jäähyväisiä

Jotkin asiat vain poistuvat elämästä, ajattelematta niitä sen enempää. Toiset vaativat hyvästelyn jotta niistä voi päästää irti. Toisinaan jäähyväiset vaativat valmistelun, rituaalin, toimiakseen. Toisinaan taas vain huomaa asian/tilanteen/ajatusten muuttuneen niin että jotenkin tietää jättävänsä jäähyväisiä vaikkei sitä ääneen sanokaan..

Mennyttä ei takaisin saa sanotaan. Kun pari päivää sitten kirosin "menneisyyden haamuja", yritin taistella vastaan. Kun sitten päästin irti, hyväksyen sen etten voi taistella egoani vastaan, huomasinkin asioiden muuttuneen. Se mikä ennen oli kuin viinaryyppy alkoholistille, turmiollinen mutta silti niin kovin houkutteleva, omasi edelleen oman hyvänolontunteen, syyllisyydenkin, muttei enää sitä pakkomiellettä joka huutaa tarvettaan, haluaan ja kaipaustaan. Antamalla lopulta periksi, antautumalla, jätin jäähyväiset ja huomasin irroittautuneeni.

En sano etteivätkö riivaajat tulisi uudestaan, varmasti tulevat. Tiedän vain että tulevaisuudessa muistan tämän tunteen. Tiedän mielen luoneen harhan, ja tiedän sen olevan katoavaista.. Nyt ainakin tuntuu riivajat olevan hyvästelty, ehkei ainiaaksi, mutta ainakin joksikin aikaa..