Kasvava varmuus..

Keräilin perjantaille taiteiden yöhön esitettäväksi muutamia runoja. Kohdalle osui seuraava tuotokseni:

Pelko

Pelkään huomista päivää.
Itseäni
Varjoja

Pelkään ottaa sen askeleen
Irroittautua
leijua

Tuulessa kulkeva kevyt höyhen.
Uudet tuulet
maisemat
haasteet

Pyörittelevä tuuli
hyväellen poskellani
kuin kosketuksesi

Hiljainen kuiskaus korvaani:
Minä autan sinua

Luin runoa muutamaankin otteeseen ääneen, saadakseni sen toimimaan. Se mitä mielessä oli kun tuota kirjoitin ei ollut ensimmäisiä kertoja äänessä yhtään niin voimakkaana tunteena kuin olisin toivonut. Runoa lukiessa tapahtui muutakin kuin pelkkä runon rytmin ja tunteen löytäminen. Vahvistuin. Uskoin taas itseeni. Uskoin siihen että ne ratkaisut joita nyt työn osalta olen tekemässä ovat oikeita. En minä ole näiden muutosten keskellä yksin. Olen saanut lupauksen, useita kertoja, että saan apua ja tukea. Miksi sen uskominen on ollut niin vaikeaa? Miksi mielen on pitänyt räpiköidä kuin kala verkossa peläten epäonnistumista? Nyt uskoin, nyt luotin.

Mieleni on ollut koko aamun kovin rauhallinen.. Ihanaa