Öinen ääni

Siitä on jo reilu vuosi kun jokainen puhelinsoitto oli paniikin aiheuttaja. Edelleen öiset puhelut saavat kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitä. Osa varsinkin viikonloppu öiden soitoista aiheuttaa vastaamattomuutta ihan sen takia että olettamuksella soiton olevan kännistä örvellystä. Jos itsellä on viihteellinen olo, mikäs silloin on jutellakin. Toiset puhelut taas saatan ignoorata pelolla että kyseessä on ihmissuhteiden setvimistä. Toki kuuntelen, jopa mielelläni, jos sellaista toteamusta nyt voi yleisesti ottaen negatiivisen asian puitteissa, jos itsellä ei ole aikaista herätystä..

Viikonloppuna ignoorasin tylysti pari puhelua, heräsin toki kyllä puhelimen soittoon, mutta luokittelin kellonajan huomioiden soitot kännipuheluiksi. Pelkäsin pahinta. Aamulla kuuntelin vastaajan hiukan varauksellisina. Vastaajaan jätetty viesti sai hymyn huulille ja pienen harmituksen etten vaivautunut vastaamaan. Aina ei kannata pelätä pahinta, yöllinen soitto voi yhtä hyvin olla iloinen tervehdys..

Alaston planeetta

Täällä taas, ikuisuuksien hiljaiselo on tältä erää takana..
Voi kuinka raskas taakka on harteilta pudotettu tässä viimeisen viikon aikana. Rästi joka on painanut jo toista vuotta on nyt hoidettu lähes kokonaan pois häiritsemästä ja voin taas hengittää vapaammin. Nyt kun onnistuisi vain pitämään pöydän puhtaana ja asiat oikeassa järjestyksessä niin kaaottinen elämä voisi olla taakse jäänyttä... Toiveajattelua, tiedän, mutta saahan sitä haaveilla... *virn*

Tällä hetkellä pitäisi naputella kyllä täydellä teholla koulutehtäviä, mutta ressin poistuminen laukaisi myös syysflunssan ja lupasin itselleni antavani aikaa nautiskella vapaa illasta ja keskittyä korjaamaan pöytäkonetta ja järjestelemään tämän läppärin sisuksia..

Äkkikuolo haastoi meikäläisen paljastamaan palan todellisuuttani. No kaikki 3 aktiivista lukijaani tietävät minusta suuretkin salaisuudet, joten varmaankaan suurta ja mullistavaa ei paljastu.. Haasteeseen ei ilmeisestikään hyväksytä mitään ihan pikkujuttuja, niitä voisin kyllä paljastella mutta jotain "suurta".. No, suuria skandaaleja ei komerosta löydy (mitään ei ainakaan myönnetä) mutta jotain kaltaiseni narsistin itsetuntoa hivelevää kuitenkin: Minusta on kirjoitettu kirja. Ei kannata sännätä vielä kirjakauppaan tahi kirjastoon tutkimaan hyllyjä, olkoonkin että nimelläni sieltä löytyisikin teos, mutta tämä minusta kertova odottaa vielä kustantamossa julkaisuaan..

Täytyyhän sitä aina jokunen ylläri hihassa pitää...