Tänään sillä tuntuu vihdoin olevan vaikutusta, auringolla. Eilisen masennus häipyy jonnekin tietoisuuden taustalle ja antaa tilaa hymylle.
Aamulla aikatauluni oli totaalisen sekaisin, myöhässä, kaikin puolin. Silti annoin itselleni hetken peilin edessä, katselin meikattua olemustani. Silmiäni, hiljalleen ylenpalttisen pyöreyden menettäneitä poskiani, nutturalle sitaistuja hiuksiani. Katsoin kuinka hame joka aiemmin on ollut juuri sopiva alkaa pyöriä päällä, kuinka villapaita josta ennen suorastaan "pursusin" ulos, myötäilee piirteitä yhä paremmin. Kuinka kauniilta roikkuvat korvakorut näyttivät paljasta kaulaa vasten. Olin tyytyväinen näkemääni. Toki aina voi vielä parantaa, aina voi kehittyä, mutta silti olin tänään, tässä ja nyt tyytyväinen peilikuvaani.
jostakin syystä koirat olivat aamulla harvinaisen halipulaisia. Vuorotellen kumpikin kävi tönimässä rapsutuksia, huomiota jota normaalisti eivät aamuisin kaipaa. Tuntui hyvältä, toisaalta tuo käytös pisti ihmettelemään mikä moisen aiheutti. Oliko vain aurinkoinen aamu herättänyt nekin aikaisin, vai tiedostivatko nuo jotain mitä itse en vielä tiedä.. Aika näyttää.
Niin, mitta oli aamulla armollinen, vyötärön ympärys oli 68 cm ja vaaka näytti "enää" 62,7.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti