen päivän tienoilla poijjaat kiittivät kahvista ja pakkasivat kamat kasaan ja suuntasivat seuraavalle työmaalle.. Huomiseen joutunemme olemaan "varavedellä" niin että pohjahiekka ehtii laskeutua ja vesi kirkastua.. sitten voi muuten käyttää vettä mutta ehkäpä juomavedeksi edelleen etukäteen varattua..


Aamulla oli jokseenkin turpiin saanut olo. Pari päivää hammas on vihoitellut todella pahasti ja toissapäivänä puraisin sitten perunaa niin että huusin suoraa huutoa kyyneleet silmissä, osui purema suoraan hermoon. Eilen sitten vihdoin ja viimein sain soitettua hammaslääkäriin särkyajan, ihan aiheestakin, särki koko ajan ja tuntui että särky säteili koko päähän. Lääkäri totesi ettei alkuun edes puuduta, kokeillaan hioa viimeksi paikattua paikkaa matalammaksi, kaikki viittasi siihen että tuo aiheutti purennan virheen joka säteili sitten sinne sun tänne.. Hionta hellitti tuskaa, paikka ei enää joka kerta suun sulkiessa osunut niin pahasti purentaan ja tuskailu rauhoittui. Tokihan paikan alla ollut hermo on edelleen ärtynyt ja hellä, mutta parin buranan epäsäännöllinen napostelu on pitänyt olon normaalina ja tuntuu että turvotus ja hermossa oleva (kai??) tulehdus hiljalleen laantuu.. Tosin sillä varauksella tässä edetään että jos tuskailu yltyy niin uudestaan lekuriin ja paikka auki ja huonolla tuurilla juurihoitoon... toivotaan että korjaantuu tällä pikkuhiljaa..


Vappu meni rauhallisissa merkeissä. Lauantaina veimme Wänen elämänsä ensimmäisiin juoksukisoihin, alku näytti katastrofilta, hurtta tempoilee sinne sun tänne, kaikki koirat ovat vähintään epäilyttäviä, ja narttuja pitäisi päästä tutkimaan lähemmin.. No osaltaan varmaan koira vaistosi omistajansa hermostuneisuuden, sillä täytyy myöntää, meikäläistä jännitti enemmän kuin laki sallii... No sarjassa oli 10 juoksiaa ja vaikka poika jäi toiseksi viimeiseksi niin silti olimme erittäin ylpeitä, 216 pistettä ja oman suorituksen jälkeen olisi motivaatiota ollut kyllä joka ikisen vieheen perään.. eli kyllä tuosta pojasta vielä juoksia tulee.. Sitten kun junnu tulee taloon niin päästään treenaamaan wänenkin kanssa siinä siivellä..

Niin, pääsiäisenä pyörähdettiin Lusissa katsomassa Wäntyn isän uutta pentuetta.. Lopputulos on että meille tulee vaavi.. *virn* saanen jo esitellä perheemme tulevan terroristin: Alfa Romeon. Luovutuspäivää ei ole vielä sovittu, mutta kyllä tässä jo päiviä laskeskellaan... Kieltämättä välillä käy kyllä mielessä olemmeko hulluja, mutta toisaalta, kaksi koiraa menee siinä kuin yksikin...

Tänään on ollut ensimmäinen kunnolla kesäisen tuntuinen päivä. Kun S lähti töhin jäin Wäntyn kanssa pihalle. Kaivoin lepolassin talvisäilöistä, otin hyvän kirjan ja parkkeerasin itseni aurinkoon... No, tosin ensin ajattelin jatkaa päivän itoilua ja kääntää kasvimaan, mutta tullessani grillin kulmalle ja tajutessani että aitan takana tavarapinossa kahahti, muutin suunnitelmia. Oletin asialla olleen sisiliskon, noita kun on tuossa muurin kupeella ollut muinakin päivinä päivää paistattelemassa, kuitenkin kumartuessani katsomaan mikä sielä rapisee näin ensimmäiseksi kiiltävän mustana säihkyvän sahalaitakuvion ja kiilamaisen pään.. Totesin jotta koira kiinni ettei mene tekemään lähempää tuttavuutta myrkkyhampaiden kanssa. Kävin uudestaan vielä katsomassa lieroa ja keskustelimme jonkin verran aktiivisesti kenelle pihamaa kuuluu. Uhkasin tuota nuotissa kärventymisellä jos ei ota ritoloita meidän pihalta. Sovimme kuitenkin että tämän iltapäivän saa vielä paistatella ettemme tule häiritsemään... Yllättävän peloittava tuollainen reilu 30 senttinen pikku liero, varsinkin sellaisena päivänä kun kotona ei ole yhtään kyypakkausta.. Taitaa huomenna olla aihetta käydä apteekissa.

Niin tuosta nuotiolla uhkailusta. Muistan lapsuudesta kun tulin metsästä pihalle vanhempieni luona, pihatiellä luikerteli kyy ja menin iloisena kertomaan isälle että pihalla luikertelee vyö.. Faija meni katsomaan ja totesi tun vyön vähän turhan vaaralliseksi. Kyy pääsi hengestään ja faija poltti sen sillä paikalla mihin sen tappoi. Vanha kansa väittää etteivät muut kyyt tule sinne missä joku niiden lajitoveri on tapettu. Totta tai tarua en muista koskaan tuon jälkeen nähneeni yhtäkään kyytä vanhempieni pihamaalla, vaikka pellon takaisessa louhikossa niitä pesiikin..

Eli lyhykäisyydessään, hengissä ollaan ja elämässä sattuu ja tapahtuu.. Palataan taas astialle.. :)

kirja-mémé

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

Kasvot face; harv. countenance.


että näin..

Yhteenvetoa

Tuntuu että vauhti vain kiihtyy, sen takia täytyy nyt typistää menneen viikon asiat yhteen postaukseen..

Edellisen sunnuntain viikkohoroskooppi lupaili vauhtia ja vaarallisia tilanteita: This is another interesting week for you, as there is going to be a Solar Eclipse in your sign on Wednesday. This is like a super-charged New Moon which will open the flood gates to change and transformation. But it can be rather a rollercoaster time, as you may not be completely ready for what is to come about. Some of the changes that occur may seem to have arrived too soon. It is possible that you envisaged this happening further down the line, but not right away. The best line of action is to be open and ready to receive and deal with whatever comes your way. Only do what is necessary and don't try to force something to happen that isn't ready to.

No, niinpä, harvoin on horoskooppi kertonut noin sanatarkasti mitä tulee tapahtumaan. Itse kuvittelin etukäteen kyseessä olevan työ tai opiskeluasiat, mutta ei. Keskiviikkoaamuna laiskotti, en millään olisi jaksanut lähteä koululle, mutta kun kerran duunikaveri joutui kitumaan töissä yksin niin ajattelin että velvollisuuteni on mennä kuitenkin ammentamaan oppia sen mitä aamutokkuraiset aivot vastaanottavat. Illalla ja aamulla oli satanut jotain lumen ja alijäähtyneen veden sekaista moskaa, juuri sellainen keli johon jokaisen tekee suunnattomasti mieli lähteä. Ensimmäisessä risteyksessä mietin josko ajaisin poikkeusreittiä (vaistoko), toisessa risteyksessä harkitsin vaihoehtoista reittiä ja epäilin joutuvani pysähtymään tietyön takia joten jatkoin suoraan.. Huomasin kelin olevan todella liukas kun ajatuksissa tehty ajolinjan korjaus sai perän heilahtamaan. Seuraavassa mutkassa havaitsin jonkun muun joutuneen liukkaan kelin uhriksi, ilmeisesti illalla ojaan ajanut pakettiauto joka putkahtaa ilman varoituskolmiota mutkan takaa, onneksi tuo on sen verran syvällä ojassa ettei tarvitse paljoa keskemmälle väistää... Ja sitten näen vastaan tulevan auton, pieni poloisen kippanani leijuu loskan päällä, jarruista ei ole mitään hyötyä, kevyellä kaasulla ei saa lisättyä pitoa, suoraan.. suoraan.. suoraan.. ei paska, ei hemmetti, ei vittu BANG!!! suoraan nokkakolari. Turvatyynyn laskeuduttua ja yskittyäni pahimmat pulverit keuhkoista, vauhdilla autosta ulos. Itseä ei koske mihinkään, ei verta missään. Entäs vastapuoli? Vastaantulleesta Twingosta kömpii nenäänsä pitelevä mies, tyyny oli täräyttänyt sen verran lujaa että verta vuotaa mutta muuten ok. Järkytys vaihtuu nauruun ja samalla manailuun. Kiire loppui tältä erää siihen, ei muuta kuin varmistelemaan että liikenne sujuu ja varoituskolmiot kertomaan että mutkan takana odottaa ylläri... Toista tuntia kaikkien setvimisten kanssa meni ennenkuin hinuri vei Bubblen ja toisen osapuolen pois. Sakotkin sain, vaikka tuo nyt ei edes ole se harmittavin asia. Eniten potuttaa se että pakettiauto joka osaltaan koko härdellin aiheutti ei saanut sakkoja..

Pari päivää meni töissä niskan ja kropan jumettaessa, duunikaveri varoitteli keskiviikkona että sisäiset vammat voivat olla pahempia ja vaarallisempia kuin näkyvät. No pyysin että jos alan puhua sekavia tai muuten vaikuttaa epämääräiseltä niin passittaa työterveyden puolelle.. ilmeisesti kovin suunnatonta muutosta normaaliin ei ollut kun tuo tyytyi vain muutamaan otteeseen toteamaan että kuinkakohan kovaa olinkaan pääni kolauttanut... *virn*

Perjantaina sain enolta auton lainaan, lauantaina piti lähetä meikkikeikalle Hauholle, tuonne olisi ollut tylsä reissata juna/bussi yhdistelmällä, joten parempi näin. Perjantaina näin pitkästä aikaa rakasta ystävääni joka oli vierailulla Hollannista, totesin että yleisesti käyttämäni lausahdus siitä kuinka ujo, hiljainen ja huomaamaton olenkaan kun 1½ tunnin vierailun aikana Malmin Rossossa ainoa mitä tarjoilijalta sain oli toteamus siitä että kyllähän VOISIN saada kaakaon, missään vaiheessa henkilökunta ei siis kysynyt olisinko halunnut tilata jotain (muulle pöytäseurueelle tuotiin kyllä niin ruuat kuin juomat) ja tuota tilattua kaakaota ei koskaan pöytään tullut.. Veikkaan etten toistamiseen taida kyseiseen paikkaan mennä. Ymmärtäisin ehkä jos paikka olisi ollut täynnä, mutta kun lähes joka toinen pöytä oli tyhjillään... No ehkä minä vain olen näkymätön..

Lauantain meikkikeikka meni mukavasti, yhteistyö toimi loistavasti assarin kanssa ja asiakkaatkin vaikuttivat tyytyväisiltä. Illalla kotiuduttuani S heitti junalle jotta pääsin bilettämään, tosin "rankka" biletys päättyi siihen että olin ennen kahta kotona nukkumassa.. No mutta mukava käydä tuulettamassa edes hiukan..

Sunnuntai-iltapäivänä soi ovikello ja naapurit tulivat hakemaan meidät kävelylle, reilun tunnin lenkki höpötellen ja koiria toisiinsa totuttaen. Wäiski oli tietysti edelleen erittäin lovena naapurin Lyyliin, mutta kuten asiaan kuuluu ei Lyyli ollut ihan yhtä innoissaan nuoresta kosiastaan.. Niin kauan kun liikuimme kaikki oli hyvin, mutta heti jos syystä tai toisesta pysähdyimme alkoi armoton räksytys.. :) no mutta jos tuosta tulee säännöllisempi tapa niin luultavammin räksytykset vähenevät..

Tämäkin viikko on alkanut hektisesti, sen tautta lintsasinkin hyvällä omallatunnolla päivän oppitunnit ja lepuutan flunssaista oloani, illaksi taas liikenteeseen ja sitten loppuviikko täyttä päivää sunnuntaille asti. Onneksi maanantaiaamuna saa nukkua hiukan pidempään, sitten painetaankin pääsiäiseen asti.. tuolloin ehkä anoppilaan tai omien vanhempien luo, saa nähdä.. Ainakin täytyy käydä vauvoja katsomassa

Loman tarpeessa..

Nyt alan todellakin olla loman tarpeessa. Pinna niin tolkuttoman kireällä että huomaan vain tiuskivani kaikille. Työ josta oikeasti pidän mielettömästi ja nautin suunnattomasti aiheuttaa stressiä ja liki hysteerisiä raivokohtauksia. Rakkaimmat joutuvat kärsimään niin tiuskimesesta, huutamisesta kuin jopa fyysisestä pahoinpitelystä, ja kaikki vain sen takia että minulla on olo kuin äärimilleen venytetyllä viulunkielellä.

Oikeasti edes mitään ei ole vialla, ja samalla kuitenkin kaikki. Pässi hakkaa taas päätä seinään umpikujassa kun sisu ei anna periksi myöntää valitun väärän suunnan. Tuntuu kohtuuttomalta huomata ettei mikään riitä, vaikka tietää ja myöntää tehneensä virheitä. Kukapa ei joskus niitä tekisi. Vaikka tekee parhaansa saadakseen asiat oikealle tolalle ja korjatakseen tapahtuneet mokat, niin silti mikään ei riitä. Jos minä olen ollut niin tyhmä että tein virheen, eikö sitten olisi oikein muiden osoittaa paremmuuttaan ja ottaa askel vastaan siinä vaiheessa kun asioita alkaa korjata. En minä odota maailman muuttuvan autuaaksi sormia napsauttamalla, mutta juuri nyt toivoisi sen verran armeliaisuutta että se viimeinen säie joka pitää haljenneen ulkokuoren paikallaan kestäisi, kestäisi edes sen että saisi seuraavan askeleen otettua. Toisaalta miksipä kenenkään pitäisi välittää muusta kuin omasta navastaan kai juuri sen takia tähän on päätynyt kun niin tein minäkin...

Olen hekumoinut ajatuksella viikosta jossain lämpimässä, aurinkoa, lämmintä vettä, kuumaa hiekkaa. Ympärillä erilaisia ääniä kuin täällä. Hetkiä jolloin ei tarvitsisi ajatella töitä, koulua, kipua, tekemättömiä asioita. Edes pieni hetki jolloin ajatukset voisi sammuttaa, sulkea vastaanottimen todellisuudelta ja kuvitella että sinne voisi jäädä.. Tai jos jäisikin. Lento jonnekin on huomattavasi edullisempi kuin sinne ja takaisin..

Olisiko nyt se hetki kun toteutetaan unelmia? Kun ilmoitetaan todellisuudelle: kiitos ja näkemiin. Palataan astialle seuraavassa elämässä..

tai ehkä..

jos vois

Jos vois niin nyt haluis pysäyttää maailman.. Jos vois niin pyyhkisi eilisen pois.. Jos vois niin tekisi monta asiaa toisin.. Jos vois niin jättäisi pelkuruuden..

Tällä hetkellä tuntuu etten jaksaisi elää päivääkään. Haluaisin vain hautautua johonkin pehmeään ja lämpimään, unohtaen koko maailman. Voisin hyvin vajota vaikka kylpylän hellivään poreammeeseen nousematta enää kohtaamaan uutta huomista. Kun ei tarvitsisi kohdata enää yhtään ihmistä. Kun ei tarvitsisi ottaa enää yhtäkään asiaa huomioon. Kun ei tarvitsisi enää kestää tätä pahaa oloa.

En jaksa tänään hymyillä, enkä väittää että välitän. En välitä mitä minulle tapahtuu, en välitä mitä kenellekkään tapahtuu. Oikeastaan enää ei edes tunnu pahalle, enää ei tunnu millekään...

ajankulua

1. Nimikirjaimesi? ZMPH
2. Montako syksyä olet elänyt? 31
3. Minä viikonpäivänä synnyit? Sunnuntailapsi
4. Opiskeletko jotain? Koko ajan, tällähetkellä suorituksessa merkonomin tutkinto
5. Oletko joutunut vakavaan onnettomuuteen? Pari autokolaria, hengissä selvinnyt

Mielipiteitä:
6. Pidätkö enemmän lumi- vai vesisateesta? Kumpikin kelpaa, vesisade voi olla lämminkin..
7. Mistä musiikista pidät eniten? suomirokkia
8. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi juuri se on ylitse muiden? Kesä, valoa, aikaa ja lämmintä
9. Minkälaisista elokuvista pidät? draamaa, komediaa ja äksöniä...
10. Pidätkö jonkun maan kulttuurista erityisen paljon? Thaimaan rentous viehättää

Ulkonäöstäsi:
11. Kuinka pitkä olet? 172 cm
12. Minkälaiset hiukset sinulla on? Melko pitkät, brunette..
13. Silmät ovat sielun peili, minkälaiset silmät omistat? Vihreänruskeat, mantelin muotoiset...
14. Pidätkö hymystäsi? Jep, nykyään, ennen inhosin sitä
15. Mistä pidät ja et pidä ulkonäössäsi? Muuten ei mitään valittamista kun saa pari ekstrakiloa karisemaan...

Suhteet:
16. Ketä perheeseesi kuuluu? S ja Wäiski, ja tietysti hiukan etäisemmin omat vanhemmat ja sisarukset, S:n vanhemmat ja sisko miehineen
17. Kuka on sinulle tärkein ihminen maailmassa? S
18. Seurusteletko? jep ;)
19. Minkälaisessa seurassa viihdyt? Vaihtelevassa..
20. Tunnetko paljon ihmisiä? Todella paljon

Ruoka:
21. Eksoottisin ruoka jota olet maistanut? hmmm... riippuu mikä on kenenkin mielestä eksoottista..
22. Onko sinulla erikoisruokavalio? ei muutoin kuin erikoisesta tavastani yhdistellä ruokia..
23. Mistä juomista pidät? Vesi, kahvi ja olut
24. Mitä ajattelit syödä tänään? varmaan jotain pastamössöä
25. Pidätkö ruuanlaitosta? Välillä

Vapaa-aika:
26. Pidätkö piirtämisestä? juu..
27. Pyöräiletkö paljon? En kun ei ole fillaria
28. Mitä musiikki merkitsee sinulle? elinehto
29. Harrastatko mitään vakituisesti? töitä.. ;)
30. Haluaisitko aloittaa jonkun harrastuksen? salille ja uimaan olisi tarkoitus mennä

Kotisi:
31. Asutko vanhempiesi luona? En enää 15 vuoteen
32. Vietätkö paljon aikaa huoneessasi? työhuone on romunkeräys piste..
33. Onko kotisi kodikas? Omasta mielestä juu
34. Mitä muuttaisit kodissasi? että se pysyisi itsestään siistinpänä
35. Millaisessa talossa asut? Omakotitalossa

Unelmia...
36. Odotatko aina huomista vai elätkö tätä päivää? sekä että, tulevaisuutta odottaen eläen hetkessä..
37. Mihin suurin haaveesi liittyy? Uraan, perheeseen, matkailuun
38. Haaveiletko paljon vai pidätkö jalat maassa? haaveilen päivittäin
39. Uskotko kohtaloon? Jossain määrin
40. Kerro jokin pieni mukava toiveesi? Että rakkaan ystävän suurin haave toteutuisi

Taide:
41. Oletko taiteellinen? jossain määrin
42. Minkälaisesta taiteesta pidät? kuvataide, valokuvaus, musiikki, tanssi...
43. Käytkö näyttelyissä tms? harvoin
45. Suosikkitaiteilijasi? Niitä on niin monia, sanotaan nyt vaikka Juha Lehti
Vielä loppuhöpinää:
46. Onko sinulla hyvä ryhti? Muistaessani on
47. Oletko onnellinen? Olen
48. Nautitko olla yksin? Kyllä, jonkinlainen erakkoluonne
49. Pidätkö pimeästä vai valoisasta enemmän? Riippuu tilanteesta, nyt nautin auringosta

hop hop

Elämä on täynnä mielenkiintoisia yllätyksiä. Toisista tykkää, toisista yökkää, onneksi niitä ei voi valita...

Hyvää Naistenpäivää Kaikille Upeille Naisille!!

Sokerisia ajatuksia

Viikko on taas vierähtänyt ihan huomaamatta, elämä on täynnä äksöniä. Kiirettä en suostu valittamaan, sillä tiedän että ainoa kiire mikä tulee on omasta laiskuudestani ja asioiden viivyttämisestä viime tippaan.

Sokeria. Juu, kiitos! Tosin olen tämän viikon pyrkinyt vahtimaan mitä suuhuni laitan. Valitettavasti tämä on mennyt perinteisen kaavan mukaan, vahdin tarkkaan jokaista käden liikettä ennenkuin suupala päätyy suuhun, ja siinä vaiheessa kun suu pureskelee miettii aivot jo kuumeisesti mistä seuraava suupala löytyisi.. No niin tai näin, niin onneksi puntari on kuitenkin ollut ystävällinen ja pienentänyt lukemia lähes kilolla edellisestä viikosta.. Pienillä teoilla näyttää sittenkin olevan suuri vaikutus..

Niin mutta siis se sokeri.. Kuulin tuossa pari viikkoa takaperin "sokeri-vahauksesta" eli siis ihokarvojen poistamalla sokerin avulla. Kaikkein parhaalta kuulosti väite että karvoitus vähenisi, tai siis kasvaisi hennompana ja vaaleampana seuraavalla kerralla. Tosin onhan tuota väitettä esitetty myös vahan käytön yhteydessä, mutta kuten joku ehkä muistaa miten meikäläiselle kävi tuossa kesällä, en todellakaan allekirjoita niiden osalta tuota väitettä... *virn*

No ei sitten muuta kuin etsimään netistä sopivaa ohjetta ja testailemaan. Virallisen ohjeen mukaan homma pitäisi tehdä liedellä jatkuvasti sekoitellen, mutta kärsimätön kun olen niin ajattelin testata löytämäni pikaohjeen (mikroon) ja mikä parasta, homma toimi. Tosin koin hiukan ongelmaksi sen että mössö jäähtyessään ei enää tarttunut niin hyvin eikä poistanut karvoja kuten kuuluisi. Mutta periaatteessa siis ihan toimiva kokonaisuus.. Nyt on tavoitteena lähitulevaisuudessa malttaa tehdä seos huolella liedellä ja muutoinkin noudattaa annettuja ohjeita..

Uteliaille tässä ohje:
0,5 dl vettä
0,5 dl sitruunamehua
4 dl sokeria

Keitä 15 min hiljaisella koko ajan sekoittaen, sokeri ei saa palaa tummaksi. Anna jäähtyä ja kaada mikronkestävään astiaan. Ennen käyttöä lämmitä max. minuutti mikrossa, levitä ohuelti iholle lastalla, paina päälle puuvillakangaslappu (joku 5x15cm pala on ehkä hyvä) ja repäise nopeasti irti vastakkaiseen suuntaan kuin mihin tahna on sivelty. Jos vaha jäähtyy liian jähmeäksi kesken käsittelyn, sitä voi lämmittää mikrossa uudestaan.

Arvoontumattomuutta

Pahus kun kiehahti taas. Tuntuu mukavalta saada positiivista palautetta tekemästään työstä. Aivan yhtä pahalta tuntuu se että seuraavassa sekunnissa koko palautteelta vedetään pohja pois: "olen tyytyväinen asiakas, sopisikos muuten jos tekisit seuraavan keikan alle puoleen hintaan..." Just!
Vaikka välillä lahjonkin asiakkaita eduilla ja alennuksilla, saatanpa joskus tehdä jotain ihan veloituksettakin, niin jollain minunkin on elettävä, ja varsinkin jos olen uhraamassa koko päivän viikonlopustani johonkin duuniin, niin haluan siitä kyllä myös kunnollisen korvauksen. Itse arvostan itseäni ja tekemisiäni, jos en jonkun mielestä ole pyytämäni korvauksen arvoinen, kertokoon missä voin parantaa tai hommatkoon tekijän muualta. Tuntuu todella pahalta kun arvoani "polkumyydään" tarjoamalla duunista alle puolet hinnastoni hinnasta. Ymmärrän kyllä tinkimisen, mutta jos hinnasta puhutaan /per kohde, hinnoittelulla niin tuolloin pitää kyllä olla valmis kunnollisiin hintoihin. Olisi sitten ehdotettu korvausta /päivä tyylillä ja loppujen lopuksi se kuinka kaiken ehdin hoitaa on minun ongelmani... Tällä hetkellä tuntuu etten edes halua mennä tekemään koko keikkaa..
Hemmetti!

Liukasta laskiaista

Mahtava viikonloppu, aurinkoa, ulkoilua, hermojen menetystä ja nautintaa.. Suomen urheilu ei mennyt ihan parhaimpiinsa, mutta kaikkineen tulos ihan hyvä. Oma liikunnallisuus eteni lukemiin +4, eli yli neljä tuntia nautintaa auringosta ja luonnon ihmeistä..

Erikoislaatuista

Takana viikonloppua. Ihana sellainen. Kun samaan viikonloppuun mahdutetaan polttarit, koiratapahtuma, tyttöjen ilta ja "eräilyä" makkaranpaistoineen ja tikkupullineen sekä se että pitkästä aikaa toinen menee yövuoroon, niin kyseessä on todellakin erikoinen viikonloppu. Ja vaikka tosiaan ohjelmistossa oli niin polttarit kuin tyttöjen ilta, niin pakettiin ei edes kuulunut krapulaa..

Kuinka uskomattoman hyvä fiilis voi tulla siitä kun näkee polttareiden onnistuneen pysymään totaalisena salaisuutena. Voi sitä järkytyksen määrää morsiammella, muutamaankin otteeseen sain nähdä kyyneleen pyrkivän silmänurkkaan. Ei sillä, kyllä kuunnellessa lapsuudenystävän kirjettä kyyneltyi omatkin silmät, koskettavaa.

Koiratapahtuma oli sitten omaa luokkaansa. Tarkoitus oli mennä katselemaan oikeita puolanvinttikoiria ja mennä näyttämään oma puoli-polskimme isän puolen sukulaisille. Paikalle tullessa meinasi alkaa rähinä, mutta kun tututstuminen sitten alkoi ulkosalla niin ensi alkuun kukkoileva nuoriherramme sai kolmen nartun kurinpalautuksen, sen jälkeen oli niin nöyrää poikaa ja omat ihmiset nousivat arvoonsa arvaamattomaan...

Tuomarinkartanolta jatkoin viikonlopun viettoa ystävien seuraan tyttöjen iltaan. Paikalla liuta ihania ihmisiä joita näkee valitettavan harvoin. Päivän äksöneiden seurauksena alkanut päänsärky aiheutti laiskotuksen, tarkoitus oli alkujaan vetää ilta valomerkkiin asti, mutta jatkoinkin alkoholitonta linjaa, en suinkaan ollut ainokainen "kirkkaiden" juoja paikalla, pari joiden juominen meni kahden edestä (miehille suomennoksen: odottavia mammoja), ja me muutama jotka olimme päättäneet muuten vain autoilla.. No onneksi muutama sentään ylläpiti ajatusta että iltaan kuuluu alkoholikin, hillitysti ja hyvällä maulla, mutta kuitenkin. S nauroi, kun kotiuduttuani kerroin asiasta, että alamme olla niin vanhoja akkoja ettei meille viinakaan maistu.. no ehkä niin tai sitten vain sitä osaa yhtä lailla pitää hauskaa ilman viinaakin. Tosin, tällä kertaa väsymys vei todellakin meikäläisestä voiton siinä määrin että pakenin paikalta silloin kun ydin porukka päätti siirtyä etsimään sopivaa ravintelia jossa pääsisi tanssimaan muutenkin kuin lätkän taustamusiikin tahdissa..

Sunnuntaiaamu oli rauhallinen, S yritti nukkua mahdollisimman pitkään. Pitkästä aikaa hällä on yövuoro-viikko. Puolen päivän jälkeen ilmaantuivat S:n sisko miehensä ja Elkun kanssa, ja pojat nauttivat peuhaamisesta täysin rinnoin. Tarkoituksena oli tehdä autolle huoltotoimia, mutta luonnollisesti tarvittavat työkalut olivatkin tallilla, joten pojat päättivät sitten paistaa makkaraa ja tulihan testattua samalla tikkupullakin.. harvemmin sitä tulee grillattua makkaraa nuotiolla helmikuussa..

Illan pimennyttyä S lähti töihin, ja jäin Wänen kanssa kahden kotiin. Todella outo fiilis. En pelkää yksin oloa, en epäile edes nukkumaan menoa, olenhan tottunut kömpimään sänkyyn yksin, toinen kun toikkaroi ylhäällä vielä jonkin aikaa. Tuskin Wänekään on moksiskaan siitä ettei iskä ole kotona kun mennään nukkumaan. Oudottaa vain ajatus ettei toinen tulekaan viereen jossain yön vaiheessa, kaivaudu kylkeen ja halua uniasentoon..

Kävin äsken wäntyn kanssa iltapissillä. Hiljaista, uskomattoman hiljaista. Normaalisti sunnuntai-iltana kuuluu lahdentien paluuliikenteen kohina. Nyt oli todella hiljaista, jostain kuului yksittäisen auton hurinaa. Naapurin koiran haukahtelua ja pöllön huhuilu metsästä. Koira oli todella ihmeissään moisesta hiljaisuudesta. Tuntui toisaalta rauhoittavalta, toisaalta todella oudolta. Niin tottunut sitä on meluun ja melskeeseen..

unta vain

Viime yö on ollut jollain tasolla merkittävä, päätellen siitä että lähes kaikissa lukemissani blogeissa mainitaan unet..

Itse heräsin aamuyöstä uneen pisaroivasta verestä. Sellaisesta mitä näkee usein C.S.I:n murhatutkimuksissa kun joku on ampunut aivonsa pihalle. Nuo pisarat olivat makuuhuoneemme kaihtimessa, ajatuksena oli että nyt se on sitten lopulta pois. Nousin ylös ja kävelin olohuoneeseen kurkistamaan ikkunasta ettei makuuhuoneen ulkopuolella ole raatoa. Mielessäni jätin lopulliset jäähyväiset Aatulle.

Nyt se on pois...

utsi-putsi

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:
1. zeta
2. tyttö
3. mamma

KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT:
1. zeta
2. mizzy
3. -z-

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1. olemus
2. positiivisuus
3. ahkeruus

KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. lusmuilu
2. liikaa lihaa.. ;)
3. iso ego


KOLME ASIAA, JOTKA PELOTTAVAT SINUA:
1. sairaudet
2. hämähäkit
3. sota

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:
1. perhe
2. kahvi
3. sähköposti

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. naamat-sormus
2. kaulakoru
3. toppahousut

KOLME LEMPIBÄNDIÄSI (NYT):
1. popeda
2. system of a dawn
3. enya

KAKSI TOTUUTTA JA VALHE:
1. rakastan mausteista ruokaa
2. viihdyn merkkivaatteissa
3. pelkään puhelinta

KOLME FYYSISTÄ ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT:
1. käsivarret
2. huulet
3. hiukset

KOLME LEMPIHARRASTUSTASI:
1. lötköily
2. nettailu
3. lenkkeily

KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:
1. hoitaa laskutuksen
2. shoppailla uusia vaatteita
3. syödä hyvin

KOLME URAA, JOITA HARKITSET:
1. asiakaspalvelu
2. markkinointi
3. viihdetaiteilija

KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:
1. Thaimaa
2. Irlanti
3. Mökille

KOLME NIMEÄ LAPSELLE:
1. Juuso-Oskari
2. Lotta-Emilia
3. Aleksandra

KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. vaikuttaa jonkun elämään
2. toteuttaa 100 unelmaani
3. tuntea eläneeni

ei jaksa tämän kummempaa.. nyt.

Elämä on

Kiireistä. En valita kiirettä, sillä sanan siinä merkityksessä ei ole kiirettä, on vain niin paljon tekemistä joka vie huomion ja ajan kirjoittamiselta. Ei sillä, elämä on silti hyvää, ehkäpä jopa parempaa kuin pitkään aikaan. Kiire antaa myös mahdollisuuden lykkäillä niitä epämiellyttäviä asioita hiukan eteenpäin ja tehdä ne mielekkäämmät sillä verukkeella että ne on nopeampi tehdä, tai että ne on tehtävä juuri tietyllä hetkellä..

Kaikkia asioita ei voi suunnitella noin tarkkaan. Talon öljypoltin päätti että nyt on hommat tältä talvelta tehty.. No jostain syystä emme olleet ihan samaa mieltä.. Ilmoittelin asiasta vuokraisännälle jo joitakin päiviä sitten, eilen koko masiina kuitenkin päätti että nyt riitti. Itse käynnistelin sitä vartin ennen töihin lähtöä, S jatkoi herättyään kun poltin oli silloin taas jo sammunut. Soitti sitten vuokraisännälle että koskas huolto on tulossa, no eipä vielä ollut edes tilattu.. Joidenkin asioiden kanssa ei parane jäädä odottamaan jos aika korjaisi (kuten kävi kaivoin kanssa). No tänään tulee sitten huolto. Tietoja tutkiessa kävi ilmi että öljypoltin olisi hyvä huollattaa kerran vuoteen, kerran kahteen vuoteen vähintään. No tuo poltin on ollut paikalla jo 3-5 vuotta eikä sitä kertaakaan ole huollettu (se on niin uusi ettei sitä tartte...) joten eiköhän ollut jo aika..
Viikonloppu lähenee vääjäämättä, vaihteeksi se on täynnä elämää...

Kaurakeksejä

-Aveline- kertoi hyvän kaurakeksi-reseptin. Taidan meemata idean ja kertoa oman version makeannälkään:

Nekunmakuiset kauraneliöt:
125g voita tai margariinia
½ dl siirappia
1½ dl sokeria
6 dl kaurahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl soodaa (tai leivinjauhetta)
1tl vaniliasokeria

1.sulata rasva ja sekoita siihen siirappi,sokeri ja kuivat aineet
2.levitä massa levyksi uunipellille
3.paista 175 asteessa 12-15 minuuttia kunnes pinta on kullanruskea
4.leikkaa heti neliöiksi
5.säilytä (?!?) kuivassa

Jäähyväiset

Kuinka voisi hyvittää liki 12 vuoden ystävyyden. Kuinka korvata ehdottoman rakkauden. Kuinka pyytää anteeksi pahoja päiviä ja tiuskimisia, kuinka kertoa että toinen on tärkeä vaikka vähän väliä jää huomiotta.. Pitkäaikaisin, rakkain ystäväni, näkemiin..

Perjantaina 3.2.2006 klo 10.30 jätti Aatu meille jäähyväiset Sipoon kunnan eläinlääkärillä. Joulukuussa alkanut flunssa vei lopulta voiton sitkeästä vanhuksesta. Aamulla voimat olivat jo niin vähissä etteivät takajalat kantaneet. Mutta vielä eläinlääkärin pihaan tultaessa nosti vanha ego päätään ja tallusti vanha herra omin jaloin, takajalat suorempana kuin enää pariin vuoteen, pää ja korvat terhakasti pystyssä lääkärin ovesta sisään. Toimenpide-huoneeseen päästyä pettivät voimat taas ja tyytyväisesti huokaisten otti Aatu rauhoittavan pistoksen ja sen jälkeen uni lääkeet ja lopetusaineen..

Näkemiin! Ikävä raatelee meitä kaikkia, vaikka tiedämme että tuska on nyt päättynyt silti valuvat kyyneleet vieläkin vuolaana. Näkemiin, näkemiin, .. näkemiin..

Music now: Mötley Crüe, If I die tomorrow

Ihminen onnellisimmillaan

Melkoista vuoristorataa taitaa ihmisen elämä olla. Hetkenä yhtenä huipulla, kaikki hyvin, elämä hymyilee, työt, rakkaudet kaikki kohdallaan. Silmänräpäyksessä koko kuva hajoaa kappaleiksi: työpaikassa saneerataan, puoliso pettää, tapahtuu onnettomuus.. Koko kurjuus paljastuu.

Kun tietää kuinka pahoja murheita voi kulman takana piillä, sitä toivoisi voivansa ojentaa auttavan käden aina kun joku on pulassa. Sitä on niin helppo jaella ohjeita kokemuksen syvällä rintaäänellä, vaikka oikeasti ei ole hajuakaan mitkä tunteet toisen sisällä velloo. Ei se pieni tuskaisuuden pisto kenenkään elämää kaada, toiset meistä jopa tarvitsevat jatkuvan pienen pahoinvoinnin voidakseen todeta elävänsä. Tuskin kukaan haluaa elää käärittynä pumpuliin, kokien vain niitä hyviä puolia. Toisaalta meitä on moneen junaan, mutta vahvat ihmiset tarvitsevat vastoinkäymisiä vahvistuakseen entisestään.

Katselin viikonloppuna Vaarallisen syrjähypyn. Tuo kuvasi tietyllä tapaa omaa ajattelumaailmaani aika hyvin (tunnustan). Jos jotain puuttuu, voi siihen hairahtua "oman elämän ulkopuolelta", välihuomautuksena todettakoon että syötävän herkullisen oloinen oli se kirjakauppias *Nam*. Mutta kääntöpuolena, jos huomaa olevansa menettämässä sen mitä eniten rakastaa, sen eteen on valmis vaikka tappamaan. Vaatiiko se tosiaan noin rankan toiminnan voidakseen todeta toiselle rakastavansa tätä ja olevansa valmis antamaan anteeksi lähes mitä tahansa? Siitähän parisuhteessa kai todellakin viimekädessä on kyse, vastoinkäymiset kohdataan yhdessä, huolimatta mitä murheita omiin suhteisiin liittyy, asennoidutaan me vastaan maailma asenteella.