Pieniä mustia riiviöitä, kiipeilee pitkin selkäpiitä, murisee korvaan paskoja juttuja. Ja mikä olikaan syy, vain ja ainoastaan se että kerrankin ei pitänyt päätään kiinni ja ottanut kaikkea syitä niskoilleen. Se että kerrankin kavahti takajaloilleen ja vaati jotain yrittäessään hoitaa oman osuutensa. En edelleenkään ole vastuussa toisten onnesta tai epäonnesta. Omastani olen vastuussa ja sen puolia aion pitää. Ei totuus kuulosta kauniilta sittenkään vaikka kaikki sen perään huutaa. Tätä toivoitte, tätä halusitte, oppikaa sitten sitä käsittelemään..
Minä jään nauttimaan riiviöistäni, ruokkimaan niiden himoa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Näköjään spämmikoneet ovat löytäneet minut... *huokaus*
Lähetä kommentti