Kuminauha

Tunteeni ovat ihmeellisen kuminauha-efektin alaisia. Juuri kun tuntuu että olen umpikujassa, että kerta kaikkiaan hajoan kappaleiksi, huomaan singahtavani toiseen suuntaan. Asioille näyttää sittenkin löytyvän ratkaisuja (ainakin mielessäni) ja jostakin vain virtaa lisää voimaa kohdata elämän haasteet. Ilman kipua ei tapahdu kasvua ja kehitystä. Niin joku viisas on joskus sanonut. Elämä kasvattaa, vastoinkäymiset opettavat. Jokainen epävarmuuden ja toivottomuuden hetki tuntuu selvittyään muuttavan minua itsevarmemmaksi ja vahvemmaksi.

Mahtaako joskus tulla vastaan se kuminauhan äärimmilleen kiristyspiste josta ei ole enää joustoa. Se piste jossa kuuluu vain naps ja edessä on totaalinen romahdus..? Toivottavasti sitä ei koskaan tule. Nyt ainakin eilinen kiristys ja venytys tuntuu vain vahvistaneen, kasvattaneen. Ja nyt tiedän entistä selkeämmin oikean suunnan...