Ei mitään sanottavaa

Muutaman päivän on ollut jotenkin niin puhti pois ettei ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kirjoittaa mitään. Se ei nyt tällä kertaa tarkoita sitä ettäkö minulla olisi elämä, vaan sitä että olen välillä suoraan sanottuna laiska paska..

Ei vaan, elämästä hiukan "hukkuu" motivaatio silloin kun paskaa kaatuu niskaan kerralla enemmän kuin mihin on varautunut ja mihin voimat tuntuvat riittävän. Vielä kun siihen lisätään fyysinen väsymys niin tuntuu juuri siltä ettei tarvita kuin se kuuluisa viimeinen pisara ja kaikki räjähtää kappaleiksi...

Osaltaan tämä voimien katoilu johtuu siitä että on ollut niin paljon pähkäiltävää joita ei voi todellakaan edes purkaa tänne, vaan käsittely täytyy hoitaa ihan omassa päässään pyörittelemällä.

Niin onhan tässä sentään jotain positiivistakin tapahtunut:

Tiistaina haettiin vihdoin poika tallilta kotio. S oli pienessä paineessa ajaessa, taas kun oli ollut kaikki palikat levällään niin onhan se eka ajo epäilyttävä. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin, samoin kuin kuulemma eilisellä duunimatkalla. Enkä usko että tänäänkään olisi mitään ongelmaa..

Toinen kertomisen arvoinen juttu on eilinen aamuvieras: Kettu juoksi aamulla pihamaan poikki myyrä suussaan, eli sotatilan tilanne on tällä hetkellä ainakin 1-0 meidän joukkueen hyväksi, mielummin nimittäin ruokin vaikka millaista kettupesuetta kuin katselen noita myyrän kasoja..

Nyt jos menis tekemään saunapuut ja sitten kaivamaan iltapuvun esiin, sille kun on lauantaina käyttöä... *virn* kerron siitä sitten myöhemmin lisää...