Näennäisen ehjä ja kokonainen ihminen on ollut eksynyt, sirpaleinen ja totaalisen rikki. Puolen vuoden intensiivinen työskentely on kuitenkin hiljalleen rakentanut uuden ehjemmän ihmisen. Rakennus- ja ehjäystyö ei varmasti lopu koskaan, mutta tuntuu että nyt seison "uuden minän" kynnyksellä.
Vaikeinta oli ymmärtää että kaikki se mitä olen jatkuvasti hakenut ulkopuoleltani; hyväksyntä, rakkaus, kunnioitus, tasapaino.. kaikki nuo voin löytää vain ja ainoastaan sisältäni. Saan hakea hamaan hautaan asti sitä "täydellistä" puolisoa joka tasapainottaisi minut. En voi löytää tuota tasapainoa ja rauhaa mistään ulkoisesta, senhän on todistanut jo etsinnät uskontojen, mystiikoiden ja jopa luonnon parista. Kaikki nuo toki luovat puitteet jossa sisäisen rauhan ja tyyneyden löytäminen on helpompaa kuin kaiken härdellin keskellä..
Eilen kuuntelin Alkemistin loppuun. Ja tänä aamuna aloin kuunnella neljättä, viimeistä, cd:tä uudestaan. Eilen sieltä nousi yksi lause josta en saanut kunnolla kiinni. Kun tuo lause lausuttiin tänään uudestaan, tunsin kuinka kyyneleet täyttivät taas silmäni, sillä vihdoin ymmärsin. Kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti