Siitä on jo reilu vuosi kun jokainen puhelinsoitto oli paniikin aiheuttaja. Edelleen öiset puhelut saavat kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitä. Osa varsinkin viikonloppu öiden soitoista aiheuttaa vastaamattomuutta ihan sen takia että olettamuksella soiton olevan kännistä örvellystä. Jos itsellä on viihteellinen olo, mikäs silloin on jutellakin. Toiset puhelut taas saatan ignoorata pelolla että kyseessä on ihmissuhteiden setvimistä. Toki kuuntelen, jopa mielelläni, jos sellaista toteamusta nyt voi yleisesti ottaen negatiivisen asian puitteissa, jos itsellä ei ole aikaista herätystä..
Viikonloppuna ignoorasin tylysti pari puhelua, heräsin toki kyllä puhelimen soittoon, mutta luokittelin kellonajan huomioiden soitot kännipuheluiksi. Pelkäsin pahinta. Aamulla kuuntelin vastaajan hiukan varauksellisina. Vastaajaan jätetty viesti sai hymyn huulille ja pienen harmituksen etten vaivautunut vastaamaan. Aina ei kannata pelätä pahinta, yöllinen soitto voi yhtä hyvin olla iloinen tervehdys..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti