Rakastu Suomenruotsalaiseen..

Aamulla töihin ajaessa mietin viikonlopun kisamatkaa ruotsiin. Kaikkia järjestelyitä joita pitää muistaa ottaa huomioon. Mietin sitäkin missähän oma passini mahtaa olla? No tärkeintä on että koiran passi ja rekkari on tallessa, kilpailukirja jo toimitettu joukkueenjohtajalle ja koiran osalta kaikki jokseenkin valmiina. Vielä kun saa omat kamat kasaan ja meidät ajoissa laivaan...

Muutama vuosi sitten HBL mainosti otsikon lauseella lehteään suomenkieliselle väestölle. Itsekin tilasin tuolloin pätkän ja palauttelin aamukahvin keralla kieltä mieleeni. Vaikka viime aikoina olenkin kuullut (jopa puhunut) ruotsia enemmän kuin aiemmin, on edelleen kynnys käyttää ruotsin kieltä korkeampi kuin englannin suhteen. Minulla pitäisi kaiken järjen mukaan olla ruotsinkieli hallussa, onhan koko äidin puoleinen suku suomenruotsalaista, ja lapsesta asti olen tuota olymppiakieltä kuullut (serkkuni toteamus alle kouluikäisenä äidin ja isoäidin puhuessa keskenään ruotsia oli että taas aikuiset puhuvat olymppiakieltä, suurien urheilukisojen televisioinnin yhteydessä kun oli tuohon aikaan selostus niin suomeksi kuin ruotsiksi).

Olen aina halunnut oppia puhumaan kunnolla ruotsia. Koulussa en inhonnut noita "pakkoruotsin" tunteja kuten luokkatoverini, toisaalta ympäristö aiheutti kyllä sen ettei tuota kiinnostustaan voinut näyttää vapaasti. Lukion aikaan aloin lukea ruotsinkielisiä kirjoja, ne lisäsivät sanavarastoa ja vahvistivat ymmärrystä. Mutta se puhuminen. Se on aina vain kompastuskivi. Englantia tulee käytettyä jossain muodossa liki päivittäin, niinpä se on huomattavasti vahvempi, jopa niin vahva että tunkee puheeseen vaikka yritän puhua ruotsia..

Suunnittelin aikanaan, että mikäli joskus lapsia saan, laitan lapset ruotsinkieliseen kouluun. Ihan vain sen takia että oppisivat varmasti tuon kielen. Lapsetkin tulisivat oppimaan englannin liki huomaamattaan, riippumatta siitä vahvistetaanko tuota puolta vai ei. No suuria suunnitelmia, nyt lienee ajankohtaista vain pyrkiä vahvistamaan omaa kielitaitoa, sillä lapsia tuskin tulen enää tekemään...