Olen tiedostanut taas entistä vahvemmin kuinka vaikutuksille altis olenkaan. En tarkoita että juoksisin muotioikkujen perässä laumasieluna lampaana, vaan sitä kuinka helposti omaksun vaikutuksia niiltä ihmisiltä ja niistä asioista joita haluan. Uskon että oikealla motivaatiolla oppisin vaikka puhumaan kiinaa parissa viikossa.
Mieleni myllerrys viime aikoina ei niinkään ole ollut suoranaista sisäistä taistelua (toki sitäkin) vaan voisi enemmänkin sanoa kanavan avaamiseksi, vaikutteiden vastaanottamiseksi, avautumiseksi mahdollisuuksille. Toisaalta voi sanoa että välttelen vastuuta ratkaisujen teosta, mutta tunnen itseni niin hyvin, että tiedän tarvitsevani aikaa nähdäkseni mihin suuntaan alitajuntani kallistuu. Jos nyt valitsen tien x, eikä se ole oikea, tiedän sisäisten ristiriitojen jatkuvan ja uuden pähkäilyn olevan edessä nopeammin kuin haluaisinkaan.. Tiedän myös sen että kaikille on paras että päätän jotain pian. Ei tee kenenkään mielelle hyvää roikottaa vaihtoehtoja ikuisesti, silloin ei pääse mihinkään vaan vain roikkuu jossain epämääräisessä välitilassa kiinnittymättä mihinkään.. Toisaalta, asiat sietävät myös parin viikon harkinnan, ei ole tarvetta tehdä hätiköityjä ratkaisuja joita katuisin kovin pian..
Vaikutuksia, noita pienen pieniä ohjauksia on tullut tänäänkin jo pariin otteeseen. Puhelu joka kertoo suuntaa tuonne, meili joka vahvistaa ratkaisuja, tekstari joka lisää uskoa.. Minun tarvitsee vain elää tässä ja nyt, valita seuraava askeleeni sen mukaan kun se kohdalle tulee. Ei tarvitse kiirehtiä, ei ylittää siltoja ennenkuin on niiden kohdalla, eikä ennenkaikkea surra mennyttä millään muotoa. Tiedän, uskon ja luotan siihen että jokainen askeleeni saa tarvittavan tuen. Jokainen päätös saa tuekseen suuntaviitan ja vaikeatkin asiat luonnistuvat kun niiden aika on..
Olen onnellinen kaikesta mitä minulla on. Iloitsen jokaisesta pienestä hetkestä, takertumatta. Kiitos elämä!
