Mikä minä olen..

Naamakirjaa selaillessani osui kohdalle useita määritteleviä pikku pelejä. Milloin määritellään mikä kukka ollaan, toisinaan taas mikä paukku jne jne. Aloin miettiä mitä kaikkea itse olen.

Viime viikolla tuli yhdestä suosikki kirjoistani tehty elokuva: Kadotettujen kuningatar. Olen aina ollut vampyyri-fani, ja voinee kai jollain tasolla sanoa näinollen että olen vampyyri. En toki juoksentele tuolla pitkin öitä pureskelemassa ihmisten kauloja, mutta kaikkiaan tuossa ajatuksessa on jotain niin kovin kiehtovaa että kaikki vampeista kertovat kirjat ja elokuvat ovat viehättäneet.

Mitä muuta olen?

Olen intiaani. Samoin kuin verenimijät ovat intiaanit aina kiehtoneet. Koko lapsuuteni muistan leikkineeni intiaania, ja jotakin tuosta ajatusmallista on aina kulkenut mukanani. En tarkoita nyt mitään tiipii-asumista tms vaan sitä yhteyttä luonnon kanssa ja eräänlaista ykseyttä maailman kanssa. Muistan kuinka lapsena opettelin kävelemään metsässä niin ettei oksakaan risahtanut. Puut, eläimet ja luonto kaikkineen on ollut kuin ystävä, aina.

Entä muuta?

Olen puolihaltija. Jostakin kumman syystä en koskaan ole ajatellut itseäni keijuksi tai haltijaksi, vaan aina puolihaltijaksi (eli siis jos joku ei ole lukenut haltija-sci-fiä selvennettäköön, puolihaltija on siis haltijan ja ihmisen liitosta syntynyt, eli ei täysin ihminen muttei täysin haltijakaan) ja tällä hetkellä ikäni on hiukan alle 400 vuotta.. Ei minulla koskaan mitään ikäkriisiä ole ollut...

Entä vielä?

Olen parantaja. Joskus ammattia valitessa oli vakavassa harkinnassa lääkärin tai eläinlääkärin ammatit. Silloin kun koulussa olisi oikeasti pitänyt tehdä ratkaisuja joilla moiset koulutuslinjat olisivat olleet mahdollisia, ei noiden suunta kuitenkaan houkuttanut. Silti, vaikkei varsinainen lääketiede ole kiinnostanut, on aina ollut jonkinlainen parantaminen taustalla. Jälleen kerran, leikeissä kosketus oli parantava. Nuoruudessa opin sen paljonko voi ihmisiä auttaa pelkällä kuuntelemisella, ja kuinka ollakaan leikkien lisäksi myös todellisessa elämässä kosketukseni on tuonut helpotusta, hieronta on ollut kuulemma synnynnäinen taitoni, tuota jos harjoittelisi, saattaisi joskus oikeastikin saavuttaa tuon nimikkeen..

Mikä minä sitten olen? Olen paljon muutakin kuin nämä neljä, perinteisesti sanottuna: puoliso, ystävä, huora, madonna, rakastajatar, diiva,"äiti", opastaja/kouluttaja, opiskelija, työntekijä, lapsi, lapsenlapsi, sisko, serkku, naapuri.. ja.. ja.. ja..

Ja silti kaikki tuo, kaikki mitä kuvitella saattaa, olen minä.