Mielenkiintoista huomata mikä asia saa ihmiset kommentoimaan. Kun puhuu asioista joihin oikeastaan toivoisi jonkun sanovan jotain, on hiljaista. Kun purkaa tuskan johon ei ohjeita kaipaa, sillä tietää kyllä mikä olisi oikein, niitä kyllä tarjotaan..
Jäin tuon edellisen viestin kommentin jälkeen miettimään kuinka monia ihmisiä suomestakin löytyy joilla "vastaavassa" tilanteessa kuin itsellä meni kuppi nurin kuten meni, pato on murtunut vielä pahemmin. Lienee monia surullisia tarinoita joissa se kiltti ja kunnollinen perheenäiti/isä on tarttunut vihan roihahtaessa veitseen ja puukottanut vastapuolta kunnes tuo ei enää ole ärsyttämässä. Ei nuokaan ihmiset ole käyttäytyneet väkivaltaisesti aiemmin. Ei heillä ole ollut tapana ratkaista ongelmia nyrkein tai ylipäätään väkivallalla. On niitä ihmisiä jotka ovat nielleet pahan olonsa. Kerta toisensa jälkeen nöyrtyneet vastaanottamaan sen missä muodossa elämä päättää paskaa kaataa niskaan. Ei ole puhuttu asioista. Ei ole selvitetty ongelmia. Ei ole haettu apua siihen mistä lopullisena seurauksena onkin vakava väkivallan teko. Jälleen kerran, tuo alla oleva kommentti osui sikäli kohdalleen että apua tulisi hakea, mutta onko se että kerran kohottaa kätensä toista kohtaan syy hakea apua väkivaltaisuuteen? Eiköhän tärkeämpää ole saada apua niihin syihin jotka moisen reaktion aiheuttavat.
Sitten on tuo toinen "koulukunta". Se jossa joka perjantain rituaaliin kuuluu pullo kossua ja perheen piekseminen. Sinänsä mielenkiintoinen ajatus sekin, että yleensä perheen hakkaajat tosiaan harrastavat väkivaltaa aineiden vaikutuksen alaisena. Selvinpäin nuo lienevät yleisesti normaaleja ihmisiä normaalein murhein. Jälleen, onko ongelma ihminen joka kumoaa viinan kurkkuunsa ja herättää pedon sisältään vai se kuningas alkoholi? Eikö tällaiselle ihmiselle ole tärkeämpää löytää muita keinoja purkaa pahaa oloaan kuin viina ja sen päälle riehuminen.
Ja väkivallassa on aina myös toinen puoli, osapuoli. Yksi asiansa ovat nämä tilanteet jossa sanat loppuvat, tai niiden teho loppuu ja fyysinen voima puhuu puolestaan. Toinen ovat nämä, sinänsä osin sama asia, toistuvat väkivallan teot. Sanotaanhan että kun kerran on kohottanyt kätensä lyöntiin on toinen kerta helpompi tehdä. Entä sitten se vastapuoli, se joka jää odottamaan lyöntiä (tai kuten julkkistappelupari Nykänen-Tapola, jossa kummankin nyrkit heiluu). Kerta menee vielä "vahinkona", mutta kun tuo alkaa olla enemmän tapa ja tottumus, kun viikon lähestyessä loppua tietää odottaa viikonlopun selkäsaunaa.. Kuinka paljon uhri on muuta kuin uhri. Kuinka tällaisen ihminen jää odottamaan seuraavaa lyöntiä? Kuinka usein "uhri" jopa tiedostamattomasti nauttii omasta tuskastaan ja ärsyttää toisen tuolle rajalle. Voin myöntää itse olevani tällaista ärsyttäjätyyppiä, kun itsellä leikkaa väärässä paikassa kiinni, en yleensä lyö vaan ärsytän toisen lyömään voidakseni sitten olla se marttyyri..
Loppuyhteenvetona totean ettei kuntonyrkkeily liene mulle sopiva harrastus, jos kertakokeilu lisää lyöntirefleksiä tässä määrin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Väkivalta on AINA rikos ihmisyyttä kohtaan. Jotkut ihmiset ovat pitkään jatkuneen henkisen väkivallan takia kyvyttömiä esim. poistumaan suhteesta, jossa myös fyysistä väkivaltaa toistuvasti käytetään.
Uhrin syyllistäminen on anteeksiantamatonta.
Mielipiteeni ovat jyrkkiä tässä asiassa, koska äitini meinasi kuolla isäni käyttämään väkivaltaan ennen kuin sai ulkopuolista apua ja pääsi hengenvaarallisesta suhteesta lopulta pois. En ole tainnut toipua niistä henkisistä haavoista.
Toivotan sinulle silti kaikkea hyvää, tarkoitukseni ei ole arvostella. Korostan kuitenkin, että apua on saatavana.
www.naistenlinja.com/paanavausSUOMI.pdf
http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=94e1cc64-c699-4d3c-9838-73a826dede5d
http://www.intermin.fi/poliisi/home.nsf/pages/E1D5A313E3FBEFD8C2256BC9003A839D
http://www.reteaming.com/perhevakivalta/
Silloin kun kyseessä on oikeasti uhri, on kaikki apuni ja sympatiani hänen puolellaan.
Olen vain nähnyt (ja osin itsessäni tuntenut) sen maskokisti/marttyyri-puolen joka usuttaa toisen lyömään. Ja tiedän kokemuksesta että tällainen bitch voi saada myös ihmisen joka oikeasti ei kättään nostaisi ketään vastaan lyömään.. Tällöin oikeasti enemmän uhri on varmasti se lyöjä osapuoli..
Kolikolla on aina kaksi puolta. Enkä nyt todellakaan puolustele omaa tekoani asian pohdiskelulla..
Minun isäni löi äitiäni. Äitini on alkoholisti ja kännissä ollessaan äiti ärsyttää tahallaan. Onpa jopa hypännyt liikkuvasta autosta ja syyttänyt siitä isääni. Väitti oikeudessa, että isä heitti ulos. Olin itse silloin takapenkillä pikkulikkana ja tiedän mitä tapahtui. Lisäksi äitini soitti kahdesti poliisit, mutta kummallakin kerralla veivät äidin, eivät isää. Äiti tekee hulluja asioita mitä enemmän viinaa on veressä. Isäni ei juo.
Vanhempani ovat nyt eronneet ja sen jälkeen isä ei ole koskenut keneenkään.
En missään nimessä hyväksy väkivaltaa, mutta eläneenä tuossa perheessä, niin ymmärrän sen tässä tapauksessa. Tiedän myös miten vaarini kasvatti isäni ja tiedän sen vaikuttaneen asiaan.
Toivon kovasti että väkivaltaisuus taikka alkoholismi ei periydy minuun eikä veljeeni. Puolet suvusta äidin puolelta kun ovat alkoholisteja.
Viimeisin äidin tekemä temppu oli haastaa minut ja veljeni oikeuteen. (pitkä juttu).
Se mitä halusin sanoa oli se, että jokainen tapaus on omanlainen ja ulkopuolinen ei voi koskaan tietää siitä kaikkea. Väkivaltaa ei tule hyväksyä, mutta sen syitä voi yrittää ymmärtää.
Lähetä kommentti