Olihan taas viikonloppu.. Lauantaina heräilin suht ajoissa ja valikoin vaatteet (ei tarvinnut kauaa mietiskellä; mustaa) ja meikkasin ja kampasin itseni. Jostain kumman syystä jätin alaripset mascaroimatta ja laitoin vain vedenkestävää rajauskynää.. Kun olin lähtövalmiuksissa niin S kysyi mihin olin menossa? "Mites ois; HAUTAJAISIIN!" ai niin... No eihän kesälomalaisen voi odottaa muistavan huonoja juttuja..
Itse hautajaiset oli harvinaisen ahdistavat. Hietalahden vanha kappeli on kyllä kaunis paikka. Laskeskelin ikkunamaalauksen enkeleiden, ihmisten ja siipien lukumäärät lukemattomaan kertaan, samoin kuin mietin lukemattomia selityksiä miksi pyhää henkeä kuvaava kyyhky laitetaan aina olemaan pää alaspäin..? Jostain syystä ahdistavuus alkoi kappeliin astuessa; ei musiikkia, totaalinen hiljaisuus.. virret ja soitetut bachit yms olivat ihan normaalia hautajaitsavaraa, muistopuheet kauniita, mutta voi elämä: tuohon pappiin sopii kyllä 110 % määritelmä 'leipäpappi'.. Kappeliin mennessä paistoi aurinko, mutta ulos tullessa satoi. En sanonut ääneen, mielessäni ajattelin, että on kuin taivaskin itkisi ennen aikojaan pois otettua.. Muistotilaisuudessa ruoka oli kyllä hyvää, sukulaisia läheltä ja kaukaa oli kyllä mukava nähdä, mutta.. No onneksi nyt se on takana..
Hautajaisista kiidin vauhdilla himaan ottamaan aurinkoa. Parin tunnin kyljen grillauksen jälkeen lähdimme sitten frendien tupareihin. Hervotonta meininkiä, porukkaa tuli ja meni, saunottiin, syötiin, juotiin, nautittiin.. hyvää henkeä ja rock'n'roll..
Sunnuntai menikin sitten ihan totaalisesti auringossa pötköttelyksi, välillä vain muutama jäähdyttely sisällä, sapuskaa laittaessa ja iltasella auton nouto.. Kesää parhaimmillaaan.. mee laiks
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti