Tuntuu hyvältä. Tuntuu rauhalliselta. Tuntuu että asiat soljuvat eteenpäin omalla painollaan. Tällä hetkellä en oikeastaan pelkää katastrofeja. En pelkää että tapahtuu jotain joka räjäyttää maailman pirstaleiksi..
Tänään aion keskustella. Kun emme ole väsyneitä. Kun ilmassa ei ole kiukkua ja riitaa, vaan elämä tuntuu mukavan hyvältä. Tänään on hyvä hetki puhua. Kuunnella. Puntaroida..
Vaikka on se vaara että sen jälkeen maailma räjähtää sirpaleiksi. Mutta mielummin niin kuin hidas kuristuminen kuoliaaksi, kärsien ja kituen.. Toisaalta voihan olla ettei räjähdäkään, voihan olla että asiat vain muuttuvat.. voihan..
Silti, oloni on tyyni ja rauhallinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiitos halista, ja taidat tarvita sellaisen itsekin. Ei koskaan liikaa, right?
"S"
Lähetä kommentti