ilta quiz

You need love.
You are a pretty normal, well-rounded person
that just craves that fairy tale love where you
will be swept off your feet and live happily
ever after. Chances are that you fantasize or
dream about it so much that you either see all
the guys/girls as unromantic or you tell
yourself that anyone could be your soulmate.
You long to have someone by your side and you
want to give back on the romance part too, not
just give.


What Do You Need in Your Life? [dark pics]
brought to you by Quizilla

saa lahjoa..

tällaisella... ihan muuten vaan..

outoja aatoksia

Kumma juttu muuten, mielessä pyörii pitkin päivää miljoonia juttuja joista ajattelee että pitäisi kirjoittaa tänne. Mutta niin vaan siinä vaiiheessa kun istun koneen äärellä ja kirjaudun bloggeriin niin *Puuf* kaikki nuo pähkäiltävät katoavat sen siliän tien..

Hetki sitten tuli ajankohtaisessa kakkosessa (vai kotimaa nyt- ohjelmassa, no joko tai) ohjelmaa palvelualojen pienyrittäjistä: Olen tuntenut jonkin asteista masennusta siitä että koko ajan ei ole ollut tasaisesti tarpeeksi töitä omalta alalta. Lohduttavaa sinänsä, ohjelmassa kerrotaan että lukemattomat palvelualojen yrittäjät kärsivät samasta ja lukemattomat ovat hakeutuneet muualle töihi jotta heillä olisi varaa tehdä sitä työtä johon ovat kouluttautuneet ja jota haluaisivat tehdä.. Eli saanen pyyhiä pois masentuneisuuteni sinne tänn pätkätöiden tekemisestäni.. Toisaalta tiedän kyllä senkin että jos kerrankin keskittyisin vain ja ainoastaan yhteen työhön, ja tekisin siinä parhaani (enkä vain sitä mitä sattuu kulloinkin huvittamaan) niin ei tarvitsisi jonkin ajan jälkeen ottaa pätkiä vastaan.. No onneksi joka päivä on mahdollisuus "aloittaa uudestaan" joten jos nyt vielä päivän pari leijun tässä päättämättömyydessä ja samalla kertaa kuulostelen vanhojen ihmisten ajatusmaailmaa ja imen heistä elinvoimaa itseenikin.. ensi viikolla voin sitten taas aloittaa tosissani..

Ai niin, kesäpäivitystä taas: sain vihdoin istutettua lisää kesäkukkia.. kohta tää alkaa näyttää edenin puutarhalta..
ai niin *2 pitäkää peukkuja että S löytää taka-akseliin puuttuvan palikan, sitä mökötystä ei jaksa aatukaan mikä seuraa jos viikonlopun Nortelje-reissu peruuntuu... *huokaus*

Noitamaista..

Jos saisi omakseen yhden noitakeinon, minkä haluaisit??
Itse kaipaisin tällä hetkellä eniten kykyä pysäyttää aika. En tarkoita nyt ihan sitä mikä on nähtävillä, ah niin suloisen naivissa, Siskoni on noita-sarjassa. Kykyä pysäyttää aikaa niin että voi väistellä lenteleviä tulipalloja tai kimppuun hyökkääviä demoneja. Itse kaipaisin sitä keinoa jolla voi pysäyttää ajan etenemisen korjatakseen elämän epäkohtia.

Ympärillä sattuu ja tapahtuu ihmissuhderintamalla. Jos minulla olisi valta tehdä niinkuin on mieli, pysäyttäisin ajan ja sormia napsauttamalla korjaisin palasia paikalleen. Joidenkin kohdalla kun tuntuu että todellisuus on vääristynyt irvikuvaiseksi kauhutarinaksi jossa päähenkilöt raatelevat itseään kun yrittävät raadella toisen. Kostolla ei ole oikeutusta ihmissuhteissa, ei vaikka sanotaan että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Tokihan ymmärrän loukatun mielen oikeutuksen aiheuttaa toiselle yhtä pahaa tuskaa kun itse on joutunut kokemaan, mutta kosto varsinkin näissä asioissa kun tuppaa olemaan kaksiteräinen miekka joka viiltää syvälle omaan sydämeen silloin kun yrittää sohia summamutikassa toista. Tosiasiahan on että rakkaintaan sitä loukkaa yleensä eniten, mitääntekemättömälle, merkityksettömälle ihmiselle kun ei anna sitä valtaa satuttaa tai tulla satutettavaksi. Esimerkiksi; ei ainakaan minua loukkaa se, jos tuiki tuntematon huutelee kadulla perään huoraksi, saatan nauraa ja kysyä jopa paljonkos hän olisi valmis maksamaan..

Muistelen joskus lukeneeni kuinka lukin seitti toimii, mitä enemmän seittiin lentänyt siivekäs pyristelee päästäkseen vapaaksi, sitä tiukemmin se tarttuu kiinni. Eikä lukin tarvitse itsensä tuossa tilanteessa tehdä muuta kuin tyynesti seurata kunnes saalis on valmis nautittavaksi.. Samaahan sitä tekee ihmis polo tunteidensa verkossa: Saattaa tuntua kuin toinen ärsytykseskseen olisi olemassa ja eläisi elämäänsä. Joka käänteessä itse räpistelee omien ajatusten ja epäilysten verkossa, sen sijaan että tylysti jättäisi koko verkon olemassaolon huomiotta ja huomaisi yht' äkkiä olevansakin vapaa.. Toisaalta saattaahan se seitti olla samalla kertaa myös se turvaverkko - muistojen maailma johon voi paeta silloin kun se mitä on tässä ja nyt tuntuu pahalta.. Eihän se elämä vaihtamalla parane, vai paraneeko..? Entä jos ei osaakkaan päästää oikeasti irti ja sen takia että kädet ja sydän on täynnä vanhaa kaaosta ei osaa tai voi tarttua uuteen tilaisuuteen sen tullessa kohdalle..

Toinenkin asia on johon tuota maailman korjaamista haluaisin tänään käyttää. Pysäyttää ajan ja kääntää reilun päivän taaksepäin, antaa kaikille asian osaisille mahollisuuden kertoa kuinka tärkeä toinen voi ollakaan.. Toivottavasti enkelit olivat vuoteen vierellä viemässä sielun taivaaseen.. *itken*

Luontohetki

Eilen tapahtui ihme: Saimme ruohon leikattua!! Oikeasti ei tuo ollutkaan ihan niin paha projekti kuin mitä kumpikin oli pelännyt. Tosin näyttää vahvasti siltä että viimeistään keskiviikkona tuon alapihan saa leikata uudestaan, siinä oli niin pitkä kasvusto ettei kaikki suostunut leikkaantumaan kauniisti, vaan osa vain lakoutui.. Mutta jos huomenna tai keskiviikkona on aurinkoista niin mikäs siinä, tuotahan leikkelee ihan mielellään..

Kesä on edennyt aivan uskomatonta vauhtia, katselin eilen pihan kasveja, jotka ovat suorastaan harpponeet kehityksessä eteenpäin parin viime päivän aikana: Idänunikot aukeavat tänään tai huomenna, kukkamollukat ovat jo 5cm kokoisia. Kielot aloittavat kukintansa lähipäivinä, ensimmäiset varret olivat jo kukassa, mutta "suuri aalto" alkanee ensi viikolla. Outoa sinänsä että nuo kukkivat jo nyt kun lapsuudesta muistan että syreenit kukkii faijan synttärinä (12.6) ja kielot nippa-nappa juhannuksena.. toisaalta tietysti lapsuuden muistot liittyvätkin muutama sata kilometriä pohjoisemmalle vyöhykkeelle...

Ensimmäiset sorsanpojat olivat äsken uimasilla. En tiedä ovatko nuo jo monta päivää olleet kuorestaan pihalla, mutta aiemmin en ainakaan ole pikkuveijareitä rannassa nähnyt. Toisaalta enpä nytkään huomannut poikasia, vaan katsoin että mitä tuo fasaani rannassa tönöttää.. Kiikarit silmille ja totuus paljastui; sorsaemo sielä oli poikueensa keralla, vesipyrähdys oli melkoisen nopea, joten eivät nuo kai kovin vanhoja olleet...

Nyt odotan mielenkiinnolla fasaanipoikueen näkemistä, samoin kuin pupujen pesueen ilmaantumista.. kohta on ympärillä kuhinaa.. Kiva!

Jumetus

Jeesh! Hyvältä tuntuu, selkä, kädet ja aavistuksen jalatkin on jumissa. Viime aikoina on tuo kuntoilu jäänyt hiukan heikkoihin kantimiin, joten kun kävi ilmi että apua muuttoon kaivataan niin ilmoittauduin innolla mukaan.. Mikäs sen parempaa hyötyliikuntaa. Itse muutto eteni sopivassa aikataulussa (mitä nyt pikkasen tuli töihin hoppu *virn*). Porukkaa oli paikalla sopivasti, itselle ei ainakaan tullu fiilistä että olis liian paljon joutunut paahtamaan (kundit voi tietty olla toista mieltä..) ja ilmeisesti kaikki tavarat saapuivat ehjänä perille..

Asunto oli aivan ihana! Jos en olisi niin totaalisen rakastunut nykyiseen omaan asumismuotoon niin olisin tuntenut armottoman kateuden piston. Vanhoissa taloissa on se ihanainen oma henkensä, ja mikä ihaninta parvekkeelle kuului vain lokit ja totaalinen hiljaisuus.. Uskon että asumisesta tuolla tulee ERITTÄIN onnellista. Ainakin toivon sitä sydämeni pohjasta!

S saapui sitten laivalta iltasella. *Huokaus* Ilmeisesti reissu oli ollut mukava, mitä nyt johonkin oli kadonnut kolme tuntia elämästä.. toisaalta tämä katoamus oli tapahtunut helsingissä joten eipä kai mitään katastrofaalista ollut tapahtunut.. Ehkä tuo elämäkin pikkuhiljaa voittaa tuolla soffan pohjalla..

testing testing..

Osu ja uppos... *virn*



Tiikerit ovat erityisen ihailtuja kissapetoja kauniin turkkinsa takia, mutta niitä on enää jäljellä reilusti alle 7000. Tiikerit rakastavat vettä ja uimista ja kuten kotikissatkin, ne pystyvät vetämään kyntensä suojaan tassujensa sisään. Niiden yönäkö on kuusi kertaa parempi kuin ihmisellä.

Passi-painajainen

En tiedä muista, mutta meidän perheessä tuntuu aina olevan passi hukassa.. Ja yleensä aina toinen löytyy ja toinen ei, yleesä sitä jota etsitään ei meinaa löytyä millään...

Illalla saunassa S totesi että täytyy etsiä passi ennen lähtöä aamulla (risteilylle) En ollut ajatellutkaan hänen tarvitsevan sitä, sillä virohan kuuluu nykyään eu:hun.. mutta kuten S muistutti, ei Shengeniin (miten lie kuuluisi kirjoittaa). No käskin muistuttaa aamulla niin käyn kaivamassa passinsa esiin, sillä minullahan oli vankka aavistus missä passi sijainnee...

Heräsin aamulla 5.45 S:n herätyskelloon, äijä ei eväänsä lotkauttanut.. Nousin, keitin kahvin ja ajattelin istahtaa katsomaan maailman menoa soffalta odotellessa että kaffe valmistuu.. Hetken päästä ajatus iski tajuntaan: PASSI.. Ei kun laatikoita koluamaan.. ei ollut kirjahyllyn laatikossa jossa olin kuvitellut sen olevan... no työhuoneessa sitten. Noup, sieltä löytyi kyllä oma passini siististi juuri siitä mistä kuvittelinkin mutta se oli sielä yksin.. Keittiön kaapit.. Eih!!!! Tässä vaiheessa S jo heräsi kolinaani ja kömpi ylös. Hän meni ajamaan partaansa ja meikäläinen jatkoi koluamista: työhuoneen kaikki laatikot, kansioiden taskut, kellarista kaikkien laukkujen taskut.. Pakkohan sen oli jossain olla... S kysyi olinko katsonut jo passipussista? OLIN, vasta kolmeen kertaan ja edelleen yhtä tyhjä kuin ennenkin. Kumma juttu muuten kuinka sitä kuvittelee että jos katsoo uudestaan niin kateissa ollut esine yht'äkkiä ilmaantuisikin sinne missä se äsken ei vielä ollut.. S:kin alkoi hermostua: "kuinka sen on voinut työntää noin huolimattomasti jonnekin, sehän on tärkeä kuitenkin"... NIINPÄ!! Maltoin kuitenkin pitää suuni kiinni, mutisin vain jotain siitä kuinka se varmaankin oli tullut laitettua vain johonkin "varmaan talteen" josta nyt ei jostain syystä huomaa katsoa.. Painelin uudestaan työhuoneeseen ja tyhjensin lattialle kaikki pahvilaatikot joissa oli duunimateriaaleja yms papereita. En muistanut nähneeni koko passia sitten viime syksyisen ruotsinreissun, ja sen jälkeen oli kuitenkin muutettu... Lopulta kaikki paikat oli tarkistettu ja kipusin kellarin rappuja nuutuneena ylös.. Kysyin vielä ihan varmuuden vuoksi oliko hän varma että passi oli ollut ruotsissa mukana?? S alkoi pähkäillä:"Kumpikas oli viimeksi, pyöräreissu vai risteily..?" Samalla hän meni ajotakkinsa luo ja kokeili povarista... Yeah! Sielähän se oli.. Eipä tullut pieneen mieleenikään tarkistaa oliko passi povarissa, sillä pidin itsestään selvänä että sieltä hän oli jo aikaa sitten tarkistanut.. Unohdin vain että kyseessähän oli.. MIES

Mutta siis loppu hyvin, äijät oli satamassa ajoissa ja nyt voi rauhassa keskittyä päivän muihin puuhiin...

..pili-pili bom

Sataa vettä!

Yllättävää sinänsä.. *virn*. Ei vaan, tänään oli tarkoitus lähteä julkisilla duuniin, ja mennä töiden jälkeen käymään parilla terassilla... Taidanpa suunnata sittenkin autolla keskustaan, eihän tuossa sateessa tee mieli talsia puolta kilsaa pysäkille.. Muuten on kyllä ihan jees että sataa, ei tartte kastella kukkia ja luonto pitää kyllä pienestä kostutuksesta.. Kunhan nyt huomiseksi helpottaa, sunnuntaiksi viimeistään, jotta pyhitetystä lepopäivästä tulee oikeasti pyhitetty lepopäivä, muuten kun on vaarana että joutuu siivoamaan kellaria...

Armoton vätystys

Onneks huomenna on jo perjantai. Tällä hetkellä tuntuu totaalisesti olevan puhti pois.. Vaikkei viikonloppukaan mitään loikoilua ole tuomassa tullessaan niin ainakin hiukan helpotusta elämään, ja ainakin sunnuntain saa vain olla..

Osaltaan on voimat vienyt duunissa pidetyt kehityskokoukset. Kolmannet jo viikon sisällä.. tai no oikeastaan neljännet, sillä kolmet on olleet asiakkaiden kanssa ja yhdet oman pomon kanssa, koskien omaa duuni-tilannetta.. Nyt pitäis vielä jaksaa tehdä omiakin töitä... mutta ei voi, ei jaksa, taidan antaa fiilikselle periksi ja rösähtää tuohon soffalle ihmettelemään maailman menoa.. ainakin hetkeksi...

Pieniä ihania asioita

Jännä juttu kuinka pienet asiat voivat joinakin päivinä saada ihmisen hymyilemään: Seisoskelin tänään hetken verran forumin kulmassa odotellessa tavaran noutajaa.Jännä juttu kuinka näkymättömäksi sitä muuttuukaan siinä vaiheessa kun seinään nojaillessa katselee ohi käveleviä ihmisiä. Rakastuneita pareja käsi kädessä, äitejä lastenrattaineen, pikkuneitejä jotka pinkissä hörsöhmeessa pitävät kiinni äidin kädestä ja ihmettelevät maailman menoa ja ne "mukateinit"...

Rullaportaista kuului kauhea "vittusaatana" nuoren naisen äänellä. Muuten en keskustelua varsinaisesti kuunnellut mutta tuo vakiolausahdus jotenkin pomppasi korvaani. Vilkaisin kuka/ketä sieltä on tulossa ja näin pari vaahtosammuttimen kokoista tytsyä. Voisin arvioida naapurin neidin olemuksen perusteella näiden smurffien olleen suunnilleen 8-9 vuotiaita. Toinen selittää kädet heiluen, kuin parhaalla yo-manilla, jotain kaverilleen, ja jokatoinen sana on tuo "vittusaatana". Todella kaunista... *virn* repesin aivan totaalisesti. vieressä seisoskellut neitokainen katsoi meikäläistä hiukan oudosti, mutta minkäs teet, tuo smurffiasenne kun oli niiiiiiin kaukana todellisesta katu-uskottavuudesta, että olisi tehnyt mieli käydä nykäsemässä hihasta ja käskeä neidit kotiin kasvamaan...

*huoks* tunnen itseni niiiin vanhaksi taas tänään

meem-mee

"Ryöväsin" tämän Sudden Deathilta. En tiedä onko aika paras tämän meemin täydentämiseen, mutta toisaalta hyvä laittaa ajatukset järjestykseen... joten

10 vuotta sitten minä...
1. Asuin Aleksis Kiven kadulla
2. Elin "onnellisessa" avoliitossa ja kuvittelin meneväni piakkoin naimisiin
3. Työskentelin vuokratuolipaikalla

5 vuotta sitten minä...
1. Olimme reilun vuoden asuneet (pankin)omassa Pääskyn pesässä sörnäisissä
2. Olin edelleen silmittömän rakastunut avomieheeni
3. Työskentelin varastokonttoristina tehden satunnaisia kauneushommia

3 vuotta sitten minä...
1. Asuin edelleen Pääskylänrinteellä
2. Kävin läpi rankkaa parisuhdekriisiä
3. Olin jonkin aikaa työskennellyt täyspäiväisenä yrittäjänä

1 vuosi sitten minä...
1. Muutin uudestaan yhteen avomiehen kanssa, nyt vuokralle Lintulahden huipulle
2. Hain elämään ja parisuhteeseen tasapainoa
3. Työskentelin yhä yrittäjänä

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olemme remontoineet ja sisustaneet omakotitaloa Sipoossa "maalla"
2. Olen oppinut nauttimaan siitä mitä minulla on haikailematta sitä mitä en voi saada
3. Teen yhä töitä yrittäjänä, "vieraillen" milloin missäkin hommassa..

Eilen minä...
1. Nautin auringosta ja puuhailin niin sisällä kuin puutarhassa
2. Kiukuttelin pienen perhedraaman puitteissa
3. Olin päivän toimistolla ja illan omissa töissä

Tänään minä...
1. Tuhlasin aurinkoisen päivän toimistolla
2. Totesin taas ettei se vaihtamalla parane
3. Olin illan koulutuksessa ja hoidin asiakaskontakteja sen jälkeen

Huomenna minä...
1. Toimiston jälkeen haen lisää kukkia istutettavaksi
2. Lämmitän saunan ja laitan hyvää ruokaa
3. Hoidan muutaman rästityön pois päiväjärjestyksestä

kesä ja kärpäset...

Johan kosahti

Tässä onkin mennyt jo liian kauan asiat kaikin puolin hyvin, joten johan tämä oli taas odotettavissa. Kun tuntuu että kaikki mihin tarttuu onnistuu, kiitosta satelee suunnasta jos toisesta ja todellakin tuntuu että neiti fortuna on vaihteeksi huomannut meikäläisenkin niin... Kerrankin en edes ehtinyt alkaa pelätä sitä että koska sattuu, nautin vain hyvästä ja tasapainoisesta fiiliksestä.

Eilen se pommi sitten putosi, aivan varoittamatta, kirkkaalta taivaalta. Tällä hetkellä tuntuu ettei yhtikäs mikään toimi. Kaikki asiat mättää.

Joskus tulee tunne että tekisi mieli ottaa itsensä ja pari vaatekertaa, passi ja valokuva-albumi ja vain kadota. Unohtaa parisuhteet, unohtaa ystävät, unohtaa jopa perhe. Lähteä vain pois ja yrittää aloittaa jossain muualla täysin alusta. Voisiko sielä olla juuri sellaisena kuin haluasi? Voisiko elää rehellisenä vain itselleen. Luottaa siihen että jos kohdalle osuisi ihminen johon haluaisi rakastua, se onnistuisi ilman kaapissa kolisevia luurankoja. Voisiko odottaa että uudet ystävät hyväksyisivät minut sellaisena kuin olen ilman että tarvitsisi yrittää olla mitään muuta kuin mitä on..

Tänään tuo tunne on taas vahvempi kuin eilen...

Geir Rönning une poing

Jep, se oli taas se aika vuodesta kun viisuja on tullut joka tuutista. Varsinaisia oikeita viisuja en pahemmin seuraillut, mitä nyt karsintoja kuuntelin puolella korvalla ja totesin että muutama ihan hyvä kipale oli kisaamassa suomen kanssa jatkoon pääsystä. Suomea en varsinaisesti kannattanut tällä kertaa, sillä mielestäni edustamaan valittu kappale ei ollut suomen karsintojen parhaimmistoa, olisin enemmän tykännyt geirin ja ninan duetosta jossa oli sekä potkua että taitoa.

Omat viisuilut keskittyivät lauantaina semifinaalin lavalle, jossa olin osaltani juontamassa Ramoviisuja.. Hauskaa oli, tupa täynnä porukkaa ympäri kotomaan ja kaikilla hyvä fiilis. Itselle biiseistä kolahti parhaiten kakkoseksi tullut Sekaisin Marista. Kaikissa oli kyllä "sitä jotain". Omasta osuudestani en kyllä ollut ihan varma, mutta kuulemma ainakin iltapuku yhdistettynä converseihin toimi loistavasti. Hullua sinänsä että vaikka sitä hätätilassa oikeasti puhuukin franskaa niin siinä vaiheessa kun se mikki on nenän edessä ja pitäisi saada jotain järjettömän järkevää ulos niin, ei toimi, sanat yksinkertaisesti katoaa.. mutta kuulemma ei sekään kuulijoita haitannut.. *virn* tosin yksi totesi shöyn jälkeen että miksi puhuin ruåttia.. :|

Ehkäpä ensi vuonna uudestaan...

Ihmeellinen ihminen

Olen joitakin vuosia roikuskellut erilaisissa nettiyhteisöissä ja tutustunut ihmisiin irl näitä kautta. Eräs rakkaimmista oli jo kuollut ja kuopattu Duuni.net. Duunin tuhkasta nousi kuitenkin aikanaan uusi yhteisö, suunnilleen samoilla ihmisillä. Jotain oli kuitenkin muuttunut. Kesti jonkin aikaa ja eräs rakennelman vahvimmista tukipilareista ilmoitti poistuvansa takavasemmalle (tai oikealle, kun en seuraa politiikkaa niin tierä sitten kumpi miellyttäisi henkilöä itseään). No moinen poistuminen ei suoranaisesti hämmästyttänyt, hänen yhteytensä kyseiseen yhteisöön kun oli pitkälle työsuhde, ja tuollaisissa tilanteissa kun raha ratkaisee periaatteessa.. Mutta sitten, sitten tapahtui todellakin jotain joka alkoi sotkea tuttuja ja turvallisia kuvioita. Ymmärrän sen että ihmisten ystävyys päättyy, itselläkin näin on valitettavasti käynyt lähiaikoina, mutta sitä en ymmärrä että 'oman riidan' ympärillä kanssaihmiset pakotetaan valitsemaan kenen puolella on. Tokihan tietysti osa ihmisistä valitsee automaattisesti puolensa, syystä tai toisesta, hyläten toisen osapuolen. Toisilla ihmisillä on kuitenkin kyky olla tasavertaisesti tekemisissä monen eri tahon kanssa. Tietysti on niitäkin todellisia tilanteita joissa on ehdottomasti karsittava: jos et ole puolellani olet minua vastaan. Mutta jos tämä karsinta aloitetaan siitä, että jos olet tekemisissä x:n kanssa, et ole enää minulle olemassa.. HALOOOO!!! Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä eikä hiekkalaatikon hierarkkiasta.

Sääli sinänsä jos/kun menetin elämästä yhden hyvän ihmisen, jonka sanoja ja tekoja arvostan edelleen suuresti. Minä en puolta suostu valitsemaan asiassa josta en ole kuullut kumpaakaan versiota (enkä halua kuulla).. Kun palaatte minä-minä-maasta todellisuuteen niin sopii ottaa yhteyttä.

Ei mitään sanottavaa

Muutaman päivän on ollut jotenkin niin puhti pois ettei ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kirjoittaa mitään. Se ei nyt tällä kertaa tarkoita sitä ettäkö minulla olisi elämä, vaan sitä että olen välillä suoraan sanottuna laiska paska..

Ei vaan, elämästä hiukan "hukkuu" motivaatio silloin kun paskaa kaatuu niskaan kerralla enemmän kuin mihin on varautunut ja mihin voimat tuntuvat riittävän. Vielä kun siihen lisätään fyysinen väsymys niin tuntuu juuri siltä ettei tarvita kuin se kuuluisa viimeinen pisara ja kaikki räjähtää kappaleiksi...

Osaltaan tämä voimien katoilu johtuu siitä että on ollut niin paljon pähkäiltävää joita ei voi todellakaan edes purkaa tänne, vaan käsittely täytyy hoitaa ihan omassa päässään pyörittelemällä.

Niin onhan tässä sentään jotain positiivistakin tapahtunut:

Tiistaina haettiin vihdoin poika tallilta kotio. S oli pienessä paineessa ajaessa, taas kun oli ollut kaikki palikat levällään niin onhan se eka ajo epäilyttävä. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin, samoin kuin kuulemma eilisellä duunimatkalla. Enkä usko että tänäänkään olisi mitään ongelmaa..

Toinen kertomisen arvoinen juttu on eilinen aamuvieras: Kettu juoksi aamulla pihamaan poikki myyrä suussaan, eli sotatilan tilanne on tällä hetkellä ainakin 1-0 meidän joukkueen hyväksi, mielummin nimittäin ruokin vaikka millaista kettupesuetta kuin katselen noita myyrän kasoja..

Nyt jos menis tekemään saunapuut ja sitten kaivamaan iltapuvun esiin, sille kun on lauantaina käyttöä... *virn* kerron siitä sitten myöhemmin lisää...

edelleen ei mitään

Päivä näyttää kauniilta, mutta tuulee niin että tuntuu jotta katto lähtee lentoon.. eli pihalla ei ole niin lämmin miltä voisi näyttää.. Ihanaa vain olla ja laiskistua...

Ei mitään-päivä

Kerrankin osasin sanoa ei.. Tänäänkin olisi ollut tarjolla töitä, mutta johtuen jomottavasta selästä osasin kerrankin kieltäytyä. Vaihtoehtoina kun olisi ollut joko mennä keikalle ja hammasta purren olla huono asiakaspalvelija (josta voisi seurata se ettei uutta keikkaa tarjottaisikaaan) tai jäädä kotiin ja ottaa se riski ettei uutta keikkaa tarjota.. Lopputulos voi pahimmillaan olla sama, mutta ilmoittaessani että kropan kunto ei tähän hätään kestä enempää, sain vastauksen ettei haittaa, tämä olikin ollut vain kysymysmerkillinen optio.. eli kerrankin oikea ratkaisu.

Päivä on sitten mennyt tekemättä mitään, tai no lähes ei mitään. Kävin peräti kastelemassa eilen istuttamani kukat, ja kokeilin samalla kertaa S:n viime viikolla kotiintuomat kävelysauvat (kesälahja duunista). Tuo sauvojen kanssa huitominen on kyllä juuri niin dementiahiihdon tuntuista kuin kuvittelinkin sen olevan, mutta sauvat toiminevat hyvin rullaluistellessa. Se täytyy ensi viikolla testata kun vihdoin saan hommattua itselleni uudet suojat vanhojen varastettujen tilalle..

Lupailin itselleni myös ensi viikolle käyntiä hierojalla, tuo selkä kun on oikeasti todella jumissa (koko matkalta lantioluista kallonpohjaan) ja veikkaan että nyt se on sellainen ettei enää pelkkä venyttely riitä.. Toisaalta tuo oma hierontamasiina helpotti oloa hiukan kun lähti edes vähän veri kiertämään selässä..

Toisaalta tänään pitäisi kyllä tehdä hiukan töitäkin.. mutta ehkä sitä on suotava itselleen edes se yksi lepopäivä viikossa (tai parissa) varsinkin kun päivät tuppaavat venymään lähemmäs 16 tuntia matkoineen... Ai niin ja eilen taisin luvata itselleni että jos päivä ei ole kauniin aurinkoinen niin että viihtyisin pihalla, voisin järjestää kellarin..

Tuoksumuistoja

"..käsivoiteesi tuoksun tunsin jostain leijaileen.."
Niinhän siinä karjalaisen kappaleessakin lauletaan. Tuoksut ovat osa muistoja. Muistelisin joskus jostain lukeneeni että tuoksuilla on eräs kaikken vahvimpia muistoja palauttavista vaikutuksista. Tuoksuja on hyvin erilaisia (ihanko totta?? ). Toiset ovat niitä "yleisiä tuoksuja" jotka liittää vaikka tiettyyn vuodenaikaan tai paikkaan; mullan tuoksu keväällä luonnon herätessä, ukkossateen jälkeinen hiukan otsoonipitoinen tuoksu, sairaalan desinfioitu tuoksu.. Mutta sitten on näitä tuoksuja jotka herättävät tietyn muiston, nostavat esiin aina yhden ihmisen tai yhden tapahtuman.

Perjantai aamulla kävelin velodromilta pasilaan ja jonkin matkaa edelläni käveli keski-ikäinen nainen, saavuttaessani häntä tunsin "tutun tuoksun". Ohi kävellessä meinasin kysyäkin mikä hänen parfyyminsä oli, mutta ajattelin sitten ettei tuolla parfymin merkillä ollut mitään merkitystä, tuoksu kun liittyi jo kai parikymmentä vuotta sitten kuolleeseen naapurin rouvaan jota kutsuttiin Pikku-Mummoksi. Hän oli ihminen johon liittyy paljon lapsuuden muistoja, mm ensimmäinen kokemukseni homejuustosta (ei maistunut tuolloin vaan jouduin pinkomaan pihalle oksentamaan).

Vanhoissa taloissa on oma tuoksunsa, tietyt 50-60 luvun kerrostalot tuoksuvat samalle mille muistan isovanhempieni talon rapun tuoksuneen yläaste ja lukio aikoina. Omakotitaloissa on aivan omat tuoksunsa, vaihdellen niin ympäristön, rakennusmateriaalien kuin asukkaiden tapojen mukaan.. Tietyt noista tuoksuista ovat piirtyneet muistoihin niin vahvasti että tunteepa tuoksun missä tahansa se nostaa muistoja.

Joskus tulee myös näitä tuoksuja joista ei suoraan pysty sanomaan mihin yhteyteen tuoksu liittyy, mutta jostain syystä siitä tulee ajatus: "Tämä tuoksu pitäisi tunnistaa.."

End of Outlaws

No huh!!
Sellainen viikko että oksat pois, onneksi on jo perjantai.. Hirvittävästi on mielessä pyörinyt kirjoitettavia asioita, mutta siinä vaiheessa kun ehtii istahtaa koneelle niin *puhf* kaikki katoaa..

Elämäni lainsuojattomana on päättynyt tältä erää, tiistaina muistin vihdoin ja viimein maksaa autoveron. Onneksi ei ole tullut ajettua ratsiaan tässä kevätpuolella, autosta olisi nimittäin lähteneet kilvet sen siliän tien jos olisivat tarkistaneet.. Mutta se homma on nyt sitten kunnossa, samoin kuin käytin Bublen/Salaman katsastuksessa (reilun viikon myöhässä) ja läpi meni niin että kosahti. Katsastusmies kyllä huomautti että renkaisiin on muutama nasta jäänyt. Kun totesin ettei näin pienin hennoin naisen sormin yksinkertaisesti saanut nypittyä kaikkia pois, niin naureskellen otti ruuvimeisselin ja napsutteli muutaman taivaantuuliin.. *virn* Toinen josta tuli sanallinen huomautus oli tuulilasinpyyhkijät. Nuo kun toimivat pääsääntöisesti vain hitaimmalla vaihteella. Tähän totesin vain tyynesti että kyllä ne saa toimimaan, vaatii vain oikean ranneliikkeen. Sain sitten kehoituksen näyttää.. Onneksi samalla katsastaja meni tarkistamaan vararenkaan olemassaolon ja sain tuskailla rauhassa pyyhkijät isompaan pykälään (Luojan kiitos ne tällä kertaa suostuivat yhteistyöhön). Tyyppi katsoi kuinka pyyhkijät viuhtoivat, naksautti keskinopeuteen ja sammutti ja totesi: Aha!.. Teille voin tässä tunnustaa että oikeasti ei niitä pyyhkijöitä motarilla kiitäessä kyllä saa naksautettua siihen nopeaan asentoon, sen takia tulee ajeltua niin että ruikkii vettä lasille jolloin hetken pyyhkijät viuhtovat innokkaasti..

Mutta anyway, keltainen ihme on taas laillisesti liikenteessä, ja lupaan ja vannon ja vakuutan että mikäli sama auto on ensi keväänäkin vielä ajossani niin vaarmasti vien sen ajoissa katsastukseen... nih!

windows rules -it not wörk tudei

Yeah!! Tää on taas tätä.. tiistaina koulutuksesta tullessa yritin lukea saamani tekstiviestin. Ei onnistunut, puhelin ilmoittaa ettei voi suorittaa annettua komentoa. Soitin vastaajaan, sen se sentään suostui tekemään, ja puhelua päättäessäni koko puhelin menee pimeäksi. KH-HJ (eli näitä termejä tuntemattomille selvennettäköön että moottoripyörien, ja vissiin muidenkin härveleiden, kanssa on muutema perustermi, yllämainittu on suomennettuna: kosketushäiriö -heiluta johtoa) Eli käynnistelemään puhelinta uudestaan, mutta tuo mokoma aukeaa vain ensimmäiseen käynnistyskuvaan, sen jälkeen se ei sammu eikä käynnisty enää millään... Eli akku irti, virrat katoaa ja uusi yritys, sama lopputulos... illalla vielä yritin muutamaan otteeseen saada sitä toimimaan, mutta ei! Kaivoin siis kaapin perukoilta vanhan kapulani ja sim-kortti sisään ja homma toimintaan.. Eilisen olin sitten vanhan kapulan varassa. Totesin taas kuin helppoa ja samalla niin ärsyttävää on kirjoittaa tekstareita ennakoivalla tekstinsyötöllä.. *virn* Illalla sitten S "buuttasi" motorolan, ainoa vaihtoehto oli suorittaa ns. master reset, eli puhelin ajaa itsensä perustilaan. Muuten ihan hemmetin hyvä, mutta sinne katosi niin puhelinmuistio kuin kaikki tekstiviestit.. Että näin, toisen kerran puolen vuoden sisällä kaikki yhteystiedot kateissa.. Joten en pahastu ollenkaan jos mulle lähettelee nimensä ja puhelinnumeronsa.. tai siis jos heittelee tekstareita niin saa allekirjoittaa ne jotta tiedän keneltä ne tulee...

Mitäs me tästä tällä kertaa opimme, ainakin sen että salama voi iskeä kaksi kertaa samaan paikkaan.. muuten emme varmaan mitään... *virn*

Uusi vaihde

Se on taas maanantai. Ei, en minä ole karvismaisen maanantai-vastainen, eikä minusta ole edes vastenmielistä mennä töihin maanantaisin, tai herätä maanantaihin...

Tänään tosin tuskailin sitä kuinka jumalattoman paljon ihmisiä oli liikkeessä aamusta, tuntui kuin kaikki ne perjantaina vapaata pitäneet olisivat putkahtaneet maanantaisen aamuruuhkan täytteeksi.. Tuntui että tie oli ihan tukossa.. No töihin ehdin kyllä ihan ajoissa, mutta kaikki "hyvät" parkkipaikat oli tietenkin jo menneet..

Maanantain katastrofaalisuus tuntui kyllä työasioissa. Ohjelmat kaatuilivat, tyytymättömiä asiakkaita, mikään ei tuntunut toimivan.. Toisaalta, joku oli ystävällisesti tuonut toimistolle ison maljallisen viinikumeja joten päivä meni mässyttäessä...

Ai niin, viikonloppuna tuli suoritettua edes jotain lauantain listasta: nastat on nypitty ja osa kukista ostettu.. lähes kaikki muu jäikin sitten tekemättä... Sunnuntaina kävin morjestamassa isoäitiä ja äitiä, jostain kumman syystä noista tuli mieleen katastrofiajatus, kuinkahan romuna meikäläinen tulee olemaan kymmenen vuoden kuluttua, saati kahdenkymmenen tai neljän-viiden kymmenen... no aika näyttää, kai täältä hengissä selviää, ainakin siihen asti kunnes kuolee..

Niin tuo otsikon ajatus.. Huomasin tänään duunissa, että nyt kun on vahvistus tullut siitä ettei meikäläisen pesti tuolla kauaa jatku niin työmotivaatio on jotenkin hukkateillä... Toisaalta jos ja kun hoitaa homman nyt huolella niin tiedän että pätkiä on odotettavissa myöhemminkin... Sitä odotellen... *virn*

Myyräkuume

Ehei, en ole onnistunut vielä hankkimaan itselleni myyräkuumetta, luin vain viikonlopun alueuutisista jutun aiheesta. Jotenkin tuo tauti on aina ollut sellainen "kaupunki-legenda" maaseudulta, kaikki taudin tietävät mutta kukaan ei ole siihen sairastunut. No tosin tuttavapiiriin kuuluu kyllä yksi sairastunutkin, ja tiedän ettei kyseisen taudin kanssa ole leikkimistä; siinä on vaarana hengenlähtö, ja tautiin ei ole parannusta, vain oireita hoidetaan ja toivotaan että selviää..

Luulosairaille ja oireriippuvaisille tiedotettakoon:
" taudin itämisaika on noin kolme viikkoa, mutta se vaihtelee yhdestä kahdeksaan viikkoon. Taudinkuvaan kuuluvat äkillisesti alkanut korkea kuume, päänsärky ja pahoinvointi sekä selkä- ja vatsakivut. Melko tyypillistä on silmien muuttuminen ohimenevästi likinäköiseksi. Myös virtsaamisongelmat suuntaan tai toiseen ovat tyypillisiä. " Myyräkuumehan on niitä harvoja suomessa esiintyviä verenvuotokuumeita jotka vaurioittavat sitten iskiessään koko elimistöä...
Ai niin, kaupunkilaisille voi lohdutukseksi sanoa: Myyräkuume ei tartu ihmisestä ihmiseen, joten tartunnan saaminen edellyttää myyrien tai myyrän eritteiden käsittelyä..

Sitten muihin aiheisiin... Tänään olisi tarkoitus:
- nyppiä renkaista nastat.. *vihdoin*
- pestä auto *miksei se voi kestää puhtaana*
- hakea paketti postista *jep, toisilla posti on auki 24/7*
- toimittaa tuotteet
- käydä hommaamassa aurinkotuoli (t) *kesäkesäkesäkesä*
- siivota *taas... sama ajatus kuin auton kanssa*
- haravoida piha loppuun *viimeinen neljännes...*
- hakea ja istuttaa kesäkukkia *jokos voi luottaa että pakkaset on ohi..*

illalla tai huomenna voin sitten retostella kuinka ahkera olinkaan... tai vaijeta tekemättömyydestä.. *virn*

Lisäys: odottaessani että blogi päivittyy katsoin ikkunasta ulos.. Siinä paha missä mainitaan, tämänpuoleinen keko liikkui vielä.. sankaria itseään en nähnyt mutta...

Hämärän rajamailta

Tällaiset "melkeen vapaapäivät" on hämääviaä, jotenkin koko päivä menee ihmetellessä mitä tekisi kun tietää että huomenna on taas mentävä puurtamaan pitkän kaavan mukaan..

Päivä oli täynnä pähkäilyjä, olen moneen otteeseen miettinyt että pitäisi varmaan kuskata mukana sanelukonetta niin saisi kaikki aatokset talteen.. eipä vaan ole tullut toteutettua vieläkään. Tässä poiminta päivän pähkäilyistä:

Miksi niin monen ihmisen suupielet ovat normaaliasennossaan alaspäin?? Katselin tuttujen kuvia ja kauhistuin huomatessani kuinka monen suun asento on suoraan sanottuna vittuuntunut. Itse olen aikanani saanut kuulla jonkin kerran näyttäväni tylyltä silloin kun ilmeeni on "normaali" joten olen tolkuttanut itselleni ettei maailmani siihen murene jos vaikka ylläpidän pientä hymynkaretta.. Messuillahan on tottunut hymyilemään kuin hangon keksi koko ajan, taitaa olla aika toivottavaa, sen verran moneen otteeseen sain viimeksikin palautetta hymyilystä ja hyväntuulisuudesta. Ja mikäs siinä, ei se hymy mitään maksa...

Heela daagen....

Vapaa aamu, ihanaa.. rustaan enempi illemmalla, nyt vain katsottavaksi eilisen silmäniloa..

Ihmisen ikävää

Joskus tulee sellainen selittämätön kaipaus. Kaukokaipuun tunnistan kyllä, vaikken ole matkailua hirvittävästi harrastanutkaan niin silti tiedän mitä on tuo selittämätön kaipaus lähdön tunnelmaan. Vaikken varsinaista lähtöä olekaan koskaan rakastanut, saati sitten jäähyväisiä joita inhoan yli kaiken. Erotessa kun haluaisi kertoa toiselle ihmiselle kaiken kuinka paljon hän merkitsee ja mitä kaikkea hänestä ajattelee ja ulos saa pihautettua pienen äännähdyksen: "nähdään!" Yeah, aika loogista, nähdään jossei tulla sokeaksi.. Siinä mielessä pidän lähdön tunnelmasta että se kutkutus vatsanpohjassa kun odottaa mitä kaikkea määränpäässä odottaa, sinänsä hullua mutta tämä lähtökutina tuntuu vaikka menisi vain laivalla tallinnaan. Tarkoitan nyt siis menoa tallinnaan, en sitä että mennään kelluvaan baariin juomaan äly ämpäriin tallinnan satamaan...

Teininä Stadiin muuttaessa viihdyin usein notkumassa steissillä. En sen takia että olisin haikaillut millään tavalla niihin epämääräisiin piireihin joita tuolla pyöri silloin, ja varmaan vieläkin. Vaan sen takia että steissin tulevat ja menevät ihmiset, lähtökuulutukset ja koko tuo lähdön tunnelma.. Sama fiilis vielä vahvemmin korostuneena on lentokentällä. Sielä ehkä vaikuttaa vielä osaltaan se että matka on vielä pidempi...

Mutta siis.. se selittämätön ikävä. Meikäläiselle tulee välillä ihmeellinen ikävä ihmisiä. Sen ymmärtää jos syystä tai toisesta ikävöi eksää, vanhoja ystäviä, sukulaisia, jopa vihamiehiään. Mutta kun välillä tulee aivan mieletön ikävä sellaisia ihmisä ketä en koskaan ole tavannut. Tai sellaisia joita olen tavannut, mutta joiden kanssa ei ole ollut mitään merkittävää; ei ystävyyttä, ei rakkautta, vain oleminen samassa paikassa samaan aikaan... Toisinaan tuo haikailu on järkisyillä selitettävää: jonkin ihmisen muisto tuo vahvasti esiin jonkin aikakauden fiiliksen ja oikeasti enemmän ikävöi "mennyttä nuoruuttaan" mutta välillä todella iskee hirvittävä ikävä johonkuhun.. Yleensä nämä ikävöinnin kohteet ovat osoittautuneet "ikäväni arvoisiksi" eli kun sitten tulee vaihe jolloin tutustumme ja opin tuntemaan kyseisen ihmisen paremmin: kerta toisensa jälkeen näistä ihmisistä on tullut rakkaimpia ystäviä.. Eli odotan mielenkiinnolla...

Minähän varoitin...

"kevätmasennus" saa riidanhaluiseksi....

Lorvismi

Näistä alkaa jo tulla tapa: Wappuja ilman alkoholia.. Toisaalta voisi tietysti sanoa että suunta on sellainen että kaikki "amatöörijuhlat" ilman alkoholia.. tämän vuoden puolella kun olen ollut kuskina niin uutenavuotena kuin pääsiäisenä ja näillä näkymin juhannuskin menee töiden merkeissä joten sama suuntaus jatkunee..

Jotenkin olen tänään tuntenut huonoa omaatuntoa siitä että koko wappu on mennyt lorvailuksi ilman hyvää syytä, ei ole krapulaa, en ole kipeä, ei vain ole jaksanut/viitsinyt tehdä oikein mitään, no toisaalta eilen meni kyllä pari tuntia ruuanlaittoon (perunasalaatin ja rahkan väsäämiset, uunilavan laitto) tiskit on tiskattu ja tällä hetkellä pesukone pyörittää pyykkejä.. eli ei tämä ihan totaaliseen saamattomuuteen ole mennyt, mutta silti alitajunnassa kaivelee kaikki se mitä pitäisi tehdä. Tiedän, nyt voisi olla fiksua tehdä noita rästissä olevia juttuja sen sijaan että märisen niistä blogiin, mutta toisaalta ajattelen että minullakin on joskus oikeus olla vain tekemättä mitään..

Koko olo on jotenkin epämääräinen, juuri sellainen että tässä voisi räjäytää totaalisen perheriidan, haukkua jonkun ystävän tai vaikka vain suuttuessaan heittää kännykän katukiveen.. joten ehkä on parasta käydä hakemassa jotain hyvää jääkaapilta ja asettautua katsomaan sunnuntain simpsonia....