kirjojen ihmeellinen maailma..

Olen viime aikoina lukenut taas melko paljon. Osin henkisen kasvun kirjallisuutta, osin aihepiiriä käsitteleviä fiktiivisiä kirjoja. Kummastakin olen löytänyt runsaasti avaimia omaan kasvuun ja kehitykseen. S kysyi muutamia päiviä sitten, miten voin antaa ihmisen joka ei ole koskaan minua tavannut ohjata elämääni kirjojensa välityksellä? En suinkaan sano hyväksyväni kaikkea kirjoista lukemaani pureskelematta. Välillä huomaan olevani täysin eri mieltä monesta asiasta, ja saatan pitkäksi aikaa jäädä pohdiskelemaan lukemaani, ja puntaroituani hyväksyn tai hylkään kirjassa esitetyn väittämän tai asian. Yleensä kirjat joita luen, ovat joko suosituksen perusteella tai niin että kyseinen kirja "tulee eteeni", voinen sanoa että intuition perusteella. Joskus kirjat ovat sellaisia että saatan aloittaa lukemisen, lukea ensimmäisen 50 sivua ja jättää kesken. Kyseessä ei aina ole huono kirja, tuo kirja saattaa vaan vaatia oman aikansa ennen kuin voin lukea sen kokonaan. Nyt on jo muutamia päiviä ollut syrjässä aloittamani Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta. Kirja on hyvä, koskettava ja puhutteleva. Tiedostan vain sen että mieleni tarvitsee aikaa sulatella lukemaansa ennen kuin voin jatkaa..

Niin, kuinka voin antaa jonkun minua tuntemattoman ohjata elämääni? Kirjaa lukiessa tiedän ja tiedostan omat haluni, kysymykset joihin kirjasta etsin vastauksia. Enhän valitse luettavaa kirjaa täysin umpimähkään, edes silloin kun kirjastossa harhaillessa otan sen kirjan joka vetää kosketukseni selkämykselleen. Eli haluan oppia enemmän, on kyse sitten itseäni, maailmaa tai harrasteita koskevista asioista. Kyseenalaistan ja kapinoin jos siltä tuntuu, toisaalta kun tuntuu että kirja "lohduttaa" avaten niitä näkemyksiä joita olen itsekin samoin nähnyt, mutten ole osannut muotoilla sanoiksi itselleni.

Minulle on monasti sanottu etten saisi "elää" niin tosissani lukemieni fantasiakirjojen maailmaa. Miksen? Uskon noissakin kirjoissa olevan paljon todellisuutta, sitä salattua maailmaa jonne olen aina kaivannut. Olen monasti miettinyt mistä tarinoihin tulevat lohikäärmeet, yksisarviset ja muut olennot joita tässä maailmassa ei nähdä. Miksi ihmiset luovat samoja "taruolentoja" sen sijaan että aina muodostuisi uusia olentoja täyttämään tilan sankarin tai hirviön rinnalle? Lukemattomia kertoja maailma on osoittanut olevansa vielä monimuotoisempi ja erikoisempi kuin mitä ihmisen mielikuvitus on voinut luoda. Ehkäpä kaikki nämä taruolennot ovat oikeastikin tässä maailmassa olevia, ehkäpä lentäminen, tavaroiden siirtäminen pelkän ajatuksen voimalla, uusien asioiden luominen tyhjästä jne jne ovatkin kykyjä joihin ihminen todellakin kykenee. Jos valtaosa ihmisistä elää elämäänsä vain "unessa", tyytyen siihen tavalliseen maailmaan jonka jokainen meistä tiedostaa. Maailmaan jossa aamulla hypätään autoon, ajetaan työpaikalle, suoritetaan työ josta ei saada suurta täyttymystä, haetaan lapset tarhasta ja ajetaan kotiin, ruokitaan perhe, katsellaan hetki muiden mielikuvituksen tuotantoa tv:stä ja mennään nukkumaan.. Maailmaan jossa ei tapahdu ihmeitä, jossa ennakoimaton tapahtuma muuttaa arjen katastrofiksi, ja jossa tiedostetut luonnonlait määräävät mitä voi tehdä. Vanha viisaus siitä kuinka mehiläisen ei tulisi kyetä lentämään, kertonee meille sen totuuden maailmastamme: Jos emme tiedä mikä on mahdotonta, emme myöskään koe sitä mahdottomaksi, me vain teemme.. Juuri kuten mehiläinen lentää, tänäänkin!