Se elää sittenkin

Livistin tänään töistä hiukka aiemmin, hoitamaan pois tätä viikkoja piinannutta päänsärkyä. Suomeksi sanottuna menin siis hierojalle. Voin todellakin lämpimästi suositella kaikille jumittajille Suomen Urheiluhierojaopistoa länsi-pasilassa. Tunnin käsittelyn hinta on naurettavat 20 jurpoa, ja lyhyemmät luonnollisesti vielä edullisempia. Tunnin verran selkääni käsiteltiin, kuulemma enempää eivät lihakseni tältä erää edes ottaisi vastaan. Nyt on sitten jatkosuunnitelmina joulukuun alkuviikolla parin viikon putki jolloin käyn 2 kertaa viikossa 45 minuutin käsittelyssä. Sitten pitäisi selkä olla auki. Tällä hetkellä tunnen kyllä joka ikisen selässäni olleen kipupisteen, päätä juilii aavistuksen mutta eri lailla kuin vielä aamupäivällä, vettä olen juonut sen kun olen muistanut, kohta pitäisi olla kuona-aineet liikenteessä.
No onhan se ihan hyvä kun kuuli ammattilaisenkin sanovan pitkien fileideni olevan jumissa.. siis kaikan muun ohella.. *virn*

Kotiin tullessa sitten periaatteessa sabotoin hierojan tekemän työn. Ne talvirenkaat... Viime lauantaina saatiin haettua mulle se puuttuva rengas, mutta luonnollisestikaan sitä ei saanut tuolloin vaihdettua suoraan alle (eikä niitä kolmea muutakaan). Huomenna pitäisi ajella Espooseen, joten pakko mikä pakko. Hetken verran kyllä harkitsin vakavasti sitä että ajelisin kesänakeilla... No todellakin hetken vain.. Ehkäpä huomisen ajelu olisi sujunut ongelmitta (onhan luvattu reilua plussakeliä eikä lumisadetta) mutta tuurini tuntien jos olisin hypännyt rattiin noilla nakeilla taatusti viimeistään puoliltapäivin olisi sitten tullut lunta tupaan ja urakalla.. No eihän tuohon vääntämiseen ja väsäämiseen mennyt kuin liki kolme tuntia. Ensin oli hukassa pulttiavain, sitten pähkäilin millä pölykapselit irroitetaan, sitten taistelin tunkin kanssa ja sen jälkeen muttereiden.. Mikä rengas, mihin paikkaan (jostain syystä niitä ei tietenkään oltu merkitty). Niin ja mainitsinko jo, koko homman aloitin viiden jälkeen, eli ulkona oli jo pahuksen pimeää ja mitkä pihavalot?? Fikkarin avulla pärjää kumman hyvin... No lopulta nakit paikoillaan, ja bensikselle tarkistamaan ilmanpaineet, niin ja tankkaamaan.. Täytyy myöntää että vaikka polvea särkee, selkä on sen tuntuinen että olisi ollut parempi jättää tekemättä, reiden takaosaa juilii ja kädet on hajalla, niin olen aika tyytyväinen saavutukseeni..

Nyt uunissa muhii chili-silakka-juustovuoka, tv:ssä pyörii lempiohjelma ja aivot juoksevat jo pitkällä huomisessa päivässä.. eli mikäs tässä on taas ollessa...