Outo hiljaisuus

Takana on todella mukava viikonloppu. Juhlistimme ystäväni tulevia häitä polttareilla. Mukavia ihmisiä, rentoa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Muiden majoittuessa ylämökkiin, valitsin nukkumapaikakseni saunamökin. Olisin toki helpostikin mahtunut samaan mökkiin muiden kanssa, mutta jostain syystä tuntui hyvältä tuo yksinäisempi vaihtoehto.
Aamulla heräsin ensimmäisen kerran seitsemän maissa. Tarkistettuani kännykästä kellon ajan käänsin kylkeä ja jatkoin tyytyväisenä uniani. Vaikka nukkumaan mennessä epäilytti onko saunamökki liian kuuma, tuntui saunan jälkilämpö seinän takaa hyvinkin miellyttävältä. Ja kun kuitenkin nukun alasti, ei kuumuuskaan haitannut.

Olin laittanut puhelimen hälyttämään yhdeksän maissa. Ja vaikka käänsinkin hälytyksen soimaan myöhemmin, en saanut enää unta. Jäin kuuntelemaan hiljaisuutta. Täällä ei kuulunut sähkölaitteiden surinaa, ei jääkaappia, ei muiden hengitystä. Vain oma hengitykseni ja kohina pääni sisältä. Toki linnut lauloivat saunamökin ulkopuolella, mutta niidenkin äänet kuuluivat vaimeina. Hiljaisuus oli kuitenkin taas täynnä meteliä. Kuuntelin keskusteluja pääni sisällä. Kerrankin vain kuuntelin, en takertunut, en analysoinut. Äänet tulivat ja menivät, kuuntelin kuinka nainen selitti jotakin toiselle. Kuulin lapsen itkun. Kuulin pariskunnan keskustelun. Äänet ja keskustelut soljuivat jatkuvana virtana. Tuntui kuin olisin matkustanut metrossa joka syöksyy ohi keskustelujen. Noukin sanan sieltä,
lauseen täältä, irrallisia, mihinkään kuulumattomia pätkiä. Tietoinen minäni nosti esiin vain yhden kysymyksen: mistä nämä äänet tulevat? Keskityin. Kuuntelin kehoani. Tunsin kuinka elimistöni toimi: hengitykseni, suolistoni, sykkeeni. Keskityin näihin pieniin tuntemuksiin. Puhuvat äänet hiljenivät, vaimenivat. Vain yksittäisiä ääniä enää. Huomasin kommentoivan äänen taas palanneen, äänen joka kertoi ääneen kaiken sen mitä elimistössä tapahtui. Ja kohina. Suorastaan korvia huumaava kohina, kuin äänivalli joka esti totaalisen hiljaisuuden.

Toiset nukkuivat yhä mökissä. Minä nautiskelin aamun hetkistä rauhassa, kuunnellen, mietiskellen ja
käyden pala palalta elimistöäni läpi. Ei krapulaa, ei väsymystä, vain tyynen rauhallinen hyvä olo.