Kuinka uskomattoman hyvä fiilis voi tulla siitä kun näkee polttareiden onnistuneen pysymään totaalisena salaisuutena. Voi sitä järkytyksen määrää morsiammella, muutamaankin otteeseen sain nähdä kyyneleen pyrkivän silmänurkkaan. Ei sillä, kyllä kuunnellessa lapsuudenystävän kirjettä kyyneltyi omatkin silmät, koskettavaa.
Koiratapahtuma oli sitten omaa luokkaansa.
Tarkoitus oli mennä katselemaan oikeita puolanvinttikoiria ja mennä näyttämään oma puoli-polskimme isän puolen sukulaisille. Paikalle tullessa meinasi alkaa rähinä, mutta kun tututstuminen sitten alkoi ulkosalla niin ensi alkuun kukkoileva nuoriherramme sai kolmen nartun kurinpalautuksen, sen jälkeen oli niin nöyrää poikaa ja omat ihmiset nousivat arvoonsa arvaamattomaan...Tuomarinkartanolta jatkoin viikonlopun viettoa ystävien seuraan tyttöjen iltaan. Paikalla liuta ihania ihmisiä joita näkee valitettavan harvoin. Päivän äksöneiden seurauksena alkanut päänsärky aiheutti laiskotuksen, tarkoitus oli alkujaan vetää ilta valomerkkiin asti, mutta jatkoinkin alkoholitonta linjaa, en suinkaan ollut ainokainen "kirkkaiden" juoja paikalla, pari joiden juominen meni kahden edestä (miehille suomennoksen: odottavia mammoja), ja me muutama jotka olimme päättäneet muuten vain autoilla.. No onneksi muutama sentään ylläpiti ajatusta että iltaan kuuluu alkoholikin, hillitysti ja hyvällä maulla, mutta kuitenkin. S nauroi, kun kotiuduttuani kerroin asiasta, että alamme olla niin vanhoja akkoja ettei meille viinakaan maistu.. no ehkä niin tai sitten vain sitä osaa yhtä lailla pitää hauskaa ilman viinaakin. Tosin, tällä kertaa väsymys vei todellakin meikäläisestä voiton siinä määrin että pakenin paikalta silloin kun ydin porukka päätti siirtyä etsimään sopivaa ravintelia jossa pääsisi tanssimaan muutenkin kuin lätkän taustamusiikin tahdissa..
Sunnuntaiaamu oli rauhallinen, S yritti nukkua mahdollisimman pitkään. Pitkästä aikaa hällä on yövuoro-viikko. Puolen päivän jälkeen ilmaantuivat S:n sisko miehensä ja Elkun kanssa,
ja pojat nauttivat peuhaamisesta täysin rinnoin. Tarkoituksena oli tehdä autolle huoltotoimia, mutta luonnollisesti tarvittavat työkalut olivatkin tallilla, joten pojat päättivät sitten paistaa makkaraa ja tulihan testattua samalla tikkupullakin.. 
harvemmin sitä tulee grillattua makkaraa nuotiolla helmikuussa..Illan pimennyttyä S lähti töihin, ja jäin Wänen kanssa kahden kotiin. Todella outo fiilis. En pelkää yksin oloa, en epäile edes nukkumaan menoa, olenhan tottunut kömpimään sänkyyn yksin, toinen kun toikkaroi ylhäällä vielä jonkin aikaa. Tuskin Wänekään on moksiskaan siitä ettei iskä ole kotona kun mennään nukkumaan. Oudottaa vain ajatus ettei toinen tulekaan viereen jossain yön vaiheessa, kaivaudu kylkeen ja halua uniasentoon..
Kävin äsken wäntyn kanssa iltapissillä. Hiljaista, uskomattoman hiljaista. Normaalisti sunnuntai-iltana kuuluu lahdentien paluuliikenteen kohina. Nyt oli todella hiljaista, jostain kuului yksittäisen auton hurinaa. Naapurin koiran haukahtelua ja pöllön huhuilu metsästä. Koira oli todella ihmeissään moisesta hiljaisuudesta. Tuntui toisaalta rauhoittavalta, toisaalta todella oudolta. Niin tottunut sitä on meluun ja melskeeseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti