Yhteenvetoa

Tuntuu että vauhti vain kiihtyy, sen takia täytyy nyt typistää menneen viikon asiat yhteen postaukseen..

Edellisen sunnuntain viikkohoroskooppi lupaili vauhtia ja vaarallisia tilanteita: This is another interesting week for you, as there is going to be a Solar Eclipse in your sign on Wednesday. This is like a super-charged New Moon which will open the flood gates to change and transformation. But it can be rather a rollercoaster time, as you may not be completely ready for what is to come about. Some of the changes that occur may seem to have arrived too soon. It is possible that you envisaged this happening further down the line, but not right away. The best line of action is to be open and ready to receive and deal with whatever comes your way. Only do what is necessary and don't try to force something to happen that isn't ready to.

No, niinpä, harvoin on horoskooppi kertonut noin sanatarkasti mitä tulee tapahtumaan. Itse kuvittelin etukäteen kyseessä olevan työ tai opiskeluasiat, mutta ei. Keskiviikkoaamuna laiskotti, en millään olisi jaksanut lähteä koululle, mutta kun kerran duunikaveri joutui kitumaan töissä yksin niin ajattelin että velvollisuuteni on mennä kuitenkin ammentamaan oppia sen mitä aamutokkuraiset aivot vastaanottavat. Illalla ja aamulla oli satanut jotain lumen ja alijäähtyneen veden sekaista moskaa, juuri sellainen keli johon jokaisen tekee suunnattomasti mieli lähteä. Ensimmäisessä risteyksessä mietin josko ajaisin poikkeusreittiä (vaistoko), toisessa risteyksessä harkitsin vaihoehtoista reittiä ja epäilin joutuvani pysähtymään tietyön takia joten jatkoin suoraan.. Huomasin kelin olevan todella liukas kun ajatuksissa tehty ajolinjan korjaus sai perän heilahtamaan. Seuraavassa mutkassa havaitsin jonkun muun joutuneen liukkaan kelin uhriksi, ilmeisesti illalla ojaan ajanut pakettiauto joka putkahtaa ilman varoituskolmiota mutkan takaa, onneksi tuo on sen verran syvällä ojassa ettei tarvitse paljoa keskemmälle väistää... Ja sitten näen vastaan tulevan auton, pieni poloisen kippanani leijuu loskan päällä, jarruista ei ole mitään hyötyä, kevyellä kaasulla ei saa lisättyä pitoa, suoraan.. suoraan.. suoraan.. ei paska, ei hemmetti, ei vittu BANG!!! suoraan nokkakolari. Turvatyynyn laskeuduttua ja yskittyäni pahimmat pulverit keuhkoista, vauhdilla autosta ulos. Itseä ei koske mihinkään, ei verta missään. Entäs vastapuoli? Vastaantulleesta Twingosta kömpii nenäänsä pitelevä mies, tyyny oli täräyttänyt sen verran lujaa että verta vuotaa mutta muuten ok. Järkytys vaihtuu nauruun ja samalla manailuun. Kiire loppui tältä erää siihen, ei muuta kuin varmistelemaan että liikenne sujuu ja varoituskolmiot kertomaan että mutkan takana odottaa ylläri... Toista tuntia kaikkien setvimisten kanssa meni ennenkuin hinuri vei Bubblen ja toisen osapuolen pois. Sakotkin sain, vaikka tuo nyt ei edes ole se harmittavin asia. Eniten potuttaa se että pakettiauto joka osaltaan koko härdellin aiheutti ei saanut sakkoja..

Pari päivää meni töissä niskan ja kropan jumettaessa, duunikaveri varoitteli keskiviikkona että sisäiset vammat voivat olla pahempia ja vaarallisempia kuin näkyvät. No pyysin että jos alan puhua sekavia tai muuten vaikuttaa epämääräiseltä niin passittaa työterveyden puolelle.. ilmeisesti kovin suunnatonta muutosta normaaliin ei ollut kun tuo tyytyi vain muutamaan otteeseen toteamaan että kuinkakohan kovaa olinkaan pääni kolauttanut... *virn*

Perjantaina sain enolta auton lainaan, lauantaina piti lähetä meikkikeikalle Hauholle, tuonne olisi ollut tylsä reissata juna/bussi yhdistelmällä, joten parempi näin. Perjantaina näin pitkästä aikaa rakasta ystävääni joka oli vierailulla Hollannista, totesin että yleisesti käyttämäni lausahdus siitä kuinka ujo, hiljainen ja huomaamaton olenkaan kun 1½ tunnin vierailun aikana Malmin Rossossa ainoa mitä tarjoilijalta sain oli toteamus siitä että kyllähän VOISIN saada kaakaon, missään vaiheessa henkilökunta ei siis kysynyt olisinko halunnut tilata jotain (muulle pöytäseurueelle tuotiin kyllä niin ruuat kuin juomat) ja tuota tilattua kaakaota ei koskaan pöytään tullut.. Veikkaan etten toistamiseen taida kyseiseen paikkaan mennä. Ymmärtäisin ehkä jos paikka olisi ollut täynnä, mutta kun lähes joka toinen pöytä oli tyhjillään... No ehkä minä vain olen näkymätön..

Lauantain meikkikeikka meni mukavasti, yhteistyö toimi loistavasti assarin kanssa ja asiakkaatkin vaikuttivat tyytyväisiltä. Illalla kotiuduttuani S heitti junalle jotta pääsin bilettämään, tosin "rankka" biletys päättyi siihen että olin ennen kahta kotona nukkumassa.. No mutta mukava käydä tuulettamassa edes hiukan..

Sunnuntai-iltapäivänä soi ovikello ja naapurit tulivat hakemaan meidät kävelylle, reilun tunnin lenkki höpötellen ja koiria toisiinsa totuttaen. Wäiski oli tietysti edelleen erittäin lovena naapurin Lyyliin, mutta kuten asiaan kuuluu ei Lyyli ollut ihan yhtä innoissaan nuoresta kosiastaan.. Niin kauan kun liikuimme kaikki oli hyvin, mutta heti jos syystä tai toisesta pysähdyimme alkoi armoton räksytys.. :) no mutta jos tuosta tulee säännöllisempi tapa niin luultavammin räksytykset vähenevät..

Tämäkin viikko on alkanut hektisesti, sen tautta lintsasinkin hyvällä omallatunnolla päivän oppitunnit ja lepuutan flunssaista oloani, illaksi taas liikenteeseen ja sitten loppuviikko täyttä päivää sunnuntaille asti. Onneksi maanantaiaamuna saa nukkua hiukan pidempään, sitten painetaankin pääsiäiseen asti.. tuolloin ehkä anoppilaan tai omien vanhempien luo, saa nähdä.. Ainakin täytyy käydä vauvoja katsomassa