kuohuvaa

En koskaan tule löytämään etsimääni. Minun tulisi vain oppia nauttimaan siitä mitä on..
Näin minulle taas sanottiin.

Tiedänhän ettei etsimäni löydy ulkopuoleltani. Tiedän ettei todennäköisesti koskaan löydy sitä työtä jossa olisin täysin tyytyväinen olooni, aina kaipaan jotain suurempaa, kiehtovampaa ja viehättävämpää.. Samoin parisuhteessa, tiedän ettei maailmassa ole ihmistä joka veisi tämän pahan olon pois. En vain haluaisi enää satuttaa ketään, voisin mielummin sulkeutua omaan yksinäisyyteeni, opetella elämään itseni kanssa ja ehkä sen jälkeen uudelleen etsiä ihmisiä ulkopuoleltani..

Toiset tyytyvät (käytän tätä hirveää sanaa, sillä tällä hetkellä se kuvaa tunnettani parhaiten) pieniin ympyröihin, siihen että on tuttu työ, turvallinen koti ja oma rakas kainalossa. Se on heidän koko maailmansa, ja siinä ollaan onnellisia. Itselleni on aina ollut kaipaus jonnekin. En ole antanut tuolle kaipaukselle periksi siinä että olisin matkustellut paljon tai työskennellyt ulkomailla. En ole vaihtanut miestä tiuhaan kuin sukkia. Silti tuo kaipaus jostain on ollut aina. Olen usein onnistunut hautaamaan sen jonnekin mieleni syvyyksiin, mutta aika-ajoin se nostaa päätään ja vaatii muutosta. Työpaikan vaihdos, uudet harrasteet, uudet ihmiset ympärilläni ovat hetkellisesti helpottaneet oloani...

Nyt minulle sanottiin että kaiken uuden kaipaus, huomion hakuisuus ja runsaat ystävämäärät ovat vain pakoani. Keinoni piiloutua maskien taakse. Piilottaa ne piirteet joita epäilen muiden pitävän vikoinani. Pitää ihmiset tarpeeksi kaukana itsestäni, kiintymättä ja antamatta kenenkään kiintyä kunnolla.

Lienee totuus, ainakin sanat sivalsivat kovemmin kuin ruoska..