Nyt lienen sitten lopullisesti ja virallisesti viisastunut (lue aikuinen) ihminen. Eilen poistettiin viimeiset kaksi viisauden hammasta. Nyt alkaa posken turvotus vähentyä, kipukin helpottaa pikkuhiljaa. Kyllä tämä tästä, uskoisin....
Viisautta tai sitten ei, kerrankin osaa olla pyrkimättä mahdottomiin suorituksiin. Kovin olisi tehnyt mieli lähteä viikonlopuksi viihtellee, mutta onneksi on nyt tuo ekstrakin koira kuvioissa niin en edes kuvitellut lähteväni rokkailemaan tänä viikonloppuna. Muuten olisin saattanut jopa kuvitellut kykeneväni nautiskelemaan rokkenrollista ja viisasten juomasta vaikka hampaita olisi poistettu..
Paljonpa olisi asioita joita haluaisin taas korjata taikasauvan heilautuksella. Mutta kun ei pysty, ei kykene. Jotenkin tuntuu pahalta aina sivusta seurata toisten pahaa oloa kun ei kykene asialle mitään tekemään. Ei vaikka kuinka haluaisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti