Muutosvastarintaa

Viime päivät ovat olleet mielessäni erittäin voimakkaan myllerryksen aikaa. Eilen tunteet sitten hyökkäsivät päälle oikein urakalla. Tuntui etten jaksa. Ettei kerta kaikkiaan ole voimia viedä elämää eteenpäin. Ei syytä huoleen, en ole ampumassa kuulaa kallooni tai tekemässä mitään muutakaan radikaalia muutosta sillä suunnalla. Olo oli vain sellainen periksi antava. Sellainen että voisin päästää kaikesta irti. Turruttaa itseni jollain menttaali-lääkkeillä olotilaan jossa mikään ei tuntuisi miltään.

En koe olevani masentunut, tuntui lähinnä vain että maanis-depressiivisyyteni (ei lääkärin diaknosoima vaan ihan omaa keittiöpsykiatrian tulkintaa) on lähdössä maniasta laskuun. Olen niin kovin haalinut itselleni kaikkea tekemistä ja puuhaa etten muutokseni keskellä ehtisi edes ajatella. Nyt kun kroppa alkaa ilmoitella ettei jaksa, pääkin on sitä mieltä ettei jaksa. Tunteet vyöryvät tiuhempaan. Ratkaisut ja vaihtoehdot alkavat näyttää entistä pelottavammilta.

Tekisi mieli vain vetää peitto korville. Todeta että olkoon, jatketaan kuten aina ennenkin. Kyllähän tällä kaavalla menee vielä vuoden tai kaksi, kunnes se seuraava kapina iskee...

Aamulla töihin ajaessa tiedostin sen taas. Mistä oli kyse. En minä oikeasti halua antaa periksi. Enkä edes hypätä pois tästä tunteiden vuoristoradasta. Pelkään. Pelkään ottaa sen seuraavan askeleen. Kaikki tämä mitä elämässä on, on tuttua ja turvallista. Ei ehkä sitä mitä elämältäni toivon, ei sitä joka antaa täydellisen tyydytyksen, mutta ainakin "hallitsen" tämän, tiedän mitä mistäkin teosta seuraa ja kaikki reaktiot ovat tuttuja. Mutta entä jos muutan elämääni? Entä jos otan askeleen pois tutulta vyöhykkeeltä? Koko tämä tunteiden myllerrys olikin egoni epätoivoinen rimpuilu pitää kiinni siitä vanhasta ja tutusta. Vaikka elämäni aiheuttaa tuskaa, ruokkii tuo tuska egoani, pitää sen hengissä ja olemassa. Nyt jos päästän irti jatkuvasta kurjimuksesta, voi elämäni todellakin muuttua. Minä voin todellakin muuttua. Ja jos elämäni ei sen jälkeen olekaan enää epävarmaa ja levotonta...?

Nyt on vain löydettävä se lopullinen voima tehdä päätös, muutos ja pysyä ratkaisussa..