enteet

Aamulla töihin ajaessa pohdiskelin noita enteiden merkityksiä. Enteet ovat kuulemma Jumalan ripottelemia tienviittoja jotka ohjaavat meitä oikeaan suuntaan.. Itsellä on aina ollut hiukan ylireagoiva tapa tarttua enteisiin. Jokaista uutta eteen tulevaa asiaa olen mielelläni pitänyt enteenä joka kertoo minun olevan oikealla tiellä. Silti aika usein olen joutunut toteamaan hakkaavani päätä seinään kun "tienviitta" on vienyt polkuni umpikujaan..

Pitkääkö ensimmäisestä vinkistä ottaa vaari? Carpe diem - tartu hetkeen, vai pitääkö odottaa vahvistavaa merkkiä kuten moottoritiellä: liittymä 2 km kuluttua, liittymä 500m ja viimein liittymä. Entä jos tuo olisikin se elämän mahdollisuus joka tarjotaan vain kerran, jos menetän sen vain siksi etten tartu ensimmäiseen mahdollisuuteen?? Toisaalta, jos pyrin tarttumaan kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin vinkkeihin, päädyn pian hötkyämään entistä enemmän vaihtoehtojen perässä..

Tietyt merkit ovat nyt vahvistuneet elämässäni, olen tyynenä odottanut toista ja kolmattakin ennusmerkkiä, ja noita merkkejä on eteeni tullut. Aivan täysin selkeä ei kuva vieläkään mielessäni ole, mutta merkit ovat osoittaneet että hakemani suunta on oikea. Ainakin tällä hetkellä. Ja kun saavutan tuon merkkien osoittaman askeleen, voin tarkistaa suuntaa uudestaan merkkien ja enteiden kompassista. Eikä se mihin päädyn loppujen lopuksi olekaan se kaikkein tärkein asia, vaan se mitä matkan jokaisella askelella koen ja kuinka matkan jokaisen sekunnin elän..