Kyllä rakkaani, mutta..

Yrittäessäni välttää murhaamasta itseäni tai muita tiellä liikkujia aamuhämärissä, mietiskelin taas elämäni realiteetteja..

Muutaman viime päivän elämä on ollut suhteellisen helppoa ja mutkatonta. Lieneekö syynä ollut täysikuu vai kirkkaan kuulas syyssää.. Jotenkin taas vain aavistelen ettei tämä ole kestävä olotila, että "romahdus" seuraa piakkoin. Osin hyvä olo johtunee myös siitä kuinka olen antanut periksi elimistöni vaatimukselle levosta, ja mm eilen illalla nukahtanut (mikä kirjanpito) istahdettuani koirien lenkityksen jälkeen "ihan-hetkeksi-vaan" voileivän kanssa katsomaan töllöttimen tarjontaa. Ihan hetkeksi vaan erehdyin sulkemaan silmät voileivän viimeisiä murusia nieleskellessä, ihan vain herätäkseni kolmen tunnin kuluttua S:n kotiutumiseen.. Taisi olla hiukka univelkaa taas..

Harhapoluilta takaisin otsikkoon. Mietiskelin ajaessa mitä oikeassti miehestä, puolisosta, elinkumppanista halusinkaan. Vuosien varrella on ollut lukemattomia ulkoisia edellytyksiä joita olen rakkauteni kohteelta toivonut ja odottanut. Osa niistä on toteutunut, osa ei, ulkonäkö ei kuitenkaan ole ollut SE kaikkein tärkein juttu. Luonteen osalta olen toivonut yhtä jos sun toistakin asiaa. Osa toteutunut osa ei..

Mieleen nousi keskustelu ikuisuus sitten. Olimme tuolloin lukiossa ja muistan kuinka bestikseni kanssa mietimme mitä mieheltä toivoisimme. Kumpikin olimme sitä mieltä että miehen pitää viedä eikä vikistä. Ottaa kuitenkin mielipiteeni huomioon, mutta tehdä silti loppuviimeksi lopullinen päätös. Nauroimme tuolloin että ihanteellisin tapa jolla mies voisi suunnittelu/päätös-keskusteluun vastata olisi: "Kyllä rakkaani, mutta nyt tehdään näin..." Eli hän olisi huomioinut mielipiteeni, haluni ja tarpeeni, ja valitsee "silti" sen vaihtoehdon jonka katsoo parhaaksi. Silti suluissa siksi, etten suinkaan oleta esittämäni mielipiteen olevan ihan aina se väärä vaihtoehto, se jota ei valita..

Nykyään tiedostan itse toimivani osin tuon lauseen mukaan. Keskustelen asioista tai en. Otan kyllä vastapuolen halut ja tarpeet huomioon, mutten läheskään aina tee asian ratkaisuja niiden pohjalta, ja niinpä usein vastaan kuin rikkinäinen levy: kyllä, kyllä, rakkaani. Mutta nyt teen näin..