Vastareaktio

Miksi olen muuttamassa mitään? Mikä oikeus minulla on olla itsekäs? Eikö elämäni ole ihan hyvä tällaisenaan? Eikö? Miksi?

Kun pyörä lähti pyörimään, heräsivät samalla myös pelot. Pelko siitä olenko tuhoamassa kaiken. Egoni alkoi rimpuilla vastaan kynsin hampain. Koko illan näin mielessäni vain kuinka hyvin kaikki on. Kuinka turvallista ja varmaa elämä on jos sitä jatkaa näin. Kuinka voisin vain lopettaa etsimisen ja päättää olla onnellinen kaikesta siitä mitä minulla jo on..

voisin.. vaan kun en voi..

Tiedän, että jos nyt annan pelolle vallan ja jään paikoilleni, menee vuosi, ehkä kaksi, ja olen taas samassa tilanteessa. Tilanteessa jossa sydämeni ja järkeni repivät eri suuntiin. Tilanteessa jossa aiheutan tuhoa ympärilleni yrittäessäni kynsin hampain tyytyä siihen mitä minulla on, vaikka samalla tiedän että "tuolla ulkona" olisi niin paljon mahdollisuuksia jotka vain odottavat minua..

Muutos pelottaa! Menestyminen pelottaa. Lienen maininnut tämän joskus ennenkin, mutta ystäväni vuosien takaa kysyi joskus miksi pelkään onnistumista ja menestymistä? Totesin jo tuolloin että tiedän kuinka selvitä oman kurjuuteni kanssa, menestyminen toisi eteen uusia asioita ja muutosta..

Tunnen nyt olevani valmiimpi muutokseen. Onneksi minulla on apua, en ole tässä prosessissa täysin yksin. Tarvittaessa saan ja voin myöntää olevani umpikujassa, tarvitsevani tukea ja ohjausta, ja saan apua seuraavan askeleen löytämiseen. Vaikka muutos on itsessäni tapahtuva prosessi. Vaikka päätökset ovat omiani. Vaikka itse valitsen elämäni tien, silti oppaani on lähellä osoittamassa oikeaa suuntaa..