pitkiä aikoja

Tässä oman ikuisen muutoshakuisuuden keskellä mietin niitä ihmisiä jotka haluavat pysyviä asioita. Itselläni toki parisuhde on kestänyt jos liki 13 vuotta, mutta vaikka tavallaan tuon kestämistä ja jatkumista on halunnut ja suunnitellut, niin silti ajatus on ollut aina jatkaa niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Siinä lienee syy ikuiseen avoliittoon sen sijaan että papin edessä sanoisi tahdon.. Tuntuu paremmalta kun tietää ettei mitään "ikuista" ole luvattu..

Samaa mietin työpaikkojen kanssa. Toiset viihtyvät sitkeästi saman työnantajan palveluksessa vuodesta, jopa vuosikymmenestä, toiseen. Toki välillä jurpattaen, mutta silti kiltisti jatkaen. Itsellä taas jos runsasta jurpatuksen aihetta nousee, etsin mielummin uuden työmaan kuin jään kitumaan paikalleni. Toisaalta muutoshalukkuuteeni liittyy varmasti myös ikuinen halu oppia uutta. Kun työ muodostuu liian rutiiniksi, niin ettei tarvitse uhrata ajatustakaan sille mitä tekee, on työ mielestäni saavuttanut haastavuustasonsa, joten uusia haasteita etsimään.. Silti olenhan viihtynyt pisimmillään yli viisi vuotta saman työnantajan palveluksessa, eli ihan jatkuvaa tuo muutoshakuisuuteni ei ole..

Ehkä meidän kaikkien ei tarvitse kerätä vuosikymmenien ansiomerkkejä saman työnantajan palveluksessa notkumisesta. Ehkä toisille meistä rauhallisin ja tasapainoisin elämä muodostuukin jatkuvan muutoksen ilmapiirissä. Ehkä muutos ei olekaan sama asia kuin rauhattomuus ja levottomuus, ehkä se on enemmän vapautta vastaanottaa kaikki se mitä elämällä on tarjota..