lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Kykyä ja tahtoa

Muutos. Tuo sana, outo, kiehtova, jopa pelottava sana. Kanavat on avattu. Tunnen kuinka muutos virtaa lävitseni. Kuinka kaikki asiat saavat uuden merkityksen, uuden suunnan. Perjantaina sanoin muutoksen yhä pelottavan. Tällä hetkellä juuri tuo muutos tuntuu kaikkein tyynnyttävämmältä.

Tuntuu että nyt tiedän mitä haluan. En edelleenkään voi yksilöidysti muotoilla sanoiksi mitä tuo haluni kohde on, mitä tulen tekemään, minne menemään, mutta tunnen että vastaus suunnasta on muotoutunut sisälläni. Tuo tieto on tuonut varmuuden, rohkeuden ja luottamuksen. Tiedän että vaikka teen muutoksen ja siihen liittyvät päätökset yksin, en silti ole yksin. Uskallus tehdä päätöksiä saa tukea..

Ystäväni sanoi viikolla, että meidän pitäisi välillä olla itsekkäitä eikä kuunnella ympäristön mielipiteitä meistä. Aloin miettiä mikä on todellisuudessa ympäristön mielikuva minusta, ja mikä on oma mielikuvani. Ja ennen kaikkea, mikä on se mielikuva joka mielessäni ympäristöllä on minusta. Mikä noista on todellisuus, vai onko mikään? Epäröin usein hiljaa (ja välillä vähemmän hiljaa) tekojani, kykyjäni ja ratkaisujani. Ympäristöni tuntuu kuitenkin luottavan kykyihini. Olen viime viikkoina saanut kuulla useammalta taholta kuinka varmasti menestyn missä tahansa mitä päätänkin tehdä, kuinka olen se seikkailullinen, rohkea ja menestyvä.. Itse edelleen kuitenkin tunnen epäröinnin. En epäröi sitä ettenkö voisi menestyä, epäilen vain tahdonvoimaani, teen kyllä päätöksiä, mutta kun pitäisi kyetä seisomaan tehtyjen päätösten takana, en pysty. Onko vikana olleet väärät päätökset, vai olenko aina antanut periksi siinä vaiheessa kun maailma on ensimmäisen kerran testannut sitoutumistani..?

Olen saanut henkistä pöytääni siivottua. Paljon sellaista joka vie voimia ja energiaa on karsiutunut. Ihmisistä on karsiutunut useita, useita joiden tiedän olleen elämässäni vain luomassa egolleni olemusta. Kylmästi sanottuna, ihmisiä joita en tarvitse enää. Toisaalta olen myös tiedostanut ne ihmiset joilla on elämääni yhä suuri vaikutus, ihmiset joita en missään tapauksessa halua kadottaa elämästäni.

Ei kommentteja: