Juuri kun kuvittelen kaiken olevan selkeää ja varmaa. Juuri kun oletan ohjien olevan kädessäni tiukasti ja suunnan selvillä, eivät asiat menekään kuten oletin. Ei olettamaani reaktiota. Ei toimintamallia johon olin varautunut..
Nyt tunnen olevani eksynyt. Totaalisen hukassa. Joudunko miettimään uudestaan. Joudunko etsimään toisen ratkaisun. Entä jos ratkaisua ei olekaan? Entä jos päivästä toiseen, vuodesta vuoteen tulen kiertämään samaa kehää, yhtä jumissa kuin häkkiinsä vangittu tiikeri. Entä jos..
Onko tämä oikein? Onko tämä väärin? Juuri näinkö asioiden pitikin mennä? Vai onko tämä taas vain harhaa. Harhaa johon on helppo takertua. Turruttaa itsensä uskomaan kaiken olevan hyvin. Asiat ovat hyvin tänään. Ovatko ne hyvin vielä huomenna. En tiedä. En oikeastaan edes jaksa välittää. Tällä hetkellä olen tässä. Irti päästäen. Rimpuilematta. Vaikka se pieni ääni rinnassani huutaa. Huutaa vääryyttään. Ikäväänsä. Annan järjen äänen vaientaa sen. Järjen joka vakuuttaa näin olevan paras.. Onko? Onko oikeasti? Onko vielä huomennakin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti