Olen vuodattanut tänään melko monet kyyneleet, ja lukenut samalla vain vajaat satakunta sivua.. Jostakin syystä kyyneleet valuvat pitkin poskiani aina kun tunnen "ymmärtäväni" jotain. Lähinnä kyse kai on asioiden, niiden tuttujen, tiedettyjen palaamisesta tietoisuuteen. Nämä ovat olleet hyviä kyyneleitä, ei katkeruutta, ei pettymystä, ei kipua tai murhetta. Vain puhtaita kyyneleitä jotka virtaavat lämpimän aallon edellä.
Sanoja, tunteita.. niihin olen ollut koukussa, ja olen edelleen.. En vain tiedä vielä onko tunteet todellakin myös niitä pahoja, kirjassa puhutaan emootioista, mutta emotiot ja tunteet voivat mielestäni olla yhtä lailla sama kuin eri asia..
Huomaan mieleni kapinoivan irti päästämistä vastaan.. silti teen töitä sen eteen. Elämästä, niistä totutuista tavoista irti päästäminen ei tarkoita askeettiseksi muuttumista, vaan takertumisen loppumista jotta Elämä, se todellinen, voisi virrata vapaasti..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti