Murhaajalle tähtisadetta

Vaikka jonkin asteinen syysmasennus-vitutus-väsymys yhä riivaa, aurinkoinen keli piristi mieltä ilmeisesti sen verran että sain itseni tänään raahattua pilates-tunnille. Selkäni oli viikonlopun kiukutellut olemassaoloaan (saattoi jopa johtua univelan osittaisesta poisnukkumisesta) ja pilates tuntui todella hyvältä. Olin todella onnellinen että valitsin tunnin sen sijaan että olisin töistä kiiruhtanut vauhdilla kotiin ja lenkille koirien kera. Toki koirat olisivat olleet tyytyväisempiä toisesta vaihtoehdosta..

Tänään tapahtui töihin ajaessa harmittava tragedia joka sai kyynelehtimään osan työmatkaa. Ajaessani erään keskustan läpi, mieleeni putkahti sellainen runo jota oli alettava sanella muistiin ettei tuo katoaisi tuhka tuuleen. Näin onnettoman uhrin. Ehdin jarruttaakin, mutta tunsin kuinka auton renkaat töyssähtivät tuohon pieneen ruumiiseen. Kuumat kyyneleet täyttivät silmäni ja parahdin vain, "Ei".. En pysähtynyt. Tiesin ettei siihen ollut syytä, mitään en voisi kuitenkaan tehdä tuon onnettoman pelastamiseksi. Hengitin syvään. Keräsin mieleni eteen liekehtivän pallon ja päästin syvän uloshengityksen saattamaan murheellisen yhteensattuman uhrin sielun uuteen elämän kiertokulkuun.
Mietin ettei tämä kuolema ollut turha. Se antoi minulle mahdollisuuden harjoitella ja hyväksyä. Se ruokki varmasti muutamankin seudun variksen ja harakan. Ja kun ajattelee kuinka monta kertaa olen onnistunut välttämään auton alle syöksyvät oravat, hiiret, linnut yms pikkuotukset, on vain hyväksyttävä se että tämän pikku kurren päivät oli luettu päättymään tähän..

Päiväni saldoksi ei valitettavasti riittänyt yksi tappo, illalla juuri vähän ennen koti tienhaaraa ajois metsämyyrän päälle.. Tuon osalta en ole aivan varma lopputuloksesta (en taaskaan pysähtynyt katsomaan) mutta pelkään kyllä pahinta..

Käytin koirat iltalenkillä pilvettömän tähtitaivaan alla. Uskomattoman kaunista. Kirkkaita suuria tähtiä, muutama sateliitti ja pari lentokonetta. Koneiden äänien vaimentuessa noukkivat korvani toisen äänen hiljaisuudesta: hanhia. Vaikka oli liki pilkko pimeää, erotin juuri ja juuri tien ja pellon rajan ilman taskulamppua, lensivät hanhet. Tosin mekastuksesta päätellen olivat nuo juuri hakeutumassa sopivalle levähdyspaikalle yöpyäkseen. Käsittääkseni hanhet eivät kuitenkaan ole yöeläimiä.. Tosin voi olla että olen tehnyt taas jotain mielekkäämpää kun asiaa on käsitelty koulun biologian tunnilla..

note to myself: aika harkita uuden puhelimen hankintaa, erittäin vakavasti, nykyinen kun on temppuillut tänään enemmän kuin laki sallii...