Ihmisen ikävää

Joskus tulee sellainen selittämätön kaipaus. Kaukokaipuun tunnistan kyllä, vaikken ole matkailua hirvittävästi harrastanutkaan niin silti tiedän mitä on tuo selittämätön kaipaus lähdön tunnelmaan. Vaikken varsinaista lähtöä olekaan koskaan rakastanut, saati sitten jäähyväisiä joita inhoan yli kaiken. Erotessa kun haluaisi kertoa toiselle ihmiselle kaiken kuinka paljon hän merkitsee ja mitä kaikkea hänestä ajattelee ja ulos saa pihautettua pienen äännähdyksen: "nähdään!" Yeah, aika loogista, nähdään jossei tulla sokeaksi.. Siinä mielessä pidän lähdön tunnelmasta että se kutkutus vatsanpohjassa kun odottaa mitä kaikkea määränpäässä odottaa, sinänsä hullua mutta tämä lähtökutina tuntuu vaikka menisi vain laivalla tallinnaan. Tarkoitan nyt siis menoa tallinnaan, en sitä että mennään kelluvaan baariin juomaan äly ämpäriin tallinnan satamaan...

Teininä Stadiin muuttaessa viihdyin usein notkumassa steissillä. En sen takia että olisin haikaillut millään tavalla niihin epämääräisiin piireihin joita tuolla pyöri silloin, ja varmaan vieläkin. Vaan sen takia että steissin tulevat ja menevät ihmiset, lähtökuulutukset ja koko tuo lähdön tunnelma.. Sama fiilis vielä vahvemmin korostuneena on lentokentällä. Sielä ehkä vaikuttaa vielä osaltaan se että matka on vielä pidempi...

Mutta siis.. se selittämätön ikävä. Meikäläiselle tulee välillä ihmeellinen ikävä ihmisiä. Sen ymmärtää jos syystä tai toisesta ikävöi eksää, vanhoja ystäviä, sukulaisia, jopa vihamiehiään. Mutta kun välillä tulee aivan mieletön ikävä sellaisia ihmisä ketä en koskaan ole tavannut. Tai sellaisia joita olen tavannut, mutta joiden kanssa ei ole ollut mitään merkittävää; ei ystävyyttä, ei rakkautta, vain oleminen samassa paikassa samaan aikaan... Toisinaan tuo haikailu on järkisyillä selitettävää: jonkin ihmisen muisto tuo vahvasti esiin jonkin aikakauden fiiliksen ja oikeasti enemmän ikävöi "mennyttä nuoruuttaan" mutta välillä todella iskee hirvittävä ikävä johonkuhun.. Yleensä nämä ikävöinnin kohteet ovat osoittautuneet "ikäväni arvoisiksi" eli kun sitten tulee vaihe jolloin tutustumme ja opin tuntemaan kyseisen ihmisen paremmin: kerta toisensa jälkeen näistä ihmisistä on tullut rakkaimpia ystäviä.. Eli odotan mielenkiinnolla...