Kiire, pitää mielen puuhakkaana. Kun kaikki on hyvin, eikä kuitenkaan ole. Kun rinnassa tuntuu tuo tuttu kaiherrus, melkein kuin kyyneleitä, eikä kuitenkaan. Kun itselle ei anna aikaa pysähtyä ajattelemaan. Kärsimään kipua. Puhumaan ajatuksista tai purkamaan sydäntään..
Kun päivästä päivään pitää itsensä aktiivisena, ei ehdi jäädä miettimään kuolemaa.. Tänäänkään..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti