Ajatusten kanssa kahden

Nolottaa.. Olen viime päivät käyttäytynyt kuin hemmoteltu pikku kakara. Ollut tyytymätön kaikkeen, valittanut, kiukutellut ja vaatinut huomiota..
Aamulla heräsin jotenkin "selkeämpänä". Ei sillä että halujani olisi täytetty eilen yhtään sen enempää kuin muinakaan päivinä, jotain oli vain taas "naksahtanut".

Opastajani ja lukemani kirjat käskevät keskittyä. Keskittyä tähän hetkeen ja siihen mitä on parhaillaan tekemässä. Että ajatusten pitää antaa vain virrata kiinnittymättä niihin (elleivät ne vaadi oikeasti huomiota). Tietyllä tavalla ymmärrän tämän. Silti ohjaus on ristiriitaista; asiat, halut ja mielikuvat jotka ensin on herätetty ja nostettu unohduksesta tietoisuuteen, tulisikin nyt uudelleen unohtaa ja päästää irti.. MINKÄ HEMMETIN TAKIA NE SITTEN PITI HERÄTTÄÄ???

Keskittyminen olevaan hetkeen on helppoa kun tekee jotain. Tiskaaminen, imuroiminen, siivoaminen, jopa nettisurfailu ovat asioita joiden yhteydessä on helppo keskittyä siihen mitä tekee. Mutta se autoilu. Istun päivittäin kolmatta tuntia auton ratissa, ja ellen kuuntele jotakin höpö-höpö radiokanavaa ja pyri kiinnittymään tuohon, ei pelkkä ajaminen anna tarpeeksi kiinnekohtia jotta voisin pysyä irti ajatuksistani. Ajoittain toki onnistuu huomioida vain ohi vilahtelevaa maisemaa ja pitää ajatukset tässä ja nyt, mutta usein mieli alkaa askarrella kuin jonkinlaisessa transsissa mieltä riivaavien kysymysten parissa. Olen pyrkinyt siihen etteivät ajatukseni suunnittele tulevaa tai muistele menneitä (toki kumpaakin tapahtuu) vaan ajatukseni vaeltelevat ja askartelevat sitten enemmän näiden "ajattomien" kysymysten parissa: Miksi tehdä sitä tai tätä, miksi haluan/pelkään sitä tai tätä..

Sunnuntaina minulle sanottiin että olen kuin tuollainen lasinen lumisadepallo: aika ajoin otan kiinni pallosta ja ravistan koko maailman uuteen uskoon. Toivon, ja uskon, että vaikka aika ajoin pääni vaikuttaa erittäin sekavalta näiden ajatusten kanssa, jokainen "hyrskytys" järjestää jokusen palasen paikalleen..