Ei mitään-päivä

Kerrankin osasin sanoa ei.. Tänäänkin olisi ollut tarjolla töitä, mutta johtuen jomottavasta selästä osasin kerrankin kieltäytyä. Vaihtoehtoina kun olisi ollut joko mennä keikalle ja hammasta purren olla huono asiakaspalvelija (josta voisi seurata se ettei uutta keikkaa tarjottaisikaaan) tai jäädä kotiin ja ottaa se riski ettei uutta keikkaa tarjota.. Lopputulos voi pahimmillaan olla sama, mutta ilmoittaessani että kropan kunto ei tähän hätään kestä enempää, sain vastauksen ettei haittaa, tämä olikin ollut vain kysymysmerkillinen optio.. eli kerrankin oikea ratkaisu.

Päivä on sitten mennyt tekemättä mitään, tai no lähes ei mitään. Kävin peräti kastelemassa eilen istuttamani kukat, ja kokeilin samalla kertaa S:n viime viikolla kotiintuomat kävelysauvat (kesälahja duunista). Tuo sauvojen kanssa huitominen on kyllä juuri niin dementiahiihdon tuntuista kuin kuvittelinkin sen olevan, mutta sauvat toiminevat hyvin rullaluistellessa. Se täytyy ensi viikolla testata kun vihdoin saan hommattua itselleni uudet suojat vanhojen varastettujen tilalle..

Lupailin itselleni myös ensi viikolle käyntiä hierojalla, tuo selkä kun on oikeasti todella jumissa (koko matkalta lantioluista kallonpohjaan) ja veikkaan että nyt se on sellainen ettei enää pelkkä venyttely riitä.. Toisaalta tuo oma hierontamasiina helpotti oloa hiukan kun lähti edes vähän veri kiertämään selässä..

Toisaalta tänään pitäisi kyllä tehdä hiukan töitäkin.. mutta ehkä sitä on suotava itselleen edes se yksi lepopäivä viikossa (tai parissa) varsinkin kun päivät tuppaavat venymään lähemmäs 16 tuntia matkoineen... Ai niin ja eilen taisin luvata itselleni että jos päivä ei ole kauniin aurinkoinen niin että viihtyisin pihalla, voisin järjestää kellarin..