Muistatte varmaan kuinka kouluaikaan naureskeltiin hassuja elikoita jotka työntävät pään pensaaseen ja kuvittelevat olevansa piilossa pahalta; kun minä en näe, ei kukaan voi nähdä minuakaan.. Välillä ihmismieli toimii hiukan samalla tavalla, jos minä en näe jotain ei sitä oikeasti ole olemassa. Näinhän toimi koko eurooppa juutalaisvainojen aikaan, näin toimii pahoja asioita kokenut mieli, suojakseen.
Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä Bodomin tapaus. En ota kantaa siihen onko Gustafsson syyllinen vai syytön, siihen on toiset ihmiset päättämään. Mutta jos on niin että hän on suorittanut veriteon, mutta teon hirveys on aiheuttanut sen ettei hän oikeasti tiedä sitä suorittaneensa.. Tai jos hän ei olekaan tehnyt sitä mutta nyt kaikkien medioiden pauhatessa mieleen hiipii epäilys jos sittenkin, tietämättään on tappanut ystävänsä..
Keskiviikkona keskustelimme työkavereiden kanssa haagan tapauksesta. Kauhean tapauksen käsittely vaati huumoria:
- Mies oli tiettävästi täysissä sielun ja ruumiin voimissa tekohetkellä..
- Toivottavasti ei sentään täysissä voimissa..
- Siis ei alkoholin vaikutuksen alaisena.
- Niin.. Mutta silti toivon ettei täysissä voimin, muuten tässä saa pelätä koska joku muu 'terve' napsahtaa wiik-wiik-wiiik..
*naurunremakka*
Torstaina uutisoitiin sitten miehen myöntäneen puukotuksen.. Yeah! mitäs muuta siinä tilanteessa enää voi tehdä kun tappaa toisen keskellä kirkasta päivää kaikkien näköisällä:
- Tapoit sitten avovaimon..
- En tappanut!
- Älä nyt viitti, sulla oli puukko ja vaimoke on raatona..
- En tappanut.
- 20 ihmistä näki kuinka muhensit eukkos
- En tappanu..
- Kato nyt tätä videonauhaa, tässä sinä tapat..
- Ai jaa, teillä oli todistenauha.. no joo, myönnetään...
S:n kommentti asiaan:"Sitä ne naiset teettää.."
*kviik-wiik-viik*
lauantaina, elokuuta 06, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti