Jännä juttu kuinka pienet asiat voivat joinakin päivinä saada ihmisen hymyilemään: Seisoskelin tänään hetken verran forumin kulmassa odotellessa tavaran noutajaa.Jännä juttu kuinka näkymättömäksi sitä muuttuukaan siinä vaiheessa kun seinään nojaillessa katselee ohi käveleviä ihmisiä. Rakastuneita pareja käsi kädessä, äitejä lastenrattaineen, pikkuneitejä jotka pinkissä hörsöhmeessa pitävät kiinni äidin kädestä ja ihmettelevät maailman menoa ja ne "mukateinit"...
Rullaportaista kuului kauhea "vittusaatana" nuoren naisen äänellä. Muuten en keskustelua varsinaisesti kuunnellut mutta tuo vakiolausahdus jotenkin pomppasi korvaani. Vilkaisin kuka/ketä sieltä on tulossa ja näin pari vaahtosammuttimen kokoista tytsyä. Voisin arvioida naapurin neidin olemuksen perusteella näiden smurffien olleen suunnilleen 8-9 vuotiaita. Toinen selittää kädet heiluen, kuin parhaalla yo-manilla, jotain kaverilleen, ja jokatoinen sana on tuo "vittusaatana". Todella kaunista... *virn* repesin aivan totaalisesti. vieressä seisoskellut neitokainen katsoi meikäläistä hiukan oudosti, mutta minkäs teet, tuo smurffiasenne kun oli niiiiiiin kaukana todellisesta katu-uskottavuudesta, että olisi tehnyt mieli käydä nykäsemässä hihasta ja käskeä neidit kotiin kasvamaan...
*huoks* tunnen itseni niiiin vanhaksi taas tänään
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti