keskiviikkona, elokuuta 24, 2005

Pyhä peltilehmä

Oikeasti tarkoituksenani on kirjoittaa tästä jo varmaan kuukauden ajan, mutta kuten joskus ennemmin olen maininnut, siinä vaiheessa kun istahtaa koneen äärelle, ei enää muista niitä mahtavia kirjoittamisen aiheita joita aikaisemmin on päissään pyöritellyt...

Olin tänään tuossa hiukan neljän jälkeen matkalla lahdentietä kohti helsinkiä. Heti siinä kehä kolmosen pohjoispuolella oli kaupungista poispäin tulevalla ohituskaistalla napsahtanut. Kaikesta päätellen ainokaiset vauritot olivat tulleet autoihin, sillä takimmaisen auton etukulma oli rutussa (etummaisen perää en onnistunut katselemaan kiitäessäni 120 km/h kohti ydintä), ja pari ihmistä taivasteli siinä kaistojen välisellä alueella autojen vierellä. Tokihan näitä napsahteluita aina sattuu. Ja varsinkin silloin kun mukamas on hirveä kiire jonnekin niin niitä voi sattua useammin. Oma varjelusenkelini on onneksi ollut valppaana ja olen välttynyt moisilta havereilta. Niin no jos ei oteta lukuun sitä onnettomuutta samaan aikaan kuin prinsessa Di heitti henkensä ja viime syksyistä lähituntumaa vesisateisena perjantaina rekan kanssa... Onneksi aina on vauriot olleet pellissä eikä ihmisissä. Mutta siis näitä 'turhanpäiväisiä' pellin napsumisia ei ole sattunut..

Tuossa viimeisen kuukauden aikana seurailin mielenkiinnolla juuri tuota lahdentien pätkää kehä III:lta keskustaan. Ensin joku oli ajanut kehä ykkösen eteläpuolella kaseikkoon. Auto seisoi poliisinauhoin koristeltuna pusikossa jonkin aikaa. Sitten sattui joku sateisempi ilta (olikohan se se kunnon myräkkä) ja kuinka ollakaan seuraavana aamuna katselin että nyt sielä oli sitten toinenkin, reilut 50 metriä oli välimatkaa. Toinen näytti siltä että oli otettu oikein vaihtia kierteellä ja kerien.. Eikö normaalin ihmisen järki sano että jos kyseisellä kohdalla joku on jo onnistunut autonsa volttaamaan kaseikkoon niin siinä kohden kannattaa olla varovainen? Ei näköjään sano. Itselle on ainakin muutamaan otteeseen riittänyt kaasujalan höllentämisen muistutukseksi se kun on nähnyt että jollekulle on käynyt köpsästi. Kaikki eivät näköjään voi oppia toisten virheistä vaan on kokeiltava ihan itse..

Itselleni auto on vain kulkuväline, ja sen valitettavasti myös huomaa. Salama/Bubble (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on yleensä enempi tai vähempi rapainen, vahauksesta ei tietoakaan ja sisältä kuin kiparin roskis. Olen toki pyrkinyt niin viemään roskat pois kuin pyyhkimään pölyt. Pesemistäkin olen tänä kesänä harrastanut huomattavasti enemmän kuin menneinä kesinä yhteensä. Mutta kun en jaksa jatkuvasti puunata ja putsata. En ole joka päivä ajelemassa säärikarvojani tai nyppimässä kulmianikaan, joten miksi minun pitäisi jaksaa panostaa autoon yhtään sen enempää.. Toiset jaksaa, minä en.. Ehkä sitten kun alla on se pinkki porche tai volvo niin sitten.. tai silloin mulla on jo se lakeijakin joka hoitaa moiset tehtävät...

Ei kommentteja: