Väreitä

Mielenkiintoista huomata kuinka oma kehitysprosessi heijastuu ympäristöön. Toki jälleen on myönnettävä egoni suuri nautinto havaitessa moisen heijastuksen, mutta toisaalta jos oma muutos aikaansaa muutoksen lähipiirissä, ja heidän muutoksensa hiljalleen heijastuu heidän lähipiiriinsä, ei mene aikaakaan kun koko maailma on muuttunut astetta paremmaksi..

Tietysti olen huomannut myös olevani vasta hiljalleen saavuttamassa sitä muutosta jota osa ystävistä on jo läpikäynyt vaikka itse olen ollut liian sokea tuota aiemmin huomaamaan. Tuntuu kuin koko maailma hakisi tällä hetkellä henkistä kehitystä, muutosta parempaan.

Suurin muutos jonka viime päivinä olen itsessäni huomannut on tuo vihdoinkin löytynyt hiljaisuus. Eiväthän hiljaiset hetket pääni sisällä kestä pitkiä aikoja, mutta jo se että niitä on tuntuu hyvältä. Samalla kuitenkin on ajoittain vahvistunut raastavan epätoivon tunne. Mitä minä oikeasti haluan saavuttaa? Tiedän että tärkeintä olisi keskittyä vain tähän hetkeen, mutta tietoisuus tulossa olevista muutoksista saa epämääräisen levottomuuden vellomaan. En voi täysin vain antaa asioiden olla ja odottaa lokakuuta ja olettaa asioiden naksahtavan seuraavaan vaiheeseen ilman etukäteis valmisteluja.. Olkoonkin että pieni ääni takaraivossani sanoo että juuri niin minun tulisi tehdä, että asiat järjestyvät kyllä kun niiden aika on. Silti selailen työpaikkailmoituksia, mietin mitä haluaisin ja jaksaisin tehdä tulevaisuudessa. Samalla kuitenkin taas tuo ääni kertoo että minulla on työ valmiina, odottamassa vain sitä että päästän tämän hetkisen työn käsistäni ja olen valmis vastaanottamaan uudet haasteet...

Tarvitsisin muutakin kuin pään sisäisen äänen sanomaan että kaikki on järjestetty, että minun pitäisi keskittyä ja hoitaa nämä työt ennen kuin uudet voivat alkaa..