Suviyö

Eilen tuli sitten oltua auton ratissa taas hetkeksi tarpeeksi... Mutta täytyy todeta jotta suomen suvinen yö on kaunis..

täydellinen nainen...

Testiä pukkaa...

Sait 28 pistettä 17% testin tehneistä sai saman tuloksen

Elät melkein täydellisen naisen elämää. Käy kuitenkin vielä ostamassa ne kirkkaanpunaiset korkokengät joista olet aina haaveillut, soita putkimies avaamaan tukkeumat putkistossasi ja nauti pullo kallista samppanjaa.

..tiesin sen..

testing...

Kokeillaan kuinka tämä uusi kuvanlataus vörkkii...

Hervotonta luovutusta

Kun juhannus meni riitelöittä eikä kukaan ottanut keneltäkään senkkaa nenästä niin täytyi sitten käydä hoitamassa tuo virallisemmin.. Eli siis kävimmä tänään luovuttamassa verta. Tarkoitus oli mennä iltapäivällä uimaan, mutta kun keli oli: sataa-paistaa-sataa-paistaa ja koko ajan tuulee niin että tukka taipuu niin frendi ehdottikin jos tekisimme yhteistä hyvää ja kävisimme veripalvelun pisteellä antamassa verisen panoksemme ihmiskunnan hyväksi. Sinänsä ihan jees, edellisestä kerrasta kun oli vierähtänyt jo kolmatta vuotta eikä nyt ollut mitään tekoselityksiä miksei voisi mennä: ei paheellista elämää, ei kankkusta, ei liikkumista epämääräisissä paikoissa..

Toiminta oli hiukan uudistunut kolmessa vuodessa. Kyselykaavakkeeseen oli tullut muutama uudelleen muotoiltu kysymys, jotka aiheuttivat mielettömiä hihityskohtauksia. Kuten esimerkiksi jo heti ensimmäinen: oletko kaikin puolin terve ja oireeton? - Öööö lasketaanko syntymähulluus tähän...? koko kaavakkeen voi käydä kurkistelemassa täältä. Kohdasta 15 tuli mieleen että täytyisi pyytää spr:ää laatimaan sopivasti lompakkoon sopiva kyselykaavake jota verta luovuttavat voisivat sitten käyttää kohdatessaan uuden parterin ja halutessaan vastaisuudessakin olla luovutuskelpoisia, vai voitteko kaikki olla varmoja ettei kukaan entisistä seksipartnereista ole edes kertaa käyttäneet neulalla pistettäviä huumeita tai huumaavia lääkeaineita (tästä ei muuten selvinnyt pitikö niidenkin olla neulalla pistettäviä.. lasketaanko näihin nukutusaine jonka sain 13 vuotiaana nielurisaleikkauksen yhteydessä...?) anabolisia sterodeja (olikos näidenkin oltava pisteltäviä vai lasketaankohan napit) tai hormoneja ilman lääkärin määräystä (ai niin, eli hormonit ja sterodit on sallittuja jos on kuulunut hiihtomaajoukkueeseen). No leikki sikseen, onneksi suomessa ollaan suhteellisen tarkkoja näiden terveydellisten juttujen kanssa. Eihän näin luovuttajana ole mitään merkitystä asioilla, mutta jos olisinkin itse se joka tarvitsee sen veripussin, ja jos syystä tai toisesta sieltä napsuisi jotain ei niin toivottua matskua...

Paras puoli tässä oli kyllä "lääkärin määräys" jotta ei tänään sitten huippaisi: juoda tarpeeksi nestettä ja syödä salmiakkia, salmari kun nostaa tunnetusti verenpainetta.. Ai niin, ei meikäläistä ainakaan aneemiseksi voi sanoa, hemppa oli 159..

Helle-aalto-varoitus

Hemmetti!!
Just tuli uutisissa että etelä-eurooppaan on annettu hellevaroitus.. Useita viikkoja jatkuneen liki neljänkymmenen asteen helteilyn takia.. Tietyllä tavalla tietty paska juttu, mutta miksei sitä varoitusta voitaisi antaa tänne. Meikäläinen ottaisi mielellään pari viikkoa +30 asteista helteilyä, voitaisiin pakata finskin koneeseen viileää ilmaa vietäväksi epsanjaan ja saada tänne tilalle hiukka lämpimämpää...

Ei sillä, onhan tää kesä ollut suht jees säiden puolesta, mutta tänäänkin tuulee ja paleltaa niin ettei tarkene kumpulaan simmailemaan.. Lisää paahdetta heti!!

All the kings men

Juhannuksesta on selvitty hengissä ilman ongelmia. Kaikki muut ovat puineet jo niin rattijuopot kuin hukkuneet, säät ja sapuskat joten tyydyn vain toteamaan jotta juhannuksessa parasta on vain olla...

Sain vihdoin ja viimen luettua otsakkeen kirjan. Minä, joka ennen luin parhaimmillaan 5-600 sivua päivässä hyvää fiktiota, kahlasin tuota kirjaa useita viikkoja. Osaltaan tietysti asiaan vaikutti se, että yleensä luin kirjaa väsyneenä juuri ennen nukahtamista, ja osaltaan se, että edelleen on kesken Tervon tuorein tuotos: Myyrä.

Mutta siis tuosta kirjasta ja sen herättämistä tunnoista. Kirja varsinaisesti ei ollut mikään kummoinen, kirjoitustyyli ihan jees, henkilöhahmot realistiset jne jne. Ajankohtanahan on 30-luvun loppupuoli, ilmassa aavistus sodasta ja pääteemana enemmän tai vähemmän politiikka.. Eniten itselleni kolahti kirjan viimeisessä luvussa esiintyvä pähkäily: Miksi niin usein olemme olevinamme muuta kuin olemme. Miksi varsinkin vanhemmat vs. lapset suhteessa eletään ' kaksoiselämää'..?

Ehkäpä osaltaan tuon ajatuksen kolahdus johtui eräästä lähimenneisyydessä olleesta keskustelusta. Kaksoiselämää. Muuten eletään kuin ellun kanat, mutta sitten vanhempien edessä ollaan enkeleitä. Itsekin myönnän syyllistyneeni samaan kaksinaamaisuuteen, mutta en (ainakaan tietoisesti) vanhempien tai isovanhempien suhteen. En tietenkään kanna kaikkia pulmiani vanhempien eteen, mutta oletan heidän tietävän vajavuuteni ilman että ryömin heidän edessään mudassa ja ripottelen tuhkia päälleni.. Ymmärrän kyllä myös sen jos vanhempia/lapsia halutaan jotenkin suojella sillä ettei ihan kaikkea kerrota, mutta mitä järkeä oikeasti on yrittää olla omille perheenjäsenilleen muuta kuin on. Muulle maailmalle saa esittää ja elää naamion takana, mutta eikö rakkaimmille ja läheisimmille voisi olla rehellinen kaikessa karuudessaan?

Take me to your leader... Hurttimus t�ytti 11 vuotta 

Mikä maa, mikä valuutta..

Loistava ilta, upea päivä.. Pitkästä aikaa oli todella nastaa olla liikenteessä muuten kuin autokuskina. Tuli vietettyä aikaa frendin luona, kierrettyä suunnittelemattomia ravitsemusliikkeitä, nähtyä tuttuja joita ei tiennyt tapaavansa. Tanssittua hitaita rakkaan ystävän kanssa ja viihdyttyä tanssilattialla muutoinkin useaan otteeseen.. Errittäin onnistunut ilta. Kotiutuessa tuli hassu fiilis kun taksi ajoi suoraan auringon nousuun.. Ihania nämä yöttömät yöt, voi kun kesä jatkuisi ikuisesti..

Tämä päivä on sitten mennyt pelkkään löhöilyyn, tullut katsottua muutamakin piirretty leffa: Lion King 1½ ja Ice Age (jo toistamiseen) ja nautittua hiukan kesäpäivästä.. Huomenna kohti mökkiä saunomaan ja uimaan, talviturkki on aika viskata kaseikkoon...

känni päälle

tänään irtisanoudun kaikesta sanomastani ja ilmoittaudun vastuuttomaksi kaikesta tekemästäni... kesäinen keskiviikkokännäys iskeepäälle...
Rakastan koko maailmaa... peace änd love to everybody

Suloinen seesteisyys

Nautin tästä pilvisestä päivästä, siitä että tulee tehtyä muutakin kuin lojuttua auringossa. Toisaalta tietysti harmittaa se että eilinen loistava auringonpalvonta-päivä meni hukkaan shopatessa kun tänään olisi ollut paljon miellyttävämpää sellaiseen.. mutta toisaalta, tänään olen saanut hoidettua monia asioita..

Tänään piti lähteä terassille, tuo harmaa ilma ei kyllä houkuta moiseen, tai no siis mikäs siinä terassilla istuessa, mutta olisihan se huomattavasti mielenkiintoisempaa katsoa saako itselleen hommattua kesivän nenän vai ei.. toisaalta minähän suojaan hipiäni aina auringolta joten palamisen riskiä ei ole.. *eipä!!*

Paistetta

Ihmeellinen ihana aurinko.. Pari päivää on vietetty todellista lomaa S:n kanssa. Eilen maanantain kunniaksi siivosimme yhdessä, minä imuroin ja pesin lattiat. S leikkasi nurmikon ja puisteli matot. Siivoaminen on huomattavasti mukavampaa yhdessä. Iltapäivällä matkasimme yhdessä Lahteen ja illalla takaisin kotiin.. Tänään puolestaan käväisimme tallilla, käytimme ärrän ilmastoinnin huollossa ja shoppailimme ikeassa..

Itse nautiskelin auringosta sen aikaa kun auton ilmastointi huollettiin, mukavaa istuskella lastauslaiturilla ja katsella ohitse kulkevia miehiä.. täytyy todeta että yllättävänkin vilkas liikenne noin syrjäisellä paikalla.. sääli vaan sinänsä että varsinaiset silmänilot oli aika vähissä.. toisaalta veikkaan että runsaan puoleinen liikennöinti osaltaan johtui siitä että lastauslaiturilla istuskeli minihameinen, toppinen neitokainen.. ainakin itsetunnolleni tekee ihan hyvää ajatella että olin kaiken liikkeelle paneva voima.. *virn*

Huomenna pitäisi sitten vihdoin ja viimein "korkata" kesä ja terassikausi. Tästähän on tulossa oikein putki, huomenna yhden frendin matkaan, torstaina toisen kanssa terdelle, ensi viikolla tulee yksi frendi hollannista.. Noh, kesä on nautiskelun aikaa, ja kyllä ne pimeät talvipäivät sieltä tulevat aikanaan, sitten on aikaa hautautua tylsään arkielämään..

Tänään päivällä oli mielessä jokin fiksu ajatus kirjoitukseksi, mutta tuo on haihtunut höyrynä ilmaan, joten ehkä niitä syvällisiä kirjoituksia tulee sitten kelien viiletessä.. hope so!

Jälkilöylyt

Olihan taas viikonloppu.. Lauantaina heräilin suht ajoissa ja valikoin vaatteet (ei tarvinnut kauaa mietiskellä; mustaa) ja meikkasin ja kampasin itseni. Jostain kumman syystä jätin alaripset mascaroimatta ja laitoin vain vedenkestävää rajauskynää.. Kun olin lähtövalmiuksissa niin S kysyi mihin olin menossa? "Mites ois; HAUTAJAISIIN!" ai niin... No eihän kesälomalaisen voi odottaa muistavan huonoja juttuja..

Itse hautajaiset oli harvinaisen ahdistavat. Hietalahden vanha kappeli on kyllä kaunis paikka. Laskeskelin ikkunamaalauksen enkeleiden, ihmisten ja siipien lukumäärät lukemattomaan kertaan, samoin kuin mietin lukemattomia selityksiä miksi pyhää henkeä kuvaava kyyhky laitetaan aina olemaan pää alaspäin..? Jostain syystä ahdistavuus alkoi kappeliin astuessa; ei musiikkia, totaalinen hiljaisuus.. virret ja soitetut bachit yms olivat ihan normaalia hautajaitsavaraa, muistopuheet kauniita, mutta voi elämä: tuohon pappiin sopii kyllä 110 % määritelmä 'leipäpappi'.. Kappeliin mennessä paistoi aurinko, mutta ulos tullessa satoi. En sanonut ääneen, mielessäni ajattelin, että on kuin taivaskin itkisi ennen aikojaan pois otettua.. Muistotilaisuudessa ruoka oli kyllä hyvää, sukulaisia läheltä ja kaukaa oli kyllä mukava nähdä, mutta.. No onneksi nyt se on takana..

Hautajaisista kiidin vauhdilla himaan ottamaan aurinkoa. Parin tunnin kyljen grillauksen jälkeen lähdimme sitten frendien tupareihin. Hervotonta meininkiä, porukkaa tuli ja meni, saunottiin, syötiin, juotiin, nautittiin.. hyvää henkeä ja rock'n'roll..
Sunnuntai menikin sitten ihan totaalisesti auringossa pötköttelyksi, välillä vain muutama jäähdyttely sisällä, sapuskaa laittaessa ja iltasella auton nouto.. Kesää parhaimmillaaan.. mee laiks

Lukemisen vaikeutta

Kuluttelen tässä aikaa.. Surffailin ensin auliksessa, mutten oikein saanut tartuntaa mistään keskustelusta. Kirjoitin ja lueskelin sitten muutamia runoja. Sen jälkeen selailin vakio blogit läpi vain todetakseni että kaikki ovat jossain muualla kuin koneen äärellä. Ajattelin sitten "löytää" muutaman uuden luettavan blogilistasta.. mutta.. Miksihän tuntuu ettei mikään noista kosketa millään tavalla.. eihän minun tarvitse tuntea kirjoittajaa jos hän kirjoittaa mielenkiintoisesti.. ja ymmärrän kyllä ettei varsinkaan ensimmäisiä bloggauksiaan tekevältä ehkä löydy tekstiin terävintä kärkeä, mutta... Aargh...

Ehkäpä alan valmistautua huomisiin hautajaisiin..

sinisilmäistä testiä

Brown Eyes


What Color Eyes Should You Have?
brought to you by Quizilla

Äly hoi, älä jätä...

..vaan minkäs voi jos jätti jo..

Opetuksen sana kaikille chili-lovereille: Ostin reilu kuukausi sitten Apache-ruukkuchilin. tuossa tuo on kituuttanut ikkunalaudalla koko ajan. En ole testaillut sitä ruokiin, kun ajattelin ettei tuossa varmaan oikeasti potkua ole.. Tänään sitten ajattelin että jos kesän ajaksi sen siirtää isoon ruukkuun pihalle, niin ei tarvitse huolehtia kasteluista. Istutuksen päätteeksi sitten ajattelin että jos maistaisin kuitenkin että kuinkas vahva tuo oikeasti on. Chili-palot (vai miksi niitä oikeasti kuuluisi kutsua) ovat vajaan parin sentin pituisia ja puskassa niitä on useita, useimmat ovat jo alkaneet kuivahtaakin. Otin sitten yhden näistä kuivaneista ja haukkasin päästä pienen palan. Ei paha, ei ollenkaan. Mukavan makuinen, ei hirvittävän tulinen.. Viilsin kynnellä lopun auki ja rapsuttelin siemenet pois, sillä joku joskus on kertonut siemenien olevan tulisia. Enempiä miettimättä heitin koko loppuosan suuhuni ja aloin mutustaa.. Voin kuvitella miltä mahdoin näyttää: parin puraisun jälkeen tulisuus levisi koko suuhun. - pysähdys - nielaisenko vai sylkäisenkö..? Olenhan aina pitänyt tulisesta ruuasta, joten en ala tätäkään sylkemään.. vielä pari puraisua ja nielaus, samalla henkeä haukkoen puolijuoksua sisälle. Mielessä risteili vain ajatukset mitä sai ja mitä ei saanut syödä/juoda jos chili polttaa. Mieli olisi tehnyt ottaa vettä, mutta tiesin että vesi vain levittäisi poltteen niin kurkkuun kuin vatsaankin. Onneksi olin ostanut maustamatonta A-jugurttia, joten ensimmäiseksi iso lasillinen sitä. S katseli hätääntyneen näkösenä singahteluani: "Puriko kyy?? Pistikö ampiainen?? Mikä on????" Vasta kun sain ekan lasillisen jugurttia juotua, pystyin vastaamaan maistaneeni chiliä.. "Taisi olla tulista?" oli kommentti.. Naureskelikin vielä mokoma.. No nyt kolmen jugurttilasillisen, kahden vahvasti rasvoitetun paahtoleipäpalan ja ruokalusikallisen hienoa sokeria jälkeen tuntuu kielessä ja kitalaessa enää mieto polte..

Ruukku saa jäädä grillin viereen kasvattelemaan palkojaan, siitä niitä on hyvä napsia suoraan grillausten mausteeksi, siihen ovatten varmasti tarpeeksi tulisia..

Miehen seksikkyys

Voi tätä elämää.. Big D pähkäili joitakin aikoja sitten ihastumisten epäloogisuutta, kuinka haluaa sitä mitä ei voi saada, eikä halua sitä mitä saisi.. Samahan tosin pätee kaikkeen muuhunkin kuin vain ihmissuhteisiin...

Itse havahduin taas eilen miettimään mikä tekee miehestä seksikkään.. Tiedä sitten johtuuko ajatteluni tästä (kuulemma) raksuttavasta biologisesta kellosta vai olenko luonteeltani vain parantumaton vamppi, mutta jostain kumman syystä olen havainnut kiinnittäväni huomiota varattuihin, 2 lapsen isiin... Eilen löi nimittäin niin tehokkaasti polvet veteliksi ensikohtaaminen tuttavani puolison kanssa. Asiaa ei helpottanut yhtään se että mieskin oli ilmeisen tyytyväinen näkemäänsä. Ja jos nyt heittäydyn oikein paljastavalle linjalle, niin myönnettäköön että jos tuo mies olisi ojentanut kätensä ja kysynyt:" Tuletko?" niin olisin varmasti ollut valmis ihan mihin vain.. MUTTA, ehkäpä juuri siinä se seksikkyys ja viehättävyys piilikin, tiesin ettei hän kysyisi.

Niin, miksi tuolla tikityksellä olisi mitään tekoa seksikkyyden kanssa? Jos ajatellaan tilannetta lajin säilyvyyden kannalta: Nainen luonnollisesti valitsee vahvan ja selviävän miehen, jotta lasten syntyminen ja kasvaminen olisi turvattua. Joten jos mies on osoittanut olevansa kykeneväinen tuottamaan jälkeläisiä niin luonnollisesti hän on suvunjatkollisesti varmempi kuin kykeneväisyyttään todistamaton yksilö.. Toisaalta tietysti jos ajatellaan sitten jatkollisesti, lisääntymisen todistaneella yksilöllä on myös velvollisuutensa edellistä perhettä ajatelleln.. kolikolla on kaksi puolta.

Muutoinkin olen havainnut miesmakuni vuosien mittaan muuttuneen: Nuorempana ihannekuvaani vastasivat Mike Monroen tyyliset ylilaihat pillikintut, joiden koko olemus oli sekoitus keijukaismaista keveyttä ja epämääräisen rankkaa rockelämää.. Oikeastaan ensimmäinen fyysinen piirre johon huomaan kiinnittäväni huomiota (ja olen aina niin tehnyt) on miehen käsivarret ja olkapäät. Täytyyhän niissä olla tarpeeksi ruutia kantaa morsian kynnyksen yli. *virn* Todellisuudessa tämä mielenkiinto käsivarsiin johtunee isästäni, jokaisen tytön ihannemies on oma isä. Isäni joka on tehnyt ikänsä ruumiillista työtä, on aina omannut vahvat käsivarret, ja todellisuudessa isäni on edelleenkin se ainoa mies jonka käsivarsilla olen kokenut olevani pieni, hento ja turvassa. Toinen piirre joka on periytynyt isästäni miesihanteeseen on nuo 'kirveellä veistetyt' kasvot. En voi sietää mitään kiiltokuvamisia pullamössöjä, vaan kasvoissa pitää olla särmää..

Lisää aiheesta musiikki

Niin, kuten tuossa meematessa jo mainitsin tulee kuunneltua mitä radioista sattuu soimaan.. vaan mitkäs kanavat ne radiossa soivat??
Kotona on tullut oleiltua sen verran vähän viime aikoina etten muista mikä kanava on mihinkin muistipaikkaan lätkitty mutta autoradiossa muistipaikat valikossa nro 1 ovat seuraavat:
1. YleQ - vanhan mafian yli 20.., 25.., 30-vuotiaille suunnattu rock-pläjäys
2. Radio City - aamuisin Heikelä ja Suominen, taattua naurua.. muuten soi satunnaisesti
3. Radio X3m - säg det med det andra inhemska spåket
4. YleX - kun haluaa olla niiiin nuori
5. Radio Helsinki - hiukan erillaista fiilistä
6. SuomiPop - parhaat kotimaiset..

toiset kuusi kanavaa on ohjelmoitu mökkireissuja varten, tuolta löytyvät välttämättömät pahat kuten lahden rytmiradio, radio suomi, nova ja kiss..

Lazy day..

Eilen oli sitten toistaiseksi viimeinen päivä toimistolla.. Olen VAPAAA!!! No toisaalta lupasin palautua tekemään muutaman jutun vielä kuun vaihteessa.. mutta nyt voi hetken relata ja tehdä oikeita töitä..

Tässä harmittaa nyt oikeasti vaan se että eilen oli se ihanan lämmin päivä ja tänään näyttää pilvisen harmaalta.. no, ehkä tuo iltapäivään vielä kirkastuu..

Tähän väliin täytyy hiukan puffata illan tv antia.. täytyisi seuraavaksi tilata nuo meille.. tallin kun saivat jo kuntoon...
Nyt kasvimaalle!

säätieteilyä..

Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouuu-ta... Ja säätieteilijämme Kaarlo Etana kertoi tiistai-iltana klo 22 aikoihin että:

paperia

Soutaa ja huopaa.. tahtoo ja lupaa.. sitähän se lakkosovun rakentaminen on. Ensin pidetään kynsin ja hampain kiinni omista oikeuksista ja pyritään selviämään mahdollisimman vähillä velvollisuuksilla. Sitten todetaan että toinen ei hevin hetkahda joten tullaan puolitiehen vastaan ja myönnytään toisen vaateisiin..Toinen toteaa että nythän täältä saa lypsettyä mitä tahtoo ja kiristää vaateitaan jolloin ensimmäinen osapuoli nostaa hirveän älämölön ja kieltäytyy mistään aiemmin puhutusta.. jne jne.. No jokainen varmaan tietääkin tämän kuvion. Eikä siinä mitään että lakkoillaan. Jos työntekijästä tuntuu että hänen oikeuksiaan poljetaan eikä työpanosta arvosteta niin silloin on oikeus lakkoilla, tai ottaa hanskansa ja poistua takavasemmalle (tai oikealle halutessaan). Eikä se ole hullu joka pyytää lisää liksaa vaan se joka tyytyy siihen mitä satutaan antamaan. Toisaalta vaan tuntuu jollain tasolla naurettavalta että minkä ihmeen takia ne liitot jotka voivat lakkoilla pitkiä aikoja on kuitenkin niitä parhaiten palkattuja aloja. Ei taida paperin pojilla ja tytöillä olla keskitason tai ainakaan keskitason alapuolella olevia palkkoja. Veikkaan ettei "halpatyöläisillä" olisi varaa lakkoilla näin kauaa jos kuvittelisi perheen tai edes itsensä syövän ja asuvan suomen hintatasoisessa maassa..

Ei sillä että tuo lakko olisi oikeasti vielä pahemmin elämääni hetkauttanut: Toimistossa on yhä paperia, kotiin tippuu mainospostia kuten ennenkin, maitotölkkeihinkin on saatu pahvit aikaiseksi ja vessapaperiakin on vielä kaupasta löytynyt.. Tosin.. Jostain pahuksen kummasta syystä ensimmäisenä hyllyistä katosi peppuni suuresti rakastamat soft embot.. ja lambit... nyt joutuu tyytymään johonkin epämääräisen kellertävään "toimistoluokkaiseen" tusinatavaraan...
Joten, Nyt SE L A K K O SSSSSSEEEEEIIIIIIIISSS!!! Ja kunnollista wc-paperia tuotantoon.. p'rle...

Musameemi

Paha paha Big D haastoi erittäin pahalla musa-meemillä.. Homman tekee hankalaksi se että viime aikoina ei varsinaisesti ole levylautasella pyörinyt mitään, vaan olen kuluttanut radiosoittoa sen mitä työmatkoilla olen autoillut. Muuten sointi on tapahtunut ihan vain pääni sisällä.. Mutta ne mitkä nyt ehkä ovat kolahtaneet radiosta / päästä ovat:

1. Popeda - Pitkä Kuuma Kesä
2. Maija Vilkkumaa - Kesä
3. Mötley Crüe - If I die tomorrow
4. Pate Mustajärvi - Ajan päivin ajan öin
5. Soundgarden - Black Hole Sun
6. Ancara - Come Apart
7. Mustarastas - Oodi kesälle...

Jos täkyyn tarttuisi SusKiss ja "Lumikki"

Nettiuupumus

Onkohan minulla vihdoin elämä...?
Tuntuu ettei netissä nykyään käy kuin pika-pikaa tarkistamassa sähköpostieja ja selaamassa "vakiot" läpi. Osaa ystävistä näkee yhä netissä enemmän kuin irl, mutta toisaalta tuokin yhteydenpito on vähentynyt. Jostain syystä ei jaksa sättiä, eikä pahemmin messaillakaan. Meseen tulee kirjauduttua vain silloin kun siihen on oikeasti jotain syytä, toisaalta osaltaan vaikuttaa myös se ettei oikein jaksaisi vältellä ja blokata pois ihmisiä joiden lällytyksiä ei todellakaan jaksa kuunnella, edes netitse..

Ennen tuli osallistuttua runsaasti useisiin nettikeskusteluihin, heiteltyä mielipiteitä lukemattomiin asioihin joihin oikeasti ei edes ollut mielipidettä. Nyt ei jaksa. En intaannu edes provosoimaan/soitumaan alaani liippaavista aiheista, en musiikista enkä harrastuksista. Useimmat ihmissuhdeväännöt osoittautuvat mielenkiinnottomiksi länkytyksiksi ja elämäänsä voivottelevat naurettaviksi kakaroiksi joiden kuuluisi pysyä hiekkalaatikollaan tai kasvaa aikuiseksi.

Onko tämä tulkittava niin että minulla on elämää netin ulkopuolellakin, vai olenko vain tulossa vanhaksi/kasvamassa aikuiseksi... Nääh.. uskoisin että tämä on vain hetkellinen ohimenevä vaihe.. kunhan porkkanat ja retiisit on nostettu maasta niin olen varmaan taas online..

Nykyinen ja vanha h�rp�ke 

Kesäillan unelmia

Takana on taivaallisen upea päivä. S kysyi aamulla mitä päivän ohjlemaani kuului. Katsoin häntä pitkään ja vastasin hyvin hitaasti:" Ohjelmaani ei ole merkitty tälle päivälle mitään muuta kuin olemista.." Ja mikä parasta, tuota ohjelmaa olen onnistunut noudattamaan koko päivän. No joo, täytyy myöntää, eihän se pelkäksi makoiluksi mennyt, karsin osan pensasaitaa, haravoin grillin taustaa, perkasin niittyä, pesin muutaman koneellisen pyykkiä ja laitoin ruokaa sekä tiskasin, mutta sen lisäksi oleilin koko päivän bikineissä, hellemekossa ja välillä jopa toplessina.. Sain luettua muutaman luvun hyvää kirjaa ja välillä jopa vain oltua ja ajateltua.. tuotoksena syntyi muutama runokin.. kunhan ne saa vielä hiottua niin niitä kertaamalla voi talvella päästä tämän päivän tunnelmaan.. Voi kun ihmisen elämä voisi aina olla tällaista..

Heitin pari tuntia sitten S:n frendinsä polttareihin, ja nyt harkitsen mitä itse aion tehdä: jatkaa vain olemista, lähteä katsomaan kaupungin yöelämää... katsotaan mille tuntumalle fiilis tästä kääntyy, onneksi ei ole kiire mihinkään, voi vain olla ja nauttia hetkestä, ja odottaa jos kesän ensimmäinen ukkosmyrsky tulisi näyttämään voimansa..

testin tynkää...

jep....




Mikä blogi sinä olet?

Kesäisää

Tänään se sitten vihdoin ja viimoin on täällä: KESÄ!!! Ainakin tänään, huomisesta ei taas edes kunnolla Pekka Pouta tiedä.. Kuulemma jotkut sammakot lupailevat kuuminta kesää miesmuistiin, toiset povaavat viime kesän toisintoa, niin tahi näin, tänään aikankin nautiskelin koko iltapäivän ja illan siitä että on KESÄ!!

Joku viisas ajattelija (Puh ainakin) on sanonut ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito (vai oliko se Kani sittenkin), ja ettei oikeastaan sekään ole kovin tärkeää.. No meikäläiselle se ainakin tänään oli aika tärkeää, kastelin kukkasia, nypin kuihtuneita kukintoja pois ja juttelin niille kauniisti, siis kukille en niille nypityille... Tein pari tuntia töitä että sain yhden penkereen kasvimaasta perattua rikkaruohoista ja möyhennettyä kunnolla. Sitten istutin tuonne puoli penkillistä retiisejä ja toisen puolen pikku porkkanoita.. Tuon jälkeen leikkasin grillin takaa nurtsin... Näyttää hyvältä...

Puutarha-puuhailun ohella pesin pari koneellista pyykkiä, viimeiset on vielä narulla. Kesäisen leppeä tuuli ihanan auringonpaisteen kanssa saa pyykit todella nopeasti ihanan pehmoiseksi. Eipä tarvitse ihan heti mankeloida, luonnonraikkaat lakanat ovat jopa mankeloituja ihanammat.. toisaalta onhan mankeloiduissa puolensa, mutta puolustukseksi voi sanoa että kun ei ole mankelia niin minkäs teet..

Tänään alkoi KESÄ! jo senkin takia että ensimmäiset kilometrit on huristeltu härräkällä.. Täytyy myöntää että ihan aavistuksen kauhistutti liikkeelle lähtö, kaikkina muina vuosina S on ollut vieressä kun lähden ekalle ajelulle, muistuttaa mitä pitää tehdä, mitä "spessua" on otettava huomioon, jne jne.. Mutta.. Voi Äetee!! Että oli jees reissu. Vaikken ajanut kuin kauppareissun keskustaan ja vanhan lahdentien kautta himaan, eli kilsoja ei varmaan kertynyt kuin reilu 30.. Tuon lähemmäs lentämisen fiilistä ei voi päästä muulla kuin lentämällä.. No joo lähes saman vapauden fiiliksen antaa kiitäminen laukkaavan heposen selässä, mutta ehkä itse nautin kuitenkin enemmän tuosta motoroidusta kiidosta, vain hiukan lisää puristusta oikealla kädellä ja kierrokset kohoavat, 'gloks' vasen jalka nostaa isomman pykälän silmään ja lento vapauteen alkaa........

Ihana aamu..

Pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö takana. Herääminen auringon paisteeseen ja linnun lauluun.. Ah! Tähän voisi tottua..

Aamun pieni huvittava tapaus: Päästin Aatun aamutarpeilleen melkein heti noustuani (Vanhaherra kun ei aina jaksa aamuisin lähteä ulos, sen takia tämä oli hiukan "poikkeuksellista"). Hain kahvikupilliseni ja istuuduin koneelle lueskelemaan päivän postit.. Kuuntelin että rapulta kuului kolinaa kun koira tuli tarpeiltaan, mutta ajattelin että olkoon pihalla kunnes todella pyytää sisään.. Hetken kuluttua tuo vaimea "kolina" kuului uudestaan ja ajattelin että käyn nyt kuitenkin kurkkaamassa tekeekö hurtta jotain muuta vai oliko se sisään tulossa.. Ulko-ovella meinasin revetä täysin: Koira pyysi kyllä sisään, mutta kun näin aamutuimaan ei voi haukkua kunnolla vaan sisään-pyyntö tuli "kuiskaamalla": Mmpufh.. mmmmpufh... Hassu hauva kun tietää ettei saa metelöidä ettei S herää ennen aikojaan...

KesäKesä...

Suomen suvi on lyhyt ja vähäluminen... nyt sais jo tää märkyys välillä vähentyä.. Bah! Tahtoo pukeutua minihamoseen ja kesätoppiin- - - PALELEMATTA!!

Kaunis ihminen

Kauneus on katsojan silmissä sanotaan. Tottahan se on, mitä kukakin pitää kauniina, on sitten puhe esineistä, asioista tai ihmisistä. Lauantai-iltaani kulutin katsomalla pätkittäin kakkoselta tulleen leffan "Ystäväni Joe". Leffan loppuminuuteilla ilmoille heitettiin lauseet jotka meni suunnilleen näin:" Emme voi tuomita ihmistä sen perusteella miltä hän näyttää." ... "Vaikkei hän ole komea..." Ensimmäisen lauseen allekirjoitan 250%:sti. Useinhan ihmiset tuomitaan juuri sillä perusteella miltä ensi silmäys näyttää. Puhutaan vaikka varakkuudesta: "Tuolla ei ainakaan ole rahaa ostaa..." tai "tuo näyttää niin rikkaalta että..." Itse olen ainakin oppinut tässä vuosien mittaan, että kumma kyllä, usein juuri ne rähjäisimmän oloiset, rispaantuneisiin farkkuihin ja virttyneeseen t-paitaan pukeutuneet saattavat olla juuri niitä joilla täppää on enemmän kuin mitä tällainen tavallinen kadun tallaaja osaa edes ajatella. Heillä vain kun ei ole tarvetta korostaa asemaansa pukeutumisella.. tietysti sitten se tilannepukeutuminen on asia erikseen.. Tuo toinen lause Joen kauneudesta/komeudesta (leffassa oli myös biisi nimeltään beautyful joe) herätti varsinaiset ajatukset kauneuden käsitteestä. Voisin kuvitella että äitini toteamus Joesta olisi ollut: "ihan jees jos leikkaisi tuon karmean takatukan.." Itse kun olen aina viehättynyt juuri tuon oloisista miehistä. Tosin ehkä joe oli hiukan liian "pehmeä" omaan makuuni, kaipaisin aavistuksen lisää "kirveellä veistettävyyttä"..

Jos ajatellaan yleisiä kauneusihanteita (tai komeus) niin perinteiset miss ja mr finland ehdokkaat eivät "sytytä", johtuen ehkä ammatinvalinnastani mutta kaipaan jokaiseen ihmiseen persoonallisuutta, sitä jotain pientä 'virhettä' jota voi sitten piilottaa tai korostaa ja antaa ihmiselle näin enemmän sitä jotain.. Tuntuu että nuo perinteiset kiiltokuva-ihmiset jäävät vain kaksiulotteisiksi ilman sitä persoonaansa. Ymmärrän toki sen että mainostajille on parempi jos on "tusinakasvo" jota voi käyttää mainostamassa tänään shampoota, huomenna olutta ja ylihuomenna vauvan vaippoja. Tuollaiset kasvot kun ovat sitä johon jokainen helposti samaistuu, muistamatta kuitenkaan varsinaisesti enää hetken kuluttua miltä mainoksen henkilö olikaan näyttänyt..

Eilen poikkesin erään tuttavan kanssa kaisaniemen yleX-popissa. Pienen hiljaisen hetken jälkeen hän kysyi mitä mietin. Vastasin suoraan katselleeni erään tummahiuksisen naisen kauneutta. Tähän tuttavani kysyi mitä on kauneus?? Mietin hetken ja vastasin että kauneus on kaikille erillaista, että olen oppinut löytämään jokaisesta jonkin kauniin piirteen.. Tuttavani katsoi minua hiukan järkyttyneenä ja totesi: "sun kanssa on vaarallista liikkua, kun alat heti analysoida ihmisiä mitä niissä on hyvää ja kaunista, ja mitä pitäisi muuttaa.." Mutta ei, en halua muuttaa ihmisiä, haluan vain saada muutkin huomaamaan heissä ne kauniit piirteet joita itse olen löytänyt.

Not waxing anymore...

juuh, on vaarallista jos viikonloppuna on liikaa aikaa itselleen.. Kaikkineen päivä on ollut todella jees. Yö meni hiukan huonosti johtuen paistettujen piffien yliannostuksesta (viimoinen hiukka kärähti joten kämpässä tuoksui savu...) heräsin pariin otteeseen siihen että massussa kiersi/ellotti/muuten vaan ei ollut hyvä olla.. Osaltaan varmasti johtui taas pitkästä aikaa siitä ettei S ollut vieressä.. No, aamun nukuin sitten suht pitkäään, heräilin vasta kymmenen jälkeen ja ehdin hyvin katselemaan vielä aamun piirrettyjä.

Nyt sitten kaikki miespuoleiset lukijat voivat siirtyä suoraan seuraavaan blogiin.. Keep moving, keep mooving... täällä ei ole mitään luettavaa..

Sitten se idiotismi iski: jos kerran meinaan mennä uimaan niin bikinirajat pitäisi siistiä. Normaalisti vahailen pari kertaa kesässä sääret ja muuten käytän höylää. Bikinirajoihin olen normaalisti puuttunut vain höylän tai poistoaineen voimin, mutta nyt kun oli muutama vahaliuska jäänyt jäljelle säärien käsittelystä niin ajattelin että mikäjottei.. ei tarvitsisi muutamaan viikkoon uhrata ajatustakaan bikinirajoille kun ne vahaisi.. eli kaffekuppi soffapöydälle, tvssä pyörii jotain ja alan lämmitellä kylmävahaliuskoja kätösissäni.. Zip, liuskat irti toisistaan, toinen pöydän reunalle odottamaan ja *tzup* toinen nivukseen, muutama pyyhkäisy jotta vaha tarttuu ja..* * Tässä vaiheessa onneksi se jokin sisäinen ääni alkoi huutaa suoraa huutoa:" EI-Ei-Ei-Ei!!!!!!!!" Liike pysähtyi ennenkuin alkoikaan.. Niin, tosiaan en koskaan ole kokeillut vahata tuota aluetta.. Kokeilin varovasti kuinka liuska lähtee irti.. AAauugHHHH! Karvat lähtevät juu, muutteivat suinkaan helposti ja kivuttomasti, kirvelystä arvaan että nyt tulee jo vertakin.. Ei puhettakaan että voisin irroittaa liuskan yhdellä nykäisyllä kuten ohje olisi, vaan vähän kerrallaan tuskan kyyneleet silmissä... No lopulta liuska oli irti, ja katselin verestävään nivustani ja totesin että kunhan saan vahan jäänteet irti ihosta niin taidan kiltisti palata höyläyksen pariin...

Äsken nautin perinteisestä suomalaisesta lauantaista, ruokaa ja saunaan. Nyt on korkattuna illan ensimmäinen ja varmaankin viimeinen nalle. Tänä viikonloppuna piti olla bilettämässä enempi tai vähempi joka päivä.. mutta ei.. olenkohan tullut vanhaksi kun rauhallinen koti-ilta vaikuttaa kaikkein houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.. toisaalta tietysti asiaan vaikuttaa tuo kesken kaiken alkanut sade (näyttää tosin jo lakanneen saunomisen aikana). Ja rentouttavintahan tämä näin on, vain minä ja aatu kahteen pekkaan, sateen ropina ikkunan takana, hetki soffailua ja sitten uppoutuminen kirjan pariin.. Aah! Huomenna jos vaikka paistaisi aurinkokin että vois vähän olla pihalla...

Kännibloggaus..

No joo, jos kolmesta keppana pullosta tulee neljässä tunnissa känniin niin sitten tämän voi luokitella otsikon mukaisesti.. Pitkästä aikaa enemmän kuin vain yksi tuopillinen (no joo jotkut muistaa että olin viime perjantainakin olusella, mutta sen jälkeen piti ajaa vielä himaan) nyt olen ollut yksin himassa, sättäille porukan kanssa ja tissutellen oluset.. toisaalta tekisi mieli mennä laittamaan vielä sauna lämpenemään, mutta sitten taas toisaalta, olo on nyt juuri niin hyvä etten taida jaksaa muuta kuin kirjoittaa tämän loppuun, pestä meikit ja kömpiä nukkumaan...

Mutta siis oli taustalla joku järkevä (ainakin tässä mielentilassa) ajatuskin: Muutamaan otteeseen on lähimenneisyydessä tullut keskusteltua erinäisten tahojen kanssa roduista ja rodun "puhtaudesta". Jos nyt vaikka ajatellaan tuota rakkaan hurttimukseni saksalaista kaimaa: Isoa-Aatua, joka halusi lakaista isolla luudalla kaikki "epämääräiset" rodut maailmankartalta. Kysehän oli periaatteessa karrikoidusti samasta kuin mitä eri eläinrotujen jalostajat tekevät. Jalostajat vain noudattavat hiukan pehmeämpää linjaa, siitokseen valitaan vain parhaat yksilöt, mutta huonommatkin saavat sentään elää vaikkeivat hyviä papereita saisikaan..

Itse olen aina pitänyt sekarotuisista otuksista, on sitten kyse hurttimuksista, kissoista tai meistä "luomakunnan kruunuista". Hyvällä onnella erilaisuuksien sekoittelusta tulee tulokseksi terveitä ja kauniita tuotoksia, vai voiko joku väittää ettei Aatu olisi kaunis?? En toki väitä etteikö rotukoirissa tai muissa otukseissa olisi myös kaunottaria. Mutta kuinka moni on törmännyt näihin 'rotuominaisiin sairauksiin'? Hieman samahan pätee ihmisiin, kun menee liian sisäsiittoiseksi niin laatu alkaa kärsiä. Eli jos olisikin käynyt niin että tavoite olisi saavutettu ja "jumalainen arjalainen-rotu" olisi saatu vallalle.. kuinka monta sukupolvea olisi mennyt ennenkuin ihmisrotu olisi kadonnut omaan mahdottomuuteensa.. Ja mitä muita rotuominaisia sairauksia olisi mahtanut löytyä kuin kusipäisyys..

*Huokaus* Ehkä nyt on hyvä hetki sulkea kone ja mennä nukkumaan, huomenna riekkumaan rockänrollin tahtiin.. :)

Keijujen yö

No huh, olihan taas yö, tai aamu, tai ihan mikä vaan.. Illalla torkahdin soffalle kesken leffan (ai mitä katsoin, älä kysy, ei harmainta aavistusta). Siirryin sänkyyn puoli kahden jälkeen ja poikkeuksellisesti jätin makkarin ja keittiön ikkunaverhot auki. S tykkää nukkua mahdollisimman pimeässä, itse taas herään helpommin mitä valoisampaa on..

Herään yht'äkkiä hätkähtäen, katson kelloa, ne näyttävät tasan neljää, ulkona on harmaan väritön ilma. Sydän ottaa rankkoja ylikierroksia: kuinka olen voinut nukkua näin paljon pommiin!! Kuinka olen voinut lyödä kummankin kellon kiinni ja sulkea vielä silmät. Miksi koira ei herättänyt..? Singahdan lennossa sängystä ylös, olohuoneeseen puhelimen ääreen. Miksi pomo ei ole soittanut jos en kerran ole ilmaantunut duuniin tai ilmoittaunut etten tule..? Napsautan koneen käynnistymään ja yritän selvittää ajatuksia. Katselen kaikkia kelloja, katson ikkunasta ulos: lammesta nousee usvaa... *raks*raks*raks*.. eihän lammesta nouse edes sadepäivinä pahemmin usvaa.. aamuisin sitä näyttää kyllä kohoavan... *raks*raks*raks*.. miksi ilma näyttää niin värittömältä... Samalla olen ottanut kännykästä näppäinlukkoa pois soittaakseni pomolle, että ihan oikeesti nukuin näin pitkään, voin tulla illaksi töihin jos sielä on jotain akuuttia... katseeni kiinnittyy puhelimen kelloon: 04:07.. eli ei 16:07.. vielä vilkaisu ikkunasta; sen takia oli niin väritöntä, aurinko ei ole noussut vielä.. Hymähdän ja rapsutan koiraa ohi mennen, takaisin petiin, nyt taidan varmuuden vuoksi laittaa toisen herätyskelloni sängyn toiselle puolen niin en sammuta sitä vahingossa.. Mitähän olis pomo tykännyt herätyksestä klo 4..?

Tuli eilen muuten hassu fiilis, kun näin ekaa kertaa että joku oli linkannut tänne.. Tuntui hyvältä huomata että joku lukee ja tarjoaa muillekin mahdollisuutta päästä lukemaan.. Pienet asiat voi tehdä ihmisen tyytyväiseksi.

On Perrrrrjantai!! Yeah!!

Perjantaifiilis

Levoton päivä, toodella levoton.. Eilen juttelin pari sanaa naapurin muksujen kanssa kotiin tullessa. Nuo olisivat halunneet meikäläisen pomppimaan jättitrampoliinille kanssaan.. pakko myöntää, olisi nimittäin tehnyt ihan mielettömästi mieli mennäkin.. no ehkä vielä joku kaunis kesäpäivä tässä lähitulevaisuudessa.. (huomaattekos kuinka ajatus karkaa jo ensimäisen lauseen jälkeen..) Kysyin muksuilta joko on lomafiilis vaikka on vielä pari päivää koulua jäljellä.. Kuulemma eivät olisi millään malttaneet odottaa näitä paria päivää, lomalla kun voi tehdä mitä mieleen tulee... Tuota kolmikkoa katsellessa tuli fiilis kuin olisi katsellut niitä messuilla aina näkyviä ihmepalloja johin on kiinnitetty joku hassu frentin oloinen karvakasa ja jotka pomppivat sattumanvaraisesti sinne tänne.. Kolme yliviritettyä durasell-pupua.. Pelottavaa... :D

No tänään duunissa jatkui sama meno, nyt vain yliviritettynä duraselina oli työkaveri jonka ihailtava aktiivisuus, kaikesta huolehtiminen ja kaiken kyseenalaistaminen (positiivisesti kylläkin) imi meikäläisestä voimat aivan kokonaan.. Kahdeksan tunnin päivän jälkeen tunsin olevani kun ylikireä viulun kieli, pelkäsin jokaista ärsykettä peläten poksahtavani kappaleiksi joka suuntaan.. Tuo yliaktiivinen duraselius todellakin tarttui, muttei välttämättä positiivisesti.. huominen vielä, ensi viikolla on sitten toinen työpari...

Muuten tänään oli ihan perjantai-fiilis, johtuen varmaan siitä että porukka lähti ajelemaan kohti turkua josta menevät laivalla yli.. S sai pyörän kasaan kolmen tietämissä.. meni viime tipoille, mutta toivottavasti kaikki tarpeellinen tuli mukaan.. Olisi ollut todella mahtavaa lähteä mukaan, mutta.. no, ehkä ensi vuonna... tai sitten elokuussa omia juttuja... Huomenna lähden oluselle, sen olen kyllä tällä viikolla ansainnut...

Jihaa!!

Se toimii sittenkin.. Taka-akseli on kaikella todennäköisyydellä tänään kunnossa, joten sekalainen seurue suuntaa kohti ruåttia illan mittaan... Vielä tyytyväisempi olisin jos olisin matkalla mukana, mutta sekin jo helpottaa että tietää ettei tarvitse katsella mököttävää miestä viikonloppuna.. Krapulaista sitten alkuviikosta.. *virn*

Ja aurinkokin paistaa, tästä voi tulla loistava löffäysviikonloppu..

Kun pelottaa..

Tiedän että monet pitävät minua jollain tasolla rohkeana, toiset jopa tyhmän- tai uhkarohkeana. Myönnänkin usein tekeväni ensin ja miettiväni asioita vasta sen jälkeen. Tässä ja nyt voin kertoa teille salaisuuden: jos pysähtyisin miettimään en uskaltaisi tehdä mitään..

En ole rullaluistellut ikuisuuksiin. Viime kesä meni harakoille siinä hommassa kun mistään ei meinannut löytyä jarrupalaa rulliini. Loppukesästä tuo pala löytyi, mutta sitten oli yhä suojat varastolla ja loppujen lopuksi viime kesänähän satoi koko ajan vettä.. No, nyt on rullat kunnossa (tosin kohta pitäisi vaihtaa renkaat), olen ostanut uuden kypärän ja suojat varastosta pöllittyjen tilalle. Sain jopa kävely-/rullailusauvat jotka S sai kesälahjaksi töistään.. Olen viime viikon lopulta lähtien yrittänyt saada itseni pukemaan kaiken tuon ylleni ja kävelemään tuon reilu sata metriä asfaltin laitaan, istumaan kivelle ja vaihtamaan tossut rulliksiin ja lähtemään liikkeelle.. Eih! Ei yksinkertaisesti onnistu! Viime viikolla vielä selittelin itselleni jotta en voi lähteä luistelemaan jos telon itseni niin en ole muuttoautoa ajamassa (ihan kuin olisin korvaamaton) alkuviikon väitin itselleni etten voi teloa itseäni kun duunissa on porukkaa saikulla, eikä ole reilua muita kohtaan jos aiheutan poisjäännilläni lisää ressiä (ihan kuin olisin satunnaistyöntekijänä vastuussa ison firman toiminnasta). Eilen olisin muuten voinut mennä, mutta alkoi sataa...

Ja oikeasti, tiedän että kun saan itseni liikkeelle, tuohon tulee suoranainen pakkomielle, uudestaan, uudestaan, uudestaan.... Kun vain saisin liikkeelle..