Halipula

Ajoittain iskee riivaus. Olotila jolloin tekisi mieli vain huutaa ja kiukutella kuin pikku kakara. Olo on äärimmäisen räjähdysherkkä, tavarat lentelevät liki huomaamatta ja tunnen suorastaan säkenöiväni (negatiivisesti) kuin tähtisadetikku, sillä erolla että tuo säkenöinti on jatkuvaa.. Tiedän, kyseessä on perinteinen PMS-oireilu.

Kun yhdistetään tuohon olotilaan matkaväsymys ja työstressi (tai sanotaan suoraan, vitutus työssä oloa kohtaan), niin ruutitynnyri on valmis. Kun tähän sitten tuikataan tuli kysymyksellä: "Mikä sua oikein riivaa?" on räjähdys valmis. Vastauksena latelen juuri kaiken tuon edellä mainitun: Se että loman jälkeen elämä on taas samaa paskaa, samalla painavat väsymys, vitutus/stressi, hellyyden ja seksin puute.. Ei, en suodata sanomisiani, minulla on paha olla ja kun kerran kysytään kerron ajatukset rehellisesti, kaunistelematta. Mitäs kysyt! Antaisit minun olla, antaisit käpertyä hiljaiseen yksinäisyyteen kunnes myrsky on laantunut. Tai jos kerran kysyt niin olisit sitten varautunut kuulemaan sen pahimman. Sulkisit korvasi siltä mitä sanon ja ottaisit vain syliin ja rutistaisit. Sitähän minä vain kaipaisin että sähikäinen laantuisi, sitä että rutistaisit kunnolla, suukottaisit ja sanoisit että nyt on oikea hetki käpertyä kainaloon ja kutitella, höpötellä ja saada minut unohtamaan paha oloni...

Kävelet pois ovet paukkuen, vetäytyen mykkään simpukkaasi. Sanomatta oikeastaan mitään otat koiran ja lähdet ulos. Erehdyt purkamaan oman vihasi kiskovaan koiraan. Räjähdän! En ole enään missään kontrollissa, liikkeeni ovat vaistonvaraiset ja agressiiviset, uhkaat laumaani. Hyökkään kimppuusi ja lyön! "MIKÄ VITTU SUA RIIVAA??!!!? Ei se koira ole mitään tehnyt, meidän välillä se paska on..."

Satutin, niin henkisesti kuin fyysisesti. Käsket minun painua helvettiin. Mennä ihan mihin vaan kunhan menen pois.. Ei kanssani voi jutella.. Tiedän että sinuun koskee, niin minuunkin, vaikkei se varmastikaan lohduta.. Kuinka paljon kumpikin on valmis antamaan anteeksi? Kuinka paljon kumpikin on valmis "uhraamaan" jatkaakseen? Jos ei puhuta, ei solmut koskaan aukea..