miljoona pientä ajatusta

Viikonlopun yli oli melkoinen hässäkkä. Oli häämeikkiä, oli firmarockia, oli koirien juoksukisoja ja oli ihan rehellistä lorvintaa.

Kerrankin annoin itselleni luvan olla, vaikka tiskivuori vyöryi keittiössä, villakoirat juoksentelivat pitkin kämppää ja vaatevarantoni ei sisältänyt (muka) yhtään mitään päällepantavaa.. Silti annoin itselleni oikeuden ottaa päikkärit, oikeuden jättää siivoamisen tekemättä ja oikeuden vain olla sen hetken minkä voin. Tietenkin hoitamattomat (yhä) asiat painavat mieltä, mutta kroppani huutaa työ ja opiskelupäivien jäljiltä niin hoosiannaa että tiedän ettei ole mitään järkeä yrittää murhata itseään kaiken kotitöiden alle, sillä eivät ne tiskit mihinkään karkaa vaikken kuluta tänään tuntia niitä pesten. Ei vaatteeni lopu vaikkei pyykkikone juuri tänään pyörikään, eikä villakoirat niin suurta kenneliä ehdi kasvattaa vaikka imuri heiluisi vasta huomenna.

Pistin jälkeen asiat tärkeysjärjestykseen, kävin koirien kanssa tunnin lenkillä. Ihailin yhä suurena möllöttävää kuuta. Nyt aion järjestellä kirjanpitoni ja paperit edes osin järjestykseen antaen samalla telkkarin valuttaa aivoihin mitäänsanomatonta soopaansa.. Aion siis tänäänkin ottaa iisisti. Ajatella mieltäni askarruttavia asioita ja pyöritellä harkinnan ja pohdinnan hernettä pitkin aivojani, pohtia ja puntaroida, olettaa ja toivoa.. Ja avoimin mielin seurata mihin suuntaan asiat nyt kallistuvatkaan...