Viimeiset puolitoista viikkoa on olleet outoja. Kävin intuitiivisessä hoidossa purkamassa totaalista umpisolmua. Hermot kireällä, kroppa kuin viulun kieli, valmiina hajoamaan pienestäkin syystä ja silti kasvattaen vahvempaa ja vahvempaa kuorta ympärilleni.. Hoito auttoi, todellakin. Välillä tekee pahuksen hyvää purkaa jollekulle kaikki vuoden (vuosien) aikana kertynyt stressi, kuunnella ja oppia. Kuinka hyvältä tuntuu kun löytyy SE kipupiste selästä joka avaa lopullisesti kyynelhanat. Se josta hellästi painamalla padot aukeavat ja tuntuu että hyvä olo pääsee virtaamaan patoutuneen kitkeryyden tilalle. Enhän minä vieläkään ole entiselläni. En varmasti vielä vähään aikaan. Mutta nyt tiedän että tästä on silti mahdollisuus palautua.
Tuon käsittelyn jälkeen on elämässä alkanut tapahtua. Ehkä asioilla on taipumus järjestyä kun niille vain annetaan mahdollisuus siihen.. mutta se mitä ihmettelen on viime aikaiset uneni sekä reagointi täysikuuhun. Olenhan toki joskus kärsinyt unettomuudesta täysikuun aikaan, mutta nyt oli keskiviikon täysikuu totaalinen katastrofi. Nukahdin kyllä ongelmitta, mutta sitten niitä painajaisia. Milloin kaatuvat kirjahyllyt koirien päälle, milloin oli rottia nurkissa, milloin mitäkin. Luulisin että hätkähdin hereille vähintään puolen tunnin välein. Ärsyttävää.
Pari yötä sitä ennen näin unta liitovarjosta. En koskaan ole kokeillut laskuvarjohyppyä tai liitovarjoilua, vaikkakin mieli on kyllä tehnyt. Unessa lentelin varjolla talon lähellä, talo oli tämä missä asumme, eikä kuitenkaan ollut. Lähistöllä oli suuret voimalinjat joita väistelin liidellessä. Näin kerrottuna ei vaikuta miltään, mutta unessa tunne oli vahva.. outoa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti