Ei sentään huume, vain ja ainoastaan kuume.. Eikä edes kuume kipua mihinkään huippulukemiin, vain juuri sen verran että joka ikistä lihasta, luuta ja niveltä särkee. Sen verran tuskaista etten jaksa keskittyä kirjan lukemiseen, mutta sähköpostien ja blogin räplääminen läppärillä vuoteessa makoillen onnistuu.. Enemmän kuin todellinen kropan hätähuuto taisi tämä flunssa olla mielen vaatima tauko. Hetki jolloin voin olla yksin kotona, ilman että kukaan edellyttää ja odottaa minun tekevän yhtikäs mitään. Aika jolloin voin pyöritellä ajatuksiani vapaasti pohdiskellen ilman että huomiotani revitään miljoonaan suuntaan.
Sairaspäivänä, jos en jaksa lukea, tulee tuijotettua telkkaria. Tai lähinnä tuo ruutujumala on auki, suoltaen tasaista virtaansa täyttämään hiljaisuutta. Jostakin syystä sairastaessa en halua olla täydessä hiljaisuudessa (poikkeuksena migreenikohtaus jonka aikana toivon totaalista hiljaisuutta ja pimeyttä). Sairastamiseen "kuuluu" jopa ärsyttävän ostosteeveen katselu. Ohjelma, tai sanoisinko mainoskimara, jota normaaliolosuhteissa en todellakaan katso. Ja jälleen kerran huomasin kuinka koukuttava tuo onkaan, olin heti kättelyssä valmis tilaamaan höyrysilittimen jolla voi silittää vaatteet suoraan henkarissa (olkoonkin etten ymmärrä miksi farkut tulisi silittää), Windsor Pilates setin, sekä höyrytoimisen lattian puhdistimen.. No onneksi terve järkeni kertoi etten tarvitse tuota lattiapuhdistinta. Ja että todennäköisesti höyrysilitin olisi pääsääntöisesti käyttämättä, vihaan silitystä. Ja vaikka pilates-setti olisikin sinänsä fiksu, voisin treenata kotona, tunnen itseni niin hyvin että tiedän että mikäli en raahaa itseäni tunneille, en treenaa kotonakaan.. Enhän ole tehnyt treenejä jumppapallollani, kuminauhallani tai joga-videon tahdissakaan..
Pidän siis edelleen koneesta poissa ostoshelvettien osoitteet ja keskityn aivojen nollakäyttöön..
Niin, aikaa ajatella. Kirjani alkaa hahmottua. Muutama muukin päätös on vahvistunut mielessäni. Osa muutoksista tapahtuu heti, osa pian, osa saa muutaman kuukauden aikaa seurailulle ennen lopullista päätöstä. Jostakin syystä mieleeni on hiipinyt taas astetta rauhallisempi varmuus. Ne asiat joita olin pelännyt, menetykset, ovat jotenkin muuttaneet olemustaan. En pelkää enään, vaan luotan että asioille löytyy oikeat ratkaisut ja elämälle näin oikea suunta.
